Updated 22.1.

Henkea salpaava matka on ohi ja on otettava suunta kauas pohjoiseen, Suomeen, jonne laskeudun perjantaina 25.1.2008.

Kaikki uusi mita olen talla matkalla nahnyt ja kokenut on opettanut viela paremmin sen, etta kaikki ihmiset ovat maailmassa samanlaisia. Jotkut suomalaiset ottavat matkalle mukaansa kahvia kun taas englantilaiset pakkaavat teensa ja australialaiset vegemite tuubinsa. Jotkut nauravat sille hyvissa mielin ja jotkut hapeissaan. En ymmarra jalkimmaista mutta ehka ei pidakkaan. Elaman ilo on kuitenkin kaikkia yhdistava tekija ja se riittaa.

-Antti

ps. Ilmeisesti kaikkia noita kuvia jotka on keskistetty ei saa suurennettua. Syyta siihen en tieda. Ja aikoinaan lisaamani hieno apina-ikoni ei toimi Mozillassa eika kaikissa IE:kaan :(

To 66° 33′ 39″ South and Beyond

"Glitterin white, shining blue, raven black, in the light of the sun and the land looks like a fairy tale. Pinnacle after pinnacle, peak after peak, crevassed, wild as any land on our globe, it lies unseen and untrodden" -Roald Amundsen

Aurinko on ylhaalla ja on tuuletonta. Taalla, minne niin moni matkaaja on tehnyt viimeisen matkansa, vanha inuiitti runo toistaa itseaan:

Let me see,
Is it real,
This life I am living?

First Week of 2008!!

Uusi ja Hyva Vuosi alkoi mukavasti .. muistaakseni. Hostellin kemut olivat huomattavasti paremmat mita osasin ikipaivana kuvitellakkaan seka oudon hauskaa oli sekin, etta tuli tavattua eras italialainen joka oli opiskellut Tampereen Yliopistossa?! Siina tuli hetki juteltua Tampereen mahtavasta yoelamasta 15 000 kilometrin paassa. Tuli myos juteltua yhden argentiinalaisen kanssa joka puhui suomea?! Hmm, joskus pitaa menna maailman laidalle, etta nakee lahelle.

Uuden Vuoden ilta jatkui osalla myohaan seuraavaan paivaan seka joillain se loppui jo muutaman tunnin vuoden vaihteen jalkeen. Lopputulos oli sama, hirmuhauskaa oli!

Tiistai 1.1.2008 meni puhtaasti rentoutuessa ja jannittaen keskiviikon sukellusta seka pohdittua toimiiko kuivapuku varmasti niin miten sen kuvittelee toimivan. Onneksi keskiviikko iltapaivana oletukset kavi toteen ja kuten kuivapuvun nimikin sen jo kertoo ihminen pysyy kuivana puvussa :) Ainoat ruumiinosat mita puku ei kattanut oli kadet ja paa. Tosin saamamme sukellushuppu oli loistava jonka ansiosta kylmyytta ei tuntenut ollenkaan! Kadet joutuvat karsimaan paremman verenkiertonsa ansiosta ja vaikka hanskat olikin hyvat niin etusormi olikin ensimmaisen sukelluksen jalkeen valkoinen ja tunnoton.


Kaikkea tata ennen kuitenkin sukeltajaoppaamme Carlos tuli hakemaan meidat klo 1600 hostellilta ja about tunnin venailun jalkeen paasimme hyiseen kuusi asteiseen veteen Islas Bridgesin tuntumaan. Naky oli mielenkiintoinen kun ymparille avautui merilevan ja ayriasten maailma. Merilevat muodostivat nayttavan aavemaisia katedraaleja auringon valaistessa kokonaisuutta. Rapujen erilajikkeita uiskenteli edestakaisin ja kummastellen ketka ovat uskaltautuneet hyisevaan kylmyyteen. Ensimmaisen sukelluksen aikana tuli myos nahtya kuningasrapuja, joista suurin oli yli metrin pituinen sivuttaissuunnassa ilman jalkojen suoristamista.


Toinen sukellus oli Islas de Los Lobosin tuntumassa joka oli taasen komeata katseltavaa. Koko merenpohja oli rapujen tayttama ja pienet ravut singahtelivat jatkuvasti edestakaisin. Joutui muutaman kerran saikahtamaan kun rapu painaa menemaan suoraan maskin edesta muutaman sentin paasta. Samalla sukelluksella kolme rapua oli nahnyt tilaisuutensa tulleen ja tarrautunut muhun kiinni. Siina ne kuulemma oli melkein koko sukelluksen nauttinut ilmaisesta kyydista :) Niljakkaat kaverit ei kuitenkaan halunneet tulla pintaan vaan jai ahdin valtakuntaan odottamaan seuraavaa ilmaismatkaa. Sukelluskohteessa oli myos vanha hylkykin mutta siita ei nakynyt muuta kuin vahan puulaitaa ja maston palanen. Kokonaisuudessaan hyvat sukellukset ja nyt on tullut sukellettua Beaglen kanavassa.

Hostellille paasi takaisin vasta 2130 jossa suoraan lampimaan suihkuun herattamaan valkoisia varpaita. Sukellukset oli teki sen verran hyvin tehtavansa, etta uni tuli mukavan helposti. Muutenkin torstaina pitaisi herata aikaseen silla keskiviikkona paivalla meille oltiin kerrottu/luvattu auto eraasta vuokraamosta klo 0900:ksi. Noh, kun paastiin vasyneina vuokraamoon 0830 niin tati totesi, etta edellinen vuokraaja olikin jatkanut sopimustaan. Eipa siina voinut sitten muuta kuin kayda lahimmat seuraavaksi halvimmat paikat lapi jotka tosin olivat kiinni vaikka niiden olisi pitanyt olla aukiolojen mukaan auki. Hetken pohdiskelun jalkeen otettiin taksi Martial jaatikolle, jonne olisimme menneet autolla eka. Muut autolla mietityt kohteet (mm. Harberton ranch) unohdettiin etaisyyksien takia.



Martial jaatikolle paastaksemme oli ensiksi mentava istumahissilla tasolle, josta alkoi kavely-/hike-/trekking-polku jaatikolle. Hissin vauhti oli huima mutta saipahan rauhassa katsella ymparille avautuvaa laaksoa ja taakse jaavaa Beaglen kanavaa seka Ushuaiaa. Itse kavely olikin nousujohteista uljaissa maisemissa. Pienet purot solisivat ja kukat kukkivat auringon paistaessa samalla kun tuskan hiki nousi iholle. Matkalla ylos joutui tekemaan myos taman vuoden ensimmaisen lumipallon!! :P .. Jaatikon reunoille paastyamme sai katsella ymparille avautuvaa maisemaa ja varikirjoa. Ihmettelya ei kestanyt kauaa silla kylma viima pakotti jatkamaan matkaa ja paatettiinkin ottaa suunta takaisin alas "lampimaan" ja hostellille lepaamaan. Kokonaisuudessaan kaunis ja kiva about kolmen tunnin retki. Loppupaiva menikin rentoutuessa ja iisisti. Oikeastaan iisisti ottaminen jatkui aina maanantaille :D Jolloin tuli taisteltua blogin ja kuvien kanssa, tehtya Etelamannerta edeltavat pyykkaykset seka lopulliset pienehkot ostokset matkaa varten.