The Final Part Of Australia

Matka Airlie Beachilta kohti Hervey Bayta, ja Fraser Islandia, alkoi mukavasti, sillä käytiin vielä noin 30 minuutin ajomatkan päässä Airlie Beachiltä olevalla Cedar vesiputouksella katsomassa ja ihmettelemässä kun paikalliset hyppivät noin 10 metrin kalliolta putousaltaaseen. Koska paikka oli yllättävän suuresti kansoitettu, niin päätimme jatkaa matkaa ja unohtaa suunniteltu pulahtaminen. Hieno vesiputous kuitenkin.

Airlie Beachin leirintäalueen opossumi heräilemässä iltaan

Auton katto hieman vuosi kovalla sateella

Saavuttiin Hervey Bayhyn maanantaina noin kello 13 aikaan ja käytiin ensiksi tsekkaamassa meidän Fraser Island tourin toimisto, josta meillä olisi tiistaiaamuna lähtö 06.50. Paikka löytyi helposti jonka jälkeen tsekattiin itsemme läheiselle leirintäalueelle sekä teimme pienen iltapäiväkierroksen rantabulevardille. Käveltiin mm. pitkin Urangan Pier -laituria, joka on nykyään kalastajien suosima kalastuspaikka. Raikkaassa merituulessa oli mukava kävellä itse laituria, ihailla upeita maisemia ja katsella kun kalastajat yrittivät saalistaa Ahdin antimia. Itse rantakatu oli täynnä erilaisia ravintoloita ja putiikkeja. Pysähdyttiin kuitenkin perinteiselle jäätelölle :) Siitä sitten suunnattiin kaupan kautta leirintäalueelle nauttimaan loppupäivän kuumuudesta. Auringonlaskiessa, ja psykopaattisella tunnussävelmällä varustetun jäätelöauton kiertäessä leirintäaluetta, lepakot, joiden siipien väli oli lähemmäs 40 senttimetriä, aloittivat oman iltanäytöksensä pyydystäessä hyönteisiä. Hauskaa katseltavaa.

Tiistaiaamuna hypättiin ison nelivetoisen rekan kyytiin ja suunnattiin muiden matkustajien kanssa satamaan. Satamasta oli lauttakuljetus Fraserin saarelle joka on 98 % hiekkaa. Meidän touri kestäisi vain yhden päivän jolla saataisiin pintariipaisu koko saaresta. Päivä sisälsikin kaunista luontoa, korkeaa metsää, puhtaita puroja sekä jokia, hiekka”teitä” joita pitkin hurjasteltiin pomppuisasti, valkoista hiekkarantaa sekä tietenkin SS Maheno hylky. Nähtiinpähän muutama dingokin.

Dingo. Ei se bändi.

Kokonaisuudessaan päivä oli ihan mukava mutta jotenkin valmiit turistipaketit ovat raskaita. Varsinkin kun on nyt niin pitkään kaksin asiat hoidettu ja selvitty. Itse kun tekee niin saa asioita ihmetellä juurikin niin kauan kun mielenkiintoa riittää. Suosittelen saarta, mutta sen voi tehdä myös omatoimisestikin johon on hyvä varata kolmisen päivää. Me valitettavasti ei niin tehty tiukan aikataulun takia, ja matka jatkuikin kohti etelää heti kun pääsimme takaisin Hervey Bayhyn. Muutaman tunnin ajon jälkeen, juuri kun aurinko oli painumassa syvälle taivaanrannan taa, löytyi yöpaikka moottoritien varresta jossa oli muitakin campereita yöpymässä. Auto sivuun ja unta palloon.

Seuraavana päivänä matka jatkui kohti Brisbanea, ja koska Pinjalla oli kova hinku päästä halaamaan koalaa, niin suunnattiin Lone Pine Koala Sanctuaryyn. Tehtiin tässä tilanteessa poikkeus sääntöön, että ei enää koskaan eläintarhoihin. Paikka oli ihan ok (tulipahan ohi mennen nähtyä nokkaeläinkin) mutta muiden asiakkaiden/turistien käytös jäi kaivelemaan. Ihminen käyttäytyy tyhmästi yrittäessään saada kuvaa itsestään ja eläimistä. Itäisen naapurien käytös mm. emun kanssa ja kenguruiden kanssa sai raivonpartaalle. Sitten ihmetellään jos/kun eläin ahdistuksissaan näpäyttää ihmistä sen liiallisen läheisestä toiminnasta. Tämmöisessäkin tilanteessa yleensä eläin lopetetaan eikä ihmiselle aiheudu mitään muuta kuin kolaus egoon. En pysty ymmärtämään. En myöskään ymmärrä miksei paikan työntekijät puuttuneet erikoisiin tilanteisiin mitenkään. No, koalan halailun jälkeen suunnattiin läheiselle näköäalapaikalle pienelle takaluukkulounaalle ja nautittiin Brisbanen skylinestä. Kaiken sen ihmettelyn jälkeen suunnattiin Gold Coastille kävelemään rannalle ja pulahtamaan meriveteen. Sieltä jatkettiin vielä Byron Bayn majakalle katsomaan auringonlaskua. Mukava päivä kaiken kaikkiaan. Auringon laskun ja Byron Bayssa nautitun illallisen jälkeen suunnattiin Balinan ilmaiselle leirintä-alueelle. Seuraavana aamuna jäätiin vielä nauttimaan Balinan rannoista joista nelisen tunnin pötköttelyn, uiskentelun ja Pinjan juoksulenkin jälkeen jatkettiin matkaa kohti Hunter Valleytä. Yö vietettiin sillan alla eräässä pikkukylässä.

Brisbane Skyline

Gold Coast

Gold Coast

Byron Bay

Byron Bay

Byron Bay

Byron Bay

Perjantaiaamupäivällä saavuttiin Hunter Valleyyn ja tarkemmin Cessnockiin, josta turisti-infon kautta haettiin alueen tärkeimmät tiedot eli missä voisimme nukkua edullisesti. Viinitiloja kun kiertää niin ei viitsisi etsiä joka yö jotain tiettyä pusikkoa vaan on mukavempaa mennä kiertelyn jälkeen rentoutumaan (suht) turvalliseen ympäristöön. Infopisteen rouva antoikin pöydän alta vinkin, että jos ei halua maksaa kovaa rahaa alueen leirintäkeskuksiin, niin paikallisen raviradan hoitaja ottaa mailleen yöpymään AUD 10 dollarin hintaan per henkilö, mikä kuulosti houkuttelevalta. Viralliset leirintäalueet Hunterissa veloittavat AUD 50-70 per henkilö eli ei muuta kuin kurvaillen raviradalle ja sieltä kolmeksi yöksi paikka. Hyvä raha siitä, että saatiin auto sähkön päähän, suihkut, vessat ja olipahan tilalla vielä ilmainen pyykinpesu mahdollisuus! Vieläkin ihmetyttää, että paikka oli niin edullinen. Saipahan ainakin uuden kokemuksen lisää ”Erilaiset yöpymispaikat” -vihkoon.

Hunter Valley noudatti aikalailla samaa kaavaa kuten aikaisemmatkin viinitilakierrokset. Eli toinen ajoi ja toinen teki tiukkaakin tiukempia muistiinpanoja. Alla olevien viinitilojen ovien saranoita tuli väänneltyä. Suluissa muutamia esimerkkejä (sen verran mitä nyt muistaa), mitä tiloilla pelkän maistelun lisäksi tehtiin.

Tyrrell's Wines (jossa tehtiin mm. viinitila kierros ja maisteltiin chardonnay rypäleitä)
Thomas Allen Wines (omistajien kanssa jutustelua mm. Suomen talvisodasta ja kielten opiskelusta)
De Iuliis Wines (vinkkejä Napa Valleyhyn ja Sonomaan)
Oakvale (Meille kahdelle näytettiin sadonkorjuu rypäleiden puristamista ja maistateltiin semillon rypälettä)
Scarborough Wine Co. (nautiskeltiin verannolla viineistä ja ilmaisista snackseistä)
Mistletoe Winery
Leogate Estate Wines
Tempus Two
Hungerford Hill
McLeish Estate
Audrey Wilkinson Wines (täältä saimme hetkellisen jutustelun jälkeen käsin kirjoitetun lapun Poole´s Rockiin eräälle tietylle maistattajalle ja eikun kohti Poole's Rockia)
David Hook Wines
Brokenwood
Glandore Estate Wines
First Creek
Blueberry Hill Vineyard
Pepper Tree
Poole's Rock (lapun kanssa tiskille ja kohta meillä olikin erikoistyyppi kaatamassa juomia ja kertomassa tarinoitaan)
Meerea Park
Little Wine Co
Andrew Thomas
Hart & Hunter
Margan
Robyn Drayton
Tinklers (Tilan omistajan poijan kanssa maailman ihmettelyä sekä meille maistatettiin neljää eri rypälettä mm. Muscat ja kolmea muuta)
Tulloch
Lindemans
Gundog Estate
Mount View Estate
Ivanhoe Wines
McGuigan Wines Hunter Valley Estate
Tallavera Grove
Mount Pleasant Hunter Valley Estate

Yhteensä siis Hunter Valleyssä kierrettiin kolmen päivän aikana 33 eri tilaa ja yhteensä koko saldoksi tuli/jäi 89. Viinitilojen lisäksi käytiin muun muassa:

Hunter Valley Distellery (luomutislaamo jossa valmistettiin giniä, makuvodkia ja liköörejä. Paikassa pääsi myös maistamaan kaikkia heidän tuotteitaan)
Hunter Valley Smelly Cheese (täältä jäi kahtena päivänä mukaan brie)
Hunter Valley Gelato (38 asteen viilennykseen hieman jäätelöä tietenkin)
Binnorie Dairy (täältä käteen tarttui Vintage Cheddar)
Hunter Valley Chocolate Co. (suklaatasting ja tulipahan ostettua myös tryffeleitä)
Hunter Valley Cheese Shop (juustotasting)

Maanantaiaamuna, 20. päivä, lähdettiin raviradalta Cessnockin postitoimistoon josta tuli postitettua hieman viiniä kotiin. Postin jälkeen suunta olikin kohti Sydneyä jonne meidän piti palauttaa auto ennen klo 15.00. Matka Sydneyn kaupungin rajalta itse hostelliin kestikin yli kaksi tuntia joten lounas jouduttiin unohtamaan. Hostellilla oltiin noin kello 13.45 jonne tehtiin nopea check-in ja kannettiin laukut äkkiä huoneeseen ennen pikaista kurvailua kohti autovuokraamoa. Autovuokraamon pihassa rakkaan campervanin trippimittari näytti 6957,4 kilometriä. Eli ihan ok suoritus 24:ään päivään.

Loppupäivä Sydneyssä meni ihmetellessä oopperataloa, Circular Quayta sekä Harbour Bridgeä. Tehtiin samalla varaus oopperataloon La Soiree nimiseen komedia-/burleskinäytökseen. Oopperaa olisi tehnyt mieli mennä katsomaan mutta meidän muutaman päivän aikana siellä ei ollut kuin yksi oopperaesitys ja sekin vielä ensi-ilta. Eli rahaa olisi ensiksi palanut hieman päivitettyihin vaatteisiin ja yli AUD 200 lippuihin. Tyydyttiin lipunmyyjän suositukseen.

Tiistaipäivä olikin rankka kävely ympäri Sydneyä. Ensiksi käveltiin Kings Crossin metroasemalle josta junalla Bondi Junctioniin. Sieltä kävely Bondi Beachille jonne matkan varrella käytiin ihmettelemässä vuoden 2007 asuntolaani. Olipahan siellä vielä sama Dave managerinakin joka päästi asuntolaan sisään. Bondilta käveltiin takaisin Bondi Junctionin metrolle josta juna Town Halliin. Sieltä kävely Darling Harbouriin josta raikkaan merituulen, lokkien kirkunnan ja ihmismassoissa väistelyjen jälkeen käveltiin vielä kolmen ja puolen kilometrin matka jäätelölle Messina nimiseen jäätelöbaariin. Jätskin jälkeen olikin vielä vajaa kahden kilometrin kävely hostellille jonne päästyämme jalat olikin aivan letkuna. Tunnin päiväunet ja valmistautumaan illan klo 19.00 syöminkeihin The Winery nimisessä ravintolassa Afrikassa tutustumaamme Gabrielan kanssa. Ilta jatkui mukavasti aina hyvässä seurassa klo 02.00 asti jolloin luomet painuivat alas enemmän mitä niitä pystyi kannattelemaan. 

 

Keskiviikkopäivä meni lungisti ja oopperataloon valmitautuessa. Tuli siinä samalla myös avattua yksi Adelaide Hillsiltä ostettu viinipullo mitä hieman nautittiin ennen showta. Show itsessään oli älyttömän hauska! Kaksi tuntia armotonta nauramista niin, että vatsalihakset kramppasivat.

Torstaina aamulla 23. päivä lennettiin Sydneystä Queenstowniin. Lentokentällä ei ensiksi päästy melkein koneeseen koska meillä ei ollut lentolippua pois maasta. Ei riittänyt vakuutteluiksi, että meillä oli pöytävaraus Napa Valleystä ja NHL -otteluun liput. Siis ei auttanut muuta kuin ostaa liput Uudesta Seelannista Yhdysvaltoihin.