Fin del Mundo

Ushuaiassa, maailman etelaisimmassa kaupungissa, todellakin tuntee olevansa maailman aarella tai lopussa kuten suora kaannos sanoo.


Tiistai 25. Joulukuuta. Kello soitti 0330. Ruhtinaalliset kaksi tuntia tuli nukuttua edellisena yona kun Matrix oli viihdyttanyt aina klo 0100 saakka. Suihkun kautta sampyla naamaan ja menoksi. Respan seta oli joko hajottanut puhelimen tai sitten ei osannut kayttaa sita ollenkaan koska ei onnistunut tilaamaan taksia. Hetken ihmettelyn jalkeen kaduille vaan haahuilemaan josta taksi loytyi nopeasti. Olisi voinut luulla, etta Joulupaivana (taalla kuten monessa muussakin maassa The paiva jolloin Joulua vietetaan on 25. paiva) ei kentalla aamulla klo 0400 hirveesti ole tunkua ja jalleen kerran sai todeta olevansa vaarassa. Paikka oli aivan piukassa.



Yhdeksalta oltiinkin jo Ushuaiassa. Maailman etelaisimmassa kaupungissa ollaan niin etelassa, etta on pakko kayda ostamassa hanskat heti kun kaupat suostuvat aukeamaan. Kun menee tarpeeksi etelaan, niin ei tarvitse nauttia ylimaaraisesta lammosta :) Joulupaiva osottautui mielenkiintoiseksi paivaksi matkustamisen kannalta. Mikaan paikka ei ollut auki. Osa hotelleista, hostelleista seka bed & breakfast -majoituksista oli sulkenut ovensa koko paivaksi. Siina sitten kaveltiin pitkin tyhjia katuja etsien uutta kotia kylman viiman tunkeutuessa syvalle ytimiin, kunnes joku tylsistynyt paikallinen ajeli autollaan ja pyyteli kyytiin. Tama ¡¿Pablo?! niminen herra auttoi meita etsimaan autollaan perus hostellia joka loytyikin pikaisesti. Kamat hostelliin ja takaisin auton kyytiin. Lahdimme ajelemaan Ushuaian lahialueille ja saimme samalla kattavan turisti-infon (kuvissa ylla Ushuaia ja lahimaastoa). Iltapaivasta takaisin palatessamme bongailimme kaupunkin tenedor libre ravintolat ja painuimme syomaan kuningasrapua. Massiivisia ja herkullista! Mutta .. rapu maistuu ravulle :)

Keskiviikkona oli hostellin vaihto silla edellinen oli hieman syrjassa seka laitosmainen ja samaan rahaan sai aivan keskustasta paremman, kodikkaamman seka sosiaalisemman hostellin. Loppupaiva menikin selvitellessa, etta mita sita taalla voisi oikein tehda. Sukeltamaan (jep, vaikka paatinkin Galapagoksen jalkeen sukeltavani ainoastaan vesissa joissa ei tarvi muuta kuin 3 mm lyhyen markapuvun aka shortyn) ja auton vuokraus on ainakin listalla. Kansallispuistoon seka laheiselle vuorelle tekee kanssa mieli. Pari viikkoa taitaa kuitenkin olla vahan liian pitka aika tassa kaupungissa marinoitumiseen. Ohimennen tuli myos kaytya testaamassa paikallinen tenedor libre ja ihasteltua sen grilliosaston avotulisysteemia. Nami! Keskiviikkona tuli myos ostettua kunnon snoukka-hanskat ettei Antin pienet sormet jaady.

Torstaina oli mukavat seitseman astetta lamminta ja vetta sateli. Itseasiassa ihan kivaa. Suunta oli kuitenkin alueesta kertovaan museoon joka on rakennettu kokonaan vanhan vankilan sisalle (kuvassa ylla vasemmalla ja kuvassa ylla oikealla Antti kopissa). Yksi parhaista museoista taman reissun aikana. Ushuaia oli alunperin rangaistusvankien siirtola jonne vangit tuotiin tekemaan toita ja istumaan pitkaan (alla kuvaa vankilasta) . Ilmasto oli/on sen verran kova johon karisivat suurimmat pakohaaveet. Tasta syysta vangit saivat liikkua vapaammin eika vartiointi ollut aivan niin tiukkaa. Iltasella sain laskettua paiva budjetin kasaan ja tuli todettua, etta osa aktiviteeteista pitaa yhdistaa paiviin jolloin on autokaytossa. Nyt alkaa halvan energiamuodon osto/kaytto. No onhan tassa syotykin jo tarpeeks hyvin :)

Perjantaina 28. Joulukuuta etsittiinkin edullista autovuokraamoa. Siina se paiva vierahti hyvinkin nopeasti. Yritettiin myos selvittaa sukellusta huomiselle mutta puhelinnumerot eivat osanneet yhdistaa. Tai sitten kayttajassa oli vikaa joka myos on hyvinkin mahdollista. Paivalla kavimme tenedor libre ravintolassa syomassa, jossa oli nerokas buffet illuusio. Buffapoydan viereen oli aseteltu peili niin, etta ikkunan takaa kuolatessa seisovapoyta naytti tuplasti isommalta. Kieroa. Illalla tuli nahtya vanhoja kamuja Perusta, Boliviasta ja Argentiinasta kun Dan, Doug, Michelle, Jackie, Nikki ja Linda oli tullut kaymaan Ushuaissa pikaiseen. Ilta/aamuyo menikin todella kivasti :)

Lauantaina kavelimme sukellusfirman osoitteeseen jossa paljastui, etta osoitteessa olikin jonkun ihmisen omakotitalo. Ei uskallettu menna koputtelemaan silla kompleksi naytti silta, etta sinne ei haluttu vierailijoita. Loistavaa. Tuli kuitenkin tehtya vajaan kolmen tunnin mukava aamukavely kuitenkin kauniissa maisemissa (kuvissa alla yleiskuvaa kaupungista). Illalla saatiin sukellusmies kiinni ja sovittiin mahdollisen sukelluksen tapahtuvan uuden vuoden aattona maanantaina kun sunnuntaina miehella oli joku ekskursio. Anyway JEE!!

Sunnuntaina annoin sekuntien valua minuuteiksi ja minuuttien tunneiksi. Musiikkia, kirjoja, ihmettelya, mietiskelya, pohdiskelua ja kaikkea sita mita ei pitkaan aikaan ole saanut kunnolla tehda. Ainoa pettymys paivalle oli kun soitto sukellusmiehelle siirsi sukelluksen maanantailta ensiviikon keskiviikolle silla sammakkomiehella ei ollut venetta kaytossa maanantaille. Mahdollista olisi ollut menna rannasta mutta sukellusitet eivat ole niin hyvat kuin ne jonne paasee veneella, joten keskiviikkoa odotellessa.

Maanantai 31.12. meni blogin parissa ja odotellessa illan hostellin kemuja, joista seuraavassa paivityksessa lisaa .. ehka ;)

Buenos Aires

Saavuin Buenos Airesiin lauantaina 15.12. klo 17.40 ja sain odotella about 40 minuuttia rinkkaani mutta onneksi rakas vihrea kotini tuli kuin tulikin hihnaa pitkin. Nappasin kentalta remisen (eraanlainen limoservice) hotelliin jossa Teemu asusti. Hotelli oli vanhassa talossa aivan micro-centrumin laitamilla Tacuari kadulla noin 100 metrin paasta Florida kavelykadusta joka on paivasaikaan aina taynna kiireisia bisnesihmisia, turisteja, koululaisia, rihkaman myyjia ja kerjaajia.

Remise kuski huudatti biiseja stereoistaan ja totesi innoissaan aina esiintyjan nimen kun kappale vaihtui. Siina sitten kuuntelin Guns n´Rosesin Paradise Citya ja katselin aurinkoista Buenos Airesia kun aija pisteli menemaan 120 km/h 40 km/h:n alueella. Onneksi paasin ehjana hotellille jossa Teemu patsasteli pihalla odottamassa. Kamat huoneeseen ja ihmettelemaan BA:n elamaa.

Tulevat 10 paivaa Buenos Airesissa oli oletusarvollisesti puhdasta rentoutumista noin kaksi kuukautta kestaneen joka paivaisen ohjelman jalkeen. Teki mieli vain olla hetki paikallaan. Tulikin siis kaytya ostoskeskuksissa, syotya tenedor libreissa ("syo niin paljon kuin haluat" -ravintolat joissa on tarjolla laidasta laitaan ruokaa ja ei maksa juuri mitaan), kiinalaisessa, Burger Kingissa, elokuvissa ja vain istuskelemassa Avenida 9 de Julion puistoissa. Kirjoitankin alle otteita niista paivista jolloin tuli tehtya muuta.



Tiistaina 18.12. kuitenkin tuli kaytya Uruguayn puolella ja Colonia del Sacramentossa jonne on tunnin matka nopealla veneella tai hitaalla kolme tuntia (oikeassa kuvassa ylla BA:n satama lautalta ja vasemmassa ylakuvassa BA:n sataman majakka). Totta kai mentiin hitaalla kun lautan kannella voisi ottaa aurinkoa seka hidaspaatti maksoi about 70 pesoa vahemman. Colonian vanhakaupunki olikin sitten uskomaton paikka! Vanhakaupunki on todella rentoutunut, ei liian turistinen ja aistikkaan idyllinen kolonialistinen kaupunginosa joka on ehka kaunein vanhakaupunki missa oon ollut (kuvissa alla). Alueen katsastaa hyvin noin kuudessa tunnissa ja suuntasimme iltasella takaisin kohti satamaa ja Buenos Airesia. Satamassa Teemua jannitti silla menomatkalla rajavartija kohteli kaltoin hanen passiaan jonka seurauksena se hajosi (ei ole kuitenkaan mitaan, mika ei valiaikaisesti korjaantuisi teipilla) ja nyt jannitettiin huomaisiko rajavartija teippivirityksen ja evaisi paasyn maahan. Ma tosin omalla tahattomalla toiminnalla ja maahantulokortin havittamisella pidin huolen siita, etta huomio ei kiinnittynyt hajonneeseen passiin vaan mun kadonneeseen maahantulokorttiin. Onneksi kortti loytyi ja paasin jatkamaan matkaa ilman sakkoja.




Perjantaina kavin ostamassa Abasto ostoskeskuksesta itselleni kahdet farkut ja sain siina sitten kylkiaisiksi kaksi pulloa 0,75 l Mumm´ia kuohuvaa .. ei huono. Samalla sujahduksella tuli kaytya Abaston elokuvateatterissa katsomassa Superbad ja leffan jalkeen illalla olikin tangoesitys!

Tangoliput maksoivat 240 pesoa, eli noin 60 euroa, ja hintaan kuului esityksen lisaksi illallinen seka viinipullo. Illallinen oli klo 2000 ja esitys 2230 joka kestaisi noin 2,5 tuntia. Puitteet olivat mahtavat: Vanha idyllinen teatteri (ei veda kuitenkaan vertoja Moulin Rougelle enka paassyt talla kertaa edes lavalle;)) jonne mentaessa tuntui olevan hieman alipukeutunut, silla Teemu oli ainoa jolla ei ollut kovia kauluksia paidassaan ja mina taas olin paikan ainoa mies jolla ei ollut kauluksia ollenkaan. Se ei kuitenkaan iltaa estanyt ja saimme eteemme pullon viinia joka oli tappavaa seka ruoka vahintaankin mainiota. Kolmannen viinipullon jalkeen kiinnostus tosin tangon katselemiseen lopahti, joten poistuimme paikalta vahan ennen loppua. Esitys kuitenkin oli kokonaisuudessaan sanoin kuvaamatonta pyoritysta. Varsinkin soittoryhman hanuristi oli aivan tulessa! Hanurisoolot oli tajunnan rajayttavaa materiaalia joka hetkittain varasti koko shown. Tango kuitenkin on tangoa.

Sunnuntaina kavimme San Telmon kaupunginosassa torilla. Tavaraa oli esilla ja paljon, enemmankin kirpputori tyylisesti. Ihmiset myivat antiikkia seka kaytettya tavaraa (kuvassa ylla). Paikkana San Telmo on erittain idyllinen Buenos Airesin vanhakaupunki. Nalka kuitenkin yllatti ja paadyimme ruokailemaan sataman tuntumassa olevaan tenedor libreen. Erinomaista pihvia seka makkaraa tuli vedettya napa paukkuen. Mahat taynna nettiin ja illalla juotiin yomyssyiksi yksi pullo Mumm´ia. Toinen pullo juotii heti Jouluaaton aamuna. Silla sita ei voi jattaa iltaan kun aamulla 25.12. klo 0600 on lento Ushuaiaan ja jotenkin Pariisin ja Sydneyn tapaukset opetti ;) .. (kuvassa alla auringon lasku paluulautalta)

Past two weeks. Damn how time flies!

Muutama viikko vierahti helposti Argentiinan kulinaristiseen kulttuuriin tutustuessa, joten kirjoitankin koosteen kaikesta siita mita on tapahtunut. Aika jalkapallohullujen ja tangottarien maassa on mennyt viineja maistellessa ja syodessa isoja, verisia seka suussa sulavia 500 - 700 gramman pihveja. Tarviiko mies muuta?! (kuvassa alla Steve Mendozassa ja normaalin kokoinen Bife De Chorizo con papas fritas .. 5 euroa)


Sunnuntaina 2.12. oli bussimatka Bolivian ja Argentiinan rajalle jossa vierahti kivasti viisi tuntia kun rajaviranomaiset tarkisti jokaisen rajan ylittajan laukun/repun/kantamuksen perusteellisesti. Jokainen rinkan osio tarkistettiin, jokainen pikku nyytti avattiin ja jokainen vaatekappale levitettiin eli koko sisalto ulos ja takaisin sisaan. Hyva, etta La Pazissa olin jarjestanyt rinkan uudelleen ja hyva kun sain tehda sen nyt taas. Tuntien jalkeen matka jatkui ja suuntana oli Salta jossa viettaisin muutaman paivan.

Salta on atmosfaarinen kaupunki monine kolonialistisine rakennuksineen ja puisto-/torialueineen seka siella on etelaisen pallonpuoliskon suurin uima-allas joka todellakin piti nahda ja on tittelinsa ansainnut eli allas on massiivinen! Pieni jarvi keskella leirinta aluetta. Hulluutta. Saltaan paastyamme kamat kuntoon ja syomaan Bife de Chorizoa ja juomaan paikallista viinia. Taivaallista! (kuvassa alla vuoden -77 viinipulloja Mendozan viinitiloilla)


Tiistaina suuntasin Salta Rafting nimisen yhtion leirinta alueelle kahden tunnin paahan Saltasta silla olin ajatellut tehda keskiviikkona Zipliningia aka Flying Foxia (ihmiset jotka on kaynyt Uudessa Seelannissa tunnistaa tosta nimesta varmaan paremmin). Eli vaijerin varassa korkeuksissa kiidetaan lujaa. Pisin setti olisi/on/oli 500 metria vuorelta toiselle. Paikalle saavuttuani teltta pystyyn ja nauttimaan luonnosta. Illalla oli perus argentiinalainen barbeque eli lihaa, lihaa, lihaa ja taas vahan lihaa. Toki, viinia oli kans ;)

Keskiviikko 5.12. alkoi silla kun kaksi Uusi-Seelantilaista paatti tehda heidan oman paikallisen grilliplajayksen eli maahan monttu, monttu tuleen, hiilloksen paalle lihat, lihojen paalle lehdellisia oksia, oksien paalle markia riepuja, riepujen paalle maata ja paketti hautumaan paivaksi. Maittava ja lihallinen setti olisi valmis zipliningin jalkeen (alakuvissa ylarivissa ja vasemmalla alhaalla). Tolla ruualla on nimikin joka muistaakseni on hangy tai vastaava (alakuvissa oikealla alhaalla jatkat laittamassa riepujaan). Anyway, kaiken ton ihmettelyn jalkeen oli ziplingin vuoro. Yhdeksan linjaa, vauhtia 100 ja saakelin hauskaa mutta voimia vievaa hommaa! Tuli myos tehtya nayttava nurinkurinen X viimeiselle linjalla ;) Vauhdikkaan paivan jalkeen paasi syomaan kiivien tekemaa lihajuttua ja oh my mita settia!! Maukkaan ruokailun ja oluen jalkeen olin aivan voimaton jonka takia kommin telttaan klo 2000. IPod korville ja unille. Herasin tosin klo 2200 aivan saatanalliseen myrakkaan. Seuraavat 10 minuuttia olikin mielenkiintoista aikaa. Ensiksi naureskeltiin telttakaverissa sita ettei tarvinnut olla ulkona. Sitten telttabuddy totesi, etta sen puoli vuotaa vetta (ei englantilaiset osaa laittaa telttaa pystyyn) ja vaikka olin laittanut oman puolen teltasta kuosiin ja kirealle niin ei se hirveesti lohduta jos vetta tulee sisaan toiselta puolelta. Tosin en stressannut sen kummempia kun allani oli ilmalla taytettava makuualusta. Ulkona kuitenkin vetta tuli enemman ja mulle tuli siina kaikessa fiilistelyissa jumalaton vessahata. Siina sita sitten naureskellessa kiroilin, etta kait ulos pitaa menna ja telttabuddy vetisissa fiiliksissaan toivotteli hyvia tuokioita. Kun kaannyin teltan oviaukolle tunsin teltan pohjan olevan kuin vesisanky. Avasin teltan vetoketjun ja katselin kun buddyn uuden karheat Niken tossut kelluivat pois teltan laheisyydesta. Koomista katseltavaa! Vetta oli kivat 20 cm ja nousi kokoajan eli teltassa ei todellakaan pystyisi nukkumaan varsinkaan kun sinne sisalle nyt tulvi kokoajan vetta lisaa. Seuraavan 0,5 sekunnin aikana singahdin takaisin telttaan, kerroin tilanteen buddylle, nappasin kamat ja suuntasin laheiseen bussiin yoksi jossa oli oikein mukavaa yopya aamuun asti :)




Aamulla sai hihitella aluetta kohdellutta vedenpaisumusta. Sateen takia toki takaisin lahto vahan viivastyi kun bussi jai mutaan kiinni ja muutenkin teltat piti pesta laheisessa joessa.

Salta Raftingista oli suunta pieneen 12 000 asukkaan Cafayateen, jossa vierahti muutama paiva viinitiloja kierrellessa ja niiden tuotteita maistellessa. Kaupunki sinansa oli mukavan pieni, idyllinen ja chilli viinikyla jossa viinikellarit on auki kaikille ;) Cafayatessa tuli myos juotua Suomen itsenaisyyspaivan kunniaksi yhta alueen parhaimmista viineista ja ah! mita se tekikaan ihmiselle!! (Ylakuvassa Antti bodegan oviaukolla ja alakuvassa Antti maistelee tuotteita)


Cafayatesta suuntana oli Cordoba, jonne matkatessa yovyin yhden yon Catamarcassa. Cordoba on Argentiinan toiseksi suurin kaupunki joka on myos suuri opiskelija kaupunki. Cordobassa kaytiin porukalla syomassa argentiinalaisessa buffetissa jossa oli kevyt viiden metrin pihvi tiski, josta sai ihan mita vaan lihaan liittyvaa. Toki paikassa oli myos sushia, muuta meren elavaa, salaattia eri olomuodoissa, jalkiruokatiski, kiinalaista eli kaikkee! Ravintolassa sait myos valita oman maaran pastaa purkeista, ojensit annoksen pastatiskin mammalle joka sitten valmisti mieleisen annoksesi siina edessa. Jalkkariksi pannukakkua ja taas sai ihmetella kun kokit pyoritteli ilmassa rommilla liekitettya ja karamellisoitua omenapannaria. Komeaa ja vaan nelja euroa koko setti. Cordobassa tuli nautittua sivistyksen tuomista elokuvista ja ostoskeskuksista.


Cordobasta suuntasin Mendozaan eli takaisin viinitiloille silla Mendozan alue tuottaa 70 % Argentiinan viineista! (alakuvassa oikealla viinit kypsymassa tynnyreissa) Kolme paivaa hurahti mukavasti. Ei voi muuta sanoa kuin, etta paikalliset viinit (varsinkin luomuviinit!) on/oli aivan loistavia! ;) Tuli myos kaytya suklaatehtaassa joka teki, tottakai, suklaata mutta myos jumalaisen makusia suklaalikooreja! (kuvassa ylla)



Mendozasta suunta olikin muutamaksi paivaksi Chile ja sen paakaupunki Santiago de Chile. Matkalla Chileen sai ihmetella Andien korkeinta vuorta Aconcagua (ylakuvassa oikealla Aconcagua Mendozan viinitilalta nahtyna) joka on maailman korkein vuori, heti Himalajan vuorien jalkeen. Santiago on/oli mukava kaupunki. Kauniit puistot ja kadut on piedetty hyvassa ja puhtaassa kunnossa seka Plaza de Armasin ympariston kavelykaduilla sai nauttia katuesiintyjia joista katu-oopperaa oli jaatava hetkeksi katsomaan silla se on musta aika outo valinta katuesiintymiseen. Hyvin parivaljakko siina oopperaa veteli. Tosin laheinen makki veti mun huomion kun sen tuomista nautinnoista ei hetkeen ole paassyt nauttimaan. Santiagossa aika sujahti nopeasti ja lauantaina 15.12. lensin Buenos Airesiin kun olin sopinut nakevani Teemun siella. Lento kokonaisuudessaan meni hyvin mutta vieressa istui about 175 kiloinen juopunut argentiinalainen mies joka fiilisteli kaytavan toisella puolella olevaa keski-ikaista kaunotarta. On se hianoo hommaa! :) Onneksi sain istua rauhassa ja nauttia Chilesta salakuljettamaani chilia ja koneen valipalaa.