Huuh! Voipi olla, etta blogin paivitykseen tulee pienehko tauko, silla
internetin saatavuus / yhteyden nopeus ja laatu on todella suppeahkoa.
Yritan paivittaa aina kun on mahdollista mutta en valitettavasti ole
ainoa internetin kayttaja nailla leveyspiireilla :) Ja kuvien
paivittaminen on yhta tuskaa. Teen sen sitten kun paasen jarkevaan
yhteyteen kiinni.
Anyway ohessa hieman mita ollaan tehty muutamat paivat samalla kun muut netin kayttajat hengittaa niskaan.
Kapkaupunki on jatetty taakse ja matka kohti Keniaa ja Nairobia on alkanut. Pysahdyttiin ensimmaiseksi yoksi Outsdhoorniin jossa kaytiin ihmettelemassa Cango luolia. Upeita tippukivia ja historiaa ihmisten asuintavoista. Outdshoornista otettiin suunta kohti Tsitsikammaa ja siina matkalla tuli hypattya Bloukranin sillalla 216 metrin bungee-hyppy! Alyton tunne akrofobikolle! Kauhistutti jo siina kun hyppypaikalle joutui kavelemaan huoltosiltaa pitkin joka oli perus ritilaa. Jokaisella askelluksella ritila jousti ja kun siina yritti katsoa vahankaan mihin astui, niin naki suoraan alas asti.
Hyppytilanteessa sen muutaman sekunnin vapaapudotuksen aikana mietti, etta minka Helvetin takia sita tuli hypattya. Onneksi koysi piti kuitenkin :) Ja onneksi tuli hypattya. Pelkotilat korkeisiin paikkoihin vaheni huomattavasti. Takaisin kavely ritiloilla ei ollut enaa yhtaan mitaan.
Bungee hypyn jalkeen matka jatkui ja illan ollessa jo pimea saavuimme Tsitsikamman luonnonpuistoon Storms joen suulle, jossa pimeassa ja alyttomassa vesisateessa pystytettiin meidan teltta. Paikka oli siis nimensa veroinen. Hyva ettei teltta lentanyt mereen siina tuulessa. Ja kiitos Pinjalle joka "pakotti" pakkaamaan jotain jarkevaa sade-/lampovarustusta farkkujen ja hupparin sijaan :)
Tanaan aamulla kaveltiin pilvettomassa saassa Tsitsikamman puistossa ihmetellen luonnon ihmeellisyytta - tosin mulla oli edelleen pipo paassa. Hetki sitten saavuttiin Addoon josta huomenna mennaan katsomaan norsuja laheiselle Addon Elefanttipuistoon :) ja lahetaan iltapaivasta/illalla kohti Hogsbackia.
Over'n Out.
lauantaina, syyskuuta 21, 2013
tiistaina, syyskuuta 17, 2013
TIA! This is Africa!
Haikeaa oli jättää hetkelliset hyvästit rakkaille ihmisille kun mielessä ensimmäistä kertaa oli ajatus siitä, että mitä jos joku ihminen ei enää olekaan läsnä kun palaan?! Miten kertoa toisille siitä mitä kaikkea onkaan oppinut heiltä ja toivoa, että jokainen eron hetki on tapahtunut iloisesti ja hyvässä hengessä. Toisaalta asiaa ei voi liiallisesti miettiä. Ehkä liian syvällistä näin ensimmäiseksi matkatekstin aluksi, joten vaihdetaanpas aihetta. Eli alla hieman tapahtumia ajalta 10.9. - 16.9.
Viime tiistaina lähdettiin Vantaalle hotelliin yöksi jotta keskiviikkoaamuinen herääminen (04.00) ja lentokokonaisuus (Helsinki - Lontoo, jossa n. 5 h vaihto + Dubai, jossa n. 4 h vaihto + Kapkaupunki = n. 31 h) ei olisi niin paha. Kävin vielä maanantaina ostamassa heräteostoksena IPad minin, jotta elämä koneessa ja maailmalla olisi muutaman asteen mukavempaa :) Oli myös mukavaa sanoa äidille ja isälle viimeiset heipat kun he heittivät meidät Vantaalle :)
Koneen laskeutuessa Kapkaupunkiin tuli hyvä mieli. Lapsuudessa aikoinaan miettimäni "haave", että voisin käydä kaikilla mantereilla on kohta käsissä. Muaha!
Kentällä oli vastassa normaali "suhareiden" kyytitarjousrumba. Onneksi hostelli, jonne majoittauduimme, tarjosi ilmaisen lentokenttänoudon mutta nopealla silmäilyllä huomasin, että eihän meidän nimeä missään kyytikyltissä olekkaan. Siinä sitten, muutamien innokkaiden suhareiden saattamana, infotiskille kyselemään puhelinta jotta voisin soittaa hostelliin ja tiedustella mahdollista kyytiä. Paperilla suunnitelma tuntui paremmalta sillä infotiskillä mammat eivät puhelinta halunneet antaa vaan kehoittivat odottamaan. Kului hetki ja onneksi kuskimme, George, tulikin hymyillen käsi ojossa. Matkalla ko. kaveri kertoi Kapkaupungista, District 6:sesta, vuoden 2010 jalkapallon mm-kisoista sekä Kapkaupungin turvallisuudesta. Georgen mukaan joka paikkaan voi mennä ihan koska vaan ja ihmiset ottavat iloisina vieraat vastaan. Jäin asiaa epäilemään ja hostellissa kun kysyin asiaa respasta, niin välitön vastaus oli, että yksin, tai edes kaksin, liikkuminen pimeällä jalkaisin ei ole suositeltavaa vaan matkat kannattaa tehdä taksilla. Ei tainnut George ottaa meidän ihonvärien eroa huomioon silloin kun meitä heitti.
Torstai loppupäivä meni levätessä. Käveltiin pilvettömässä säässä V&A Waterfrontiin ja varattiin perjantaille liput Robben Islandille. Haettiin kaupasta illalla vähän nuudeleita ja kokkailtiin ne hostellilla. Mm-mm-mmm.
Perjantaina tulikin pitkien yöunien jälkeen isoannos Robben Islandin ja apartheidin historiasta, mitä ei nykypäivänä pysty edes ymmärtämään. Robben Islandin lippuun kuului kiertoajo saarella sekä vankilassa, missä oli oppaana saaren vankilassa ollut vanki (jonka nimeä valitettavasti en muista. Mustien afrikkalaisten nimet eivät jää oikein mieleen, kumma.) Yhtenä mielenkiintoisena asiana ko. opas kertoi, että vaikka apartheidin aikainen hallitus pyrki hallitsemaan aktivisten toimia, niin samalla se myös teki niitä lisää vangitsemalla niitä Robbeniin. Esimerkiksi Robbenilla oli monia vankeja jotka olivat joutuneet sinne vahingossa (tai "vahingossa", vaikea tietää). Opas kertoi tilanteen missä tumma mies oli kadulla ja yhtäkkiä hänen ohitseen juoksee ryhmä tummia miehiä joiden perässä oli valkoisten miesten joukko. No siinähän sitten tämä äsken rauhakseltaan ollut mies lähti useimmissa tapauksissa mukaan juoksuun tietämättään miksi muut juoksee. Tyypillistä. Siinä sitten kun koko porukka on saatu kiinni, laitettu koppiin ja lähetetty vankilaan, niin viimeistään siinä vaiheessa, kun hän viisi vuotta kuuntelee muiden opetusta tasavertaisuudesta, tästä yhdestä ei-aktivistista tulee aktivisti. Muutenkin oli mielenkiintoista kuunnella elämästä vankilassa jossa moni oppi ensimmäistä kertaa lukemaan sekä saamaan jonkin asteista koulutusta muilta oppineimmilta vangeilta. Tämä tietoisuuden lisääminen tietenkin lisäsi hallituksen vastaista kamppailuhenkeä. Saarelle olisi tosin voinut pukeutua hieman lämpimämmin sillä saarella oli älyttömän kylmä tuuli. Robbenin jälkeen varasimme kiertoajelun viinitiloille lauantaille, matkan Hyväntoivonniemelle sunnuntaille sekä häkkisukelluksen! maanantaille.
Matkan varausten jälkeen otimme suunnan Mama Afrika -nimiseen ravintolaan jossa oli perjantai-illaksi ihan mukava meininki. Matkalla ravintolaan tuli hyvin huomattua, että kaduilla ei kävele kukaan vaan kaikki liikenne tapahtui autoilla. Georgen lauseet, ilmeet ja eleet alkoivat pyöriä mielessä.
No, eteen siipiä, riistavartaita, 300 g lihaa, suklaakakkua ja kaikki punaviinillä alas huuhdeltuna. Muutaman lukon, jälkkärin kanssa, tosin jouduin avaamaan rommilla. Hyvä ruoka rankan päivän jälkeen takasi sen, että uni tuli mukavasti ja lauantainen viinitilojen kiertely alkaa mukavasti.
Lauantaina 08.30 oli suuntana neljä viinitilaa, joista ensimmäisenä oli Villiera, toisena Tokara, kolmantena Soms Delta ja viimeisenä Fairview. Paluu olisi n. klo 17.30. Viinitiloilla tuli maisteltua brandya, kuohuvaa sekä punaista ja valkoista viiniä - ennalta arvaamaton ohjelma :) Soms Deltan viinikouluttaja oli kyllä loistava persoona joka laittoi kaikkensa likoon silloin kun kyse on viinistä. Välillä matami lauloi ja välillä tehtiin mitä erikoisempia "tulen sammutus" rituaaleja. Tuli muutenkin opittua muutama lisäniksi viinin maistelussa sekä se, että vahvan alkoholin maun saa esille hyvin hengittämällä sisään nenän kautta sen jälkeen kun on nauttinut ko. tuotetta .. Löytyi Tokaran brandystä uusia ulottuvuuksia.
Sunnuntaina oli jälleen lähtö 08.30 ja suuntana Hyväntoivonniemi. Hyväntoivonniemi, kuten yleensä luullaan, ei ole Afrikan eteläisin kärki eikä sitä myöden siellä kohtaa Atlantin ja Intian valtameri (mantereen eteläisin piste on n. 150 kilometrin päässä oleva Cape Agulhas, minne tällä kertaa ei mennä). Matkalla Hyväntoivonniemeen pysähdyttiin Hout Bayhin jossa mentiin pienelle risteilylle katsomaan hylkeitä hyljesaarelle. Merenkäynti saarelle oli vaan älytön! Meri kuohui, tai oikeastaan myrskysi, sekä taivaalta suihkusi vettä ja pienet aasialaiset olivat ihmeissään kun laiva heilui aallokossa. Onneksi kippari käänsi laivan saaren mantereen puoleisella puolella ja suuntasi takasin satamaan. Ei harmittanut vaikka ei nähty saarella olevia hylkeitä sillä niitä oli ihan riittämiin matkalla satamaan sekä satamassa.
Hout Bayn jälkeen suuntana Simon's town ja Boulder Beach jossa asustelee Afrikan pingviinit - ja mulla oli niille terveisiä niiden eteläisiltä serkuilta! Hah! Tosin ne eivät ymmärtäneet mun murretta.
Pinguihmettelyn jälkeen matka jatkui kohti varsinaista määränpäätä eli Hyväntoivonniemeä. Nimi juontaa juurensa siihen kun Portugalin kuningas Juhana II antoi paikalle nimen, että niemenkärjelle saapuvat merenkulkijat saisivat uskoa ja toivoa Intiaan johtavan meritien löytämisestä. Meidät tosin kohtasi, matkalla niemenkärkeä, kolme paviaania ja kolme strutsia.
Perille kun päästiin niin HUH! mitkä maisemat. Sanoin kuvaamatonta. Eikä olisi tehnyt mieli joutua mereen. Sen verran muutama pieni aallonharja oli nähtävissä. Noustiin myös Cape Pointiin, josta avautui kauniin karut maisemat ympäristöön ja Hyväntoivonniemelle. Maisemat olivat niin maalaukselliset, että niistä kuvaileminen tai kertominen tuottaa allekirjoittaneelle sanallista haastetta. Eli jätän mystisen mielikuvan verhon leijailemaan.
Takaisin Kapkaupungissa oltiin noin kello 18.00 ja siitä mentiin sitten El Burro nimiseen meksikolaiseen ravintolaan oluelle ja fajitaksille. Paluumatkalla huomasin tiessä tekstin "Robot" josta kuski osasi kertoa, että se tarkoittaa liikennevaloa. Aikoinaan kuulemma jotkut ranskalaiset olivat etsineet tien vierestä oikeaa robottia kun heille oli kerrottu ohjeeksi, että käänny seuraavasta robotista vasemmalle. Ja siinä oli tietenkin tarkoitettu liikennevaloa. No ranskalaiset olivat ajaneet vikaan. Tietenkin.
Maanantaina piti olla häkkisukellus mutta kovan merenkäynnin takia se oli peruttu. Samalla selvisi, että häkkisukellusta ei pääse tekemään ollenkaan koko viikkona kovan merenkäynnin takia. Eli se jää nyt tekemättä. DAMN it!! :( .. back-up suunnitelmana lähettiin vaeltamaan Pöytävuorelle jonne valittiin noin 2,5 tuntia per suunta oleva reitti. Tuulisessa sekä pilvisessä säässä kiipeäminen oli jännittävää mutta palkitsevaa. Välillä kun pilvet rakoilivat niin pääsi näkemään uskomatonta maisemaa Kapkaupungin ylitse. Pinja ei jaksanut nousta koko matkaa vaan jouduin viimeiset nousut tekemään yksin. Ennen huippua oli upea tunne kun seisoi kapean rotkon keskellä ja ylhäältä tihkui vettä. Huipulla ei ollut juuri mitään nähtävää koska koko vuori oli pilvessä. Tulipahan sinne kuitenkin noustua ja kuva otettua :) Tosin ei se ehkä sitä samaa tunnetta häkkisukelluksen kanssa olisi ollut. Iltapalaksi nuudeleita, pullo olutta ja erä monopolia. Uni tuli silmään samalla kun katsottiin Ipadista elokuvaa.
Viime tiistaina lähdettiin Vantaalle hotelliin yöksi jotta keskiviikkoaamuinen herääminen (04.00) ja lentokokonaisuus (Helsinki - Lontoo, jossa n. 5 h vaihto + Dubai, jossa n. 4 h vaihto + Kapkaupunki = n. 31 h) ei olisi niin paha. Kävin vielä maanantaina ostamassa heräteostoksena IPad minin, jotta elämä koneessa ja maailmalla olisi muutaman asteen mukavempaa :) Oli myös mukavaa sanoa äidille ja isälle viimeiset heipat kun he heittivät meidät Vantaalle :)
Koneen laskeutuessa Kapkaupunkiin tuli hyvä mieli. Lapsuudessa aikoinaan miettimäni "haave", että voisin käydä kaikilla mantereilla on kohta käsissä. Muaha!
Kentällä oli vastassa normaali "suhareiden" kyytitarjousrumba. Onneksi hostelli, jonne majoittauduimme, tarjosi ilmaisen lentokenttänoudon mutta nopealla silmäilyllä huomasin, että eihän meidän nimeä missään kyytikyltissä olekkaan. Siinä sitten, muutamien innokkaiden suhareiden saattamana, infotiskille kyselemään puhelinta jotta voisin soittaa hostelliin ja tiedustella mahdollista kyytiä. Paperilla suunnitelma tuntui paremmalta sillä infotiskillä mammat eivät puhelinta halunneet antaa vaan kehoittivat odottamaan. Kului hetki ja onneksi kuskimme, George, tulikin hymyillen käsi ojossa. Matkalla ko. kaveri kertoi Kapkaupungista, District 6:sesta, vuoden 2010 jalkapallon mm-kisoista sekä Kapkaupungin turvallisuudesta. Georgen mukaan joka paikkaan voi mennä ihan koska vaan ja ihmiset ottavat iloisina vieraat vastaan. Jäin asiaa epäilemään ja hostellissa kun kysyin asiaa respasta, niin välitön vastaus oli, että yksin, tai edes kaksin, liikkuminen pimeällä jalkaisin ei ole suositeltavaa vaan matkat kannattaa tehdä taksilla. Ei tainnut George ottaa meidän ihonvärien eroa huomioon silloin kun meitä heitti.
Torstai loppupäivä meni levätessä. Käveltiin pilvettömässä säässä V&A Waterfrontiin ja varattiin perjantaille liput Robben Islandille. Haettiin kaupasta illalla vähän nuudeleita ja kokkailtiin ne hostellilla. Mm-mm-mmm.
Perjantaina tulikin pitkien yöunien jälkeen isoannos Robben Islandin ja apartheidin historiasta, mitä ei nykypäivänä pysty edes ymmärtämään. Robben Islandin lippuun kuului kiertoajo saarella sekä vankilassa, missä oli oppaana saaren vankilassa ollut vanki (jonka nimeä valitettavasti en muista. Mustien afrikkalaisten nimet eivät jää oikein mieleen, kumma.) Yhtenä mielenkiintoisena asiana ko. opas kertoi, että vaikka apartheidin aikainen hallitus pyrki hallitsemaan aktivisten toimia, niin samalla se myös teki niitä lisää vangitsemalla niitä Robbeniin. Esimerkiksi Robbenilla oli monia vankeja jotka olivat joutuneet sinne vahingossa (tai "vahingossa", vaikea tietää). Opas kertoi tilanteen missä tumma mies oli kadulla ja yhtäkkiä hänen ohitseen juoksee ryhmä tummia miehiä joiden perässä oli valkoisten miesten joukko. No siinähän sitten tämä äsken rauhakseltaan ollut mies lähti useimmissa tapauksissa mukaan juoksuun tietämättään miksi muut juoksee. Tyypillistä. Siinä sitten kun koko porukka on saatu kiinni, laitettu koppiin ja lähetetty vankilaan, niin viimeistään siinä vaiheessa, kun hän viisi vuotta kuuntelee muiden opetusta tasavertaisuudesta, tästä yhdestä ei-aktivistista tulee aktivisti. Muutenkin oli mielenkiintoista kuunnella elämästä vankilassa jossa moni oppi ensimmäistä kertaa lukemaan sekä saamaan jonkin asteista koulutusta muilta oppineimmilta vangeilta. Tämä tietoisuuden lisääminen tietenkin lisäsi hallituksen vastaista kamppailuhenkeä. Saarelle olisi tosin voinut pukeutua hieman lämpimämmin sillä saarella oli älyttömän kylmä tuuli. Robbenin jälkeen varasimme kiertoajelun viinitiloille lauantaille, matkan Hyväntoivonniemelle sunnuntaille sekä häkkisukelluksen! maanantaille.
Matkan varausten jälkeen otimme suunnan Mama Afrika -nimiseen ravintolaan jossa oli perjantai-illaksi ihan mukava meininki. Matkalla ravintolaan tuli hyvin huomattua, että kaduilla ei kävele kukaan vaan kaikki liikenne tapahtui autoilla. Georgen lauseet, ilmeet ja eleet alkoivat pyöriä mielessä.
No, eteen siipiä, riistavartaita, 300 g lihaa, suklaakakkua ja kaikki punaviinillä alas huuhdeltuna. Muutaman lukon, jälkkärin kanssa, tosin jouduin avaamaan rommilla. Hyvä ruoka rankan päivän jälkeen takasi sen, että uni tuli mukavasti ja lauantainen viinitilojen kiertely alkaa mukavasti.
Lauantaina 08.30 oli suuntana neljä viinitilaa, joista ensimmäisenä oli Villiera, toisena Tokara, kolmantena Soms Delta ja viimeisenä Fairview. Paluu olisi n. klo 17.30. Viinitiloilla tuli maisteltua brandya, kuohuvaa sekä punaista ja valkoista viiniä - ennalta arvaamaton ohjelma :) Soms Deltan viinikouluttaja oli kyllä loistava persoona joka laittoi kaikkensa likoon silloin kun kyse on viinistä. Välillä matami lauloi ja välillä tehtiin mitä erikoisempia "tulen sammutus" rituaaleja. Tuli muutenkin opittua muutama lisäniksi viinin maistelussa sekä se, että vahvan alkoholin maun saa esille hyvin hengittämällä sisään nenän kautta sen jälkeen kun on nauttinut ko. tuotetta .. Löytyi Tokaran brandystä uusia ulottuvuuksia.
Sunnuntaina oli jälleen lähtö 08.30 ja suuntana Hyväntoivonniemi. Hyväntoivonniemi, kuten yleensä luullaan, ei ole Afrikan eteläisin kärki eikä sitä myöden siellä kohtaa Atlantin ja Intian valtameri (mantereen eteläisin piste on n. 150 kilometrin päässä oleva Cape Agulhas, minne tällä kertaa ei mennä). Matkalla Hyväntoivonniemeen pysähdyttiin Hout Bayhin jossa mentiin pienelle risteilylle katsomaan hylkeitä hyljesaarelle. Merenkäynti saarelle oli vaan älytön! Meri kuohui, tai oikeastaan myrskysi, sekä taivaalta suihkusi vettä ja pienet aasialaiset olivat ihmeissään kun laiva heilui aallokossa. Onneksi kippari käänsi laivan saaren mantereen puoleisella puolella ja suuntasi takasin satamaan. Ei harmittanut vaikka ei nähty saarella olevia hylkeitä sillä niitä oli ihan riittämiin matkalla satamaan sekä satamassa.
Hout Bayn jälkeen suuntana Simon's town ja Boulder Beach jossa asustelee Afrikan pingviinit - ja mulla oli niille terveisiä niiden eteläisiltä serkuilta! Hah! Tosin ne eivät ymmärtäneet mun murretta.
Pinguihmettelyn jälkeen matka jatkui kohti varsinaista määränpäätä eli Hyväntoivonniemeä. Nimi juontaa juurensa siihen kun Portugalin kuningas Juhana II antoi paikalle nimen, että niemenkärjelle saapuvat merenkulkijat saisivat uskoa ja toivoa Intiaan johtavan meritien löytämisestä. Meidät tosin kohtasi, matkalla niemenkärkeä, kolme paviaania ja kolme strutsia.
Perille kun päästiin niin HUH! mitkä maisemat. Sanoin kuvaamatonta. Eikä olisi tehnyt mieli joutua mereen. Sen verran muutama pieni aallonharja oli nähtävissä. Noustiin myös Cape Pointiin, josta avautui kauniin karut maisemat ympäristöön ja Hyväntoivonniemelle. Maisemat olivat niin maalaukselliset, että niistä kuvaileminen tai kertominen tuottaa allekirjoittaneelle sanallista haastetta. Eli jätän mystisen mielikuvan verhon leijailemaan.
Takaisin Kapkaupungissa oltiin noin kello 18.00 ja siitä mentiin sitten El Burro nimiseen meksikolaiseen ravintolaan oluelle ja fajitaksille. Paluumatkalla huomasin tiessä tekstin "Robot" josta kuski osasi kertoa, että se tarkoittaa liikennevaloa. Aikoinaan kuulemma jotkut ranskalaiset olivat etsineet tien vierestä oikeaa robottia kun heille oli kerrottu ohjeeksi, että käänny seuraavasta robotista vasemmalle. Ja siinä oli tietenkin tarkoitettu liikennevaloa. No ranskalaiset olivat ajaneet vikaan. Tietenkin.
Maanantaina piti olla häkkisukellus mutta kovan merenkäynnin takia se oli peruttu. Samalla selvisi, että häkkisukellusta ei pääse tekemään ollenkaan koko viikkona kovan merenkäynnin takia. Eli se jää nyt tekemättä. DAMN it!! :( .. back-up suunnitelmana lähettiin vaeltamaan Pöytävuorelle jonne valittiin noin 2,5 tuntia per suunta oleva reitti. Tuulisessa sekä pilvisessä säässä kiipeäminen oli jännittävää mutta palkitsevaa. Välillä kun pilvet rakoilivat niin pääsi näkemään uskomatonta maisemaa Kapkaupungin ylitse. Pinja ei jaksanut nousta koko matkaa vaan jouduin viimeiset nousut tekemään yksin. Ennen huippua oli upea tunne kun seisoi kapean rotkon keskellä ja ylhäältä tihkui vettä. Huipulla ei ollut juuri mitään nähtävää koska koko vuori oli pilvessä. Tulipahan sinne kuitenkin noustua ja kuva otettua :) Tosin ei se ehkä sitä samaa tunnetta häkkisukelluksen kanssa olisi ollut. Iltapalaksi nuudeleita, pullo olutta ja erä monopolia. Uni tuli silmään samalla kun katsottiin Ipadista elokuvaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)