From Cambodia to Thailand 17.12. - 20.12.

Sunnuntai 17.12.

Vihdoin sai nukuttua pitkaan (klo 10 asti :D) ja alotettua paiva rennosti. Aamuilun jalkeen suuntana oli laheinen nettikahvila jonne upposikin nelja tuntia blogia paivitellessa ja sahkoposteihin vastaillessa. Posteihin vastaillessa sain Nielsilta viestia jossa ne ihmetteli missa me eilen oltiin kun oli sovittu nahda klo 20.00 (saakelin Heikki joka meni niita vastaan. Ei odottanut kuin ihan hetkisen ja lahti sitten menee kun kerran hollannin kaverit tuli 20.15 hotellille :D) Kysyin sitten niiden paikan missa ne oli ja otin suunnan sinne. Siina hetken rupattelun jalkeen sovittiin, etta mennaan illalla syomaan ja istumaan iltaa. Samalla selvisi, etta ne olisi lahdossa huomenna Bangkokiin ja jain miettiin josko lahtisin kanssa silla Heikki haluaisi lahtea viettamaan joulua Sihanoukvilleen Lynnien kanssa joka tulisi Kambotsaan 21. paiva.

Hotellille palattuani Heikki herasi ja siina hetken juteltuamme teimme paatoksen, etta Heikki menisi Sihanoukvilleen ja ma kohti Bangkokia! Ennen iltapalaa kaytiin ostaa molemmille liput ja loppuilta menikin syodessa ja makeessa rooftop baarissa istuskellessa.

Maanantai 18.12.

Aamulla legendaarisesti ylos klo 0600 ja suihkun yms settien jalkeen alas jattaa hyvasti toisillemme (hetkeksi, silla nahdaan taas uutena vuotena tod nak.) Heikki hyppasi mopon kyytiin ja jain odottelemaan omaa pick-uppiani joka viisi minuuttia myohassa saapuikin paikalle. Bussia odotelessa olikin nahtavaa. Pick-up autollinen poliiseja kuulutti jotain amyreistaan ja kadulle tuli vilinaa kun bensapulloja myyvat ihmiset alkoivat juoksemaan ympariinsa kantaen kojujaan yms tavaroitaan piiloon. Osalla myyjista ei ollut onnea kun poliisit hyppasivat juosten hakemaan myyjien litran mopobensa pulloja.

Tunnin bussin odottelun jalkeen paasin matkaan kun yllatyksekseni ruotsalaiset Emilia, Jenny ja Linda saapuivat myohassa. Bussiin ahtautumisen jalkeen (bussi oli aivan taynna tavaraa ja ihmisia) paastiin matkaan autossa jossa ei ollut ilmastointia ja kuski huudatti auton mahtavista aanentoistolaitteistaan teknoa siihen asti kunnes tie muuttui huonoksi ja kuoppaiseksi hiekkatieksi (eli noin 40 km ajon jalkeen). En ehtinyt olemaan kuin kaksi sekuntia teknon jalkeen rauhassa kun vieressa istuva saksalainen huonolla englannilla pakotti katsomaan sen ottamia kuvia ja tuuppi kylkiin aina kun naki tien vieressa "varokaa miinoja" kyltin samalla demonstroiden rajahdyksia. Outoa :) Onnekseni kyltit ja valokuvat loppuivat ja ehdin ajattella omasta rauhasta, mutta saksalainen aloittikin kyselemaann aina tyopaikasta harrastuksiin mutta mita tahansa sille kerroinkin, niin ei se ymmartanyt. Totesi vaan, etta "my english bad. No understand" yrita siina sitten keskustella 6 tuntia :D .. Kaveri olisi ollut varmaan ihan mukava jos ei olisi ollut kielimuuria.

Bangkokiin paastyamme lahdin etsimaan Nielsin ja Hisken kanssa yopaikkaa ja hetken etsinnan jalkeen loysimme Wild Orchid Villa nimisen guest housen jonne paatettiin jaada. Halytyskellot ei alkanut viela soimaan siina vaiheessa kun oli kiire syomaan mutta huoneesta palatessamme huomasimme, etta paikkaa pyorittaa hieman erilaiset miehet. Eli aulaan ei kannattanut jaada seisomaan yksin pitkaksi aikaa ellei halua, etta siihen tullaan sua laappimaan :) Anyway, laheisesta ruokapaikasta loydettiin maittavaa ruokaa ja yhtakkia huomasinkin, etta Juha kavelee kadulla tyttoystavansa Angien kanssa. Huutelun jalkeen ne liittyivat seuraan ja ruokailun jalkeen paatettiin lahtea katsomaan paikallista "poytatennista".

Otettiin parit tuk tukit ravintolan edesta ja ne kaverit pisti kunnolla menemaan. Kaverit otti kisaa ihan tosissaan silla liikennevaloissa oltiin aina rinnan ja liikkeelle lahdittiin keulimalla! Mieletonta! "Poytatennis" oli loppujen lopuksi ihan ok ja sielta suunnattiin takasin hostellille. Sovin samalla lahtevani Juhan ja Angien kanssa ostoksille klo 0930.

Tiistai 19.12.

Herattiin aamulla siihen kun Englantilainen Dave (kaveri jonka Niels ja Hiske oli nahnyt omassa trans-siperian junassaan ja ne oli kayny jattamassa sen hostellille eilen paivalla viestin missa me ollaan) tuli ja hakkasi ovea klo 0700 ja pienessa humalassaan pakotti meidat aamuoluelle. Siina sitten aika menikin mukavasti 0930 asti kunnes vetaydyin taka-alalle ja lahdin kaupoille.

Kymmenen tuntia tuli kauppoja kierrettya paitoja ostellen ja kameraliikkeita kilpailuttaen ja loppujen lopuksi ostin uuden kameran. Kaupunki kierrokselta paastyani kavin viemassa hotellille tavarani ja huomasin, etta Niels oli sammunut aulan sohvalle ja kuulemma kussut alleen sohvalle. Hetken siina naureskeltuani lahdin Juhan ja Angien kanssa syomaan ja kaymaan Kaosarn Roadilla (iltaostoskadulla) joka oli taynna juopuneita englantilaisia. Niita ei aina vaan ymmarra. (Alla olevassa kuvassa Shellin baari ei enaa enempaa voisi olla baari. Ko. paikka toimii paivisin huoltamona)



Kierroksen jalkeen suuntasin takasin hostellia kohti kunnes huomasin, etta Gordon ja Colum (irkut jotka oli meidan trans-siperian junassa) istuivat yhdessa ravintolassa! Eikun sinne ja jutulle! Siina menikin ilta kivasti ja loysin hotellille aamuyosta. Niels oli viela laheisessa nettikahvilassa joten kavin sen luona viela jutulla ja kysymassa vointia. Kaveri oli kuulemma herannyt klo 0400 luullen, etta on jo paiva ja samalla se huomasi, etta se oli huoneessa jonkun homon kanssa :) .. ei kiva heratys. :) (Alla Antti, Colum ja Gordon)



Meanwhile in Phnom Penh: (tarinaa Heikin kertomana)

Tanaan paiva alkoi silla kun sai nukkua pitkaan, ylos tuli noustua vasta siina klo11. Siita sitten hetken ihmettelemisen jalkeen alas hostellin terassibaariin syomaan aamupalaa ja lukemaan riippumattoon kirjaa ja kuuntelemaan ragaeta!! Siina keinussa tulikin sitten kollittya muutama tunti!Siihen sitten lopulta herasin kun katosta tipahti gekkolisko suoraan syliin!!.. pienet savarit tuli saatua! Ylos ulos ja lenkille!!

Suuntasin kohti PP:n keskustaa jalkaisin. vaikka kylla minut monta kertaa yritettiin mopon kyytiin saada. Yritin menna kaymaan vahan lakeside arean ulkopuolella olevaan netti paikkaan mutta joku kilpailia oli ilmeisesti katkonut piuhat kyseisen paikan sahkotaulusta..se siita huvista (niilla muslimeilla olisi ollut selvasti halvemmat hinnat muihin verrattuna! Muissa 1usd siella 0.5usd:ta).. Tuosta turisti alueelta kun ulos paasi niin sitten hetkeksi helpotti se ainainen mankuminen sinne tuk tukin kyytiin!

Keskustaan paastyani ja PP:n ainaisen kaoottista liikennevirtaa hetken ihmeteltyani huomasin lahella olevan supermarketin ja paatin taydentaa tavaravarastoani (sytyttimia, tuppakkaa ja partakoneenteria) Siina sitten sai taas ihmetella kuinka Mach3:sen terat vaan maksaa joka puolella maailmaa saman verran perkele!! Tuli sitten ostettua paikallisia ja halpoja leikkuuvalineita!

Kuinkas ollakkaan kestustasta loytyi halpa nettikahvila ja paasin vastailemaan posteihin!! vu huu, johon upposikin sitten taas kokonainen tunti!

Keskustassa aikani pyorittya huomasin liikkeen jossa korjattiin vanhoja kameroita ja tiskilla naytti olevan muutakin elektroniikka salaa tarjolla, joten suuntasin kulkuni sinne! Kuinka ollakkaan sain ostettua liikkeesta laturin kamerani akkua varten!! jeeess Sita olikin jo etsitty muutamasta maasta!! Vihdoin paasee taas ottamaan kuvia!!

Suunnattuani takaisin kohti hostellia huomasin hetken kavelyn jalkeen, etta perkele taas tassa ollaan eksytty! En ollut kuitenkaan ainoa koska kohtasin matkalla kaverin, joka oli etsimassa Englannin lahetystoa, ilmeisesti huonoin tuloksin! Lopulta paatin ottaa mopomiehen kadunkulmasta heittamaan minut takaisin hostellille, jonne oman arvioni mukaan silla hetkella ei oli ollut 300 metria enempaa matkaa!! Nain paateltyani sain tingattua hinnan alun 1usd:sta lopulta 0.15usd:hen..hehehe saatanan perkeleet pyytavat aina niin sairaasti yli hintaa!!

Hostellilla sitten lounasta tai paivallista poskeen ja samaan aikaan onnistuin saamaan talon dvd laitteen toimintaa, jolloin paasin aterioidessani katselemaan Borat the movieta (oli kuvattu kasikameralla elokuva teatterissa..lol).

Pienet paikkarit paivan touhujen jalkeen teki poikaa ja sitten siita suunnattiinkin alkavan yon hamaraan!! (miten ilta tasta jatkuu sita ei viela kukaan tieda):D

No siita ilta jatkui sitten ihan paskoissa merkeissa! Pari paivaa ilmassa ollut ounastelva nuha tuli sitten kuumeen kanssa!!! Aikaisin sankyyn kun paleli niin vitusti!!

End of Meanwhile :)

Keskiviikko 20.12.

Taas sai nukuttua. Aamupalalle paasi vasta klo 1300 ja siina istuttiin sitten Daven, islantilaisen Totien, Hisken ja Nielsin kanssa miettien mita pitaisi tehda. Paatettiin menevamme krokitiilifarmille ja tiikeritemppelille mutta asiaa tutkittuamme saatiin selville, etta farmille olisi jarkevaa ottaa taksi (ajomatkaa olisi n. kolme tuntia) joten emme sitten lahteneetkaan sinne. (Bangkokissa oli ruuhka-aika joten kolme tuntia ei riittaisi millaan kun kaupungista ulos paasyyn menisi kanssa aikaa) Paatettiin lahtea katsomaan sitten uusin James Bond - Casino Royale! Joka olikin hyva! (tosin ruuhka-ajan takia matka teatterille, jonne oli matkaa n. 6 km, kesti taksilla tunnin :) ) Sielta palattuamme tulin nettiin paivittamaan blogia johon on nyt kulunut aikaa nelja tuntia (saakelin kuvien uploadaaminen kestaa aina). Tasta olisi tarkoitus lahtea syomaan ja olin sopinut etsia irkut jostain viela kasiini. Joten siinahan ilta meneekin :)

Temples of Angkor 16.12.

Lauantai 16.12.

Herattiin aamulla 0430 silla meilla olisi lahto Angkorin temppeleille klo 0500 katsomaan auringonnousua. Hyppasin Heikin, Elinan ja Juhan kanssa heiveroiseen tuk tukiimme ja lahdimme pimeydessa jamielettomassa kylmyydessa (lampotila taisi kuitenkin olla jotain +20;)) kohti henkea salpaavaa Angkor Wat:ia jonka takaa auringonvalon pitaisi klo kuuden jalkeen pilkittamaan. Lipunoston jalkeen (tormasimme sattumoisin siella Nielsiin ja Hiskeen:) ) ja hetken korottelyn jalkeen paasimme Angkor Wat:in edustalle todetaksemme, etta taivashan pilvessa! No ei se sinansa haitannut silla silti sielta saisi hyvat fibat (eika vuosina 1112-1152 rakennettu arkkitehtuurillinen ihme Angkor jata ketaan kylmaksi kun pimeydesta esiintuleva silhuetti ilmaantuu eteen. Kuvassa.)

Henkea salpaavien hetkien jalkeen jatimme Watin hetkeksi taakse ja jatkoimme matkaa Angkor Thomiin ja Bayonille. Arvoituksellinen Bayon tuhansine paineen ja erilaisine kuvioneen pistaa mielikuvituksen liikkeelle yrittaessa kuvitella millaista elama siella on ollut. Bayonin edustaa pilasi ainoastaan massiivinen University of Tokio ilmapallo joka hairitsi alueen ihmettely edesta. Pallon tosin unohti valittomasti kun aluetta lahti kummastelemaan.

Bayonin jalkeen suuntasimme Baphuoniin joka epaonneksemme oli korjauksen alla emmeka paasseet sisalle sita ihmettelemaan. Sen edusta kuitenkin oli mielestani kaunis. Pylvaiden varassa oleva kavelysilta jonka molemmilla puolilla oli vesialtaat ja metsaa.

Baphuonin jalkeen suuntasimme 350 metrin pituiselle The Terrace of the Elephantsille. Tapasimme ruotsalaiset tytot Emilian, Lindan ja Jennyn ihmettelamassa samaisia paikkoja ja pienten rupattelujen jalkeen sovimme, etta nahtaisiin illalla kaupungin ravintolakadulla.

Elefantti terrasin jalkeen olikin vuorossa The Terrace of the Leper King joka on 6 metria korkea tasanne. Tasanteen paalla on arvoituksellinen patsas jota epaillaan Hindujen kuoleman jumala Yamaksi. Terassien jalkeen kiersimme Angkor Thomia katsomassa muita nimettomia rakennuksia ja hulluja japanilaisia joiden turistiryhmalla oli pukkihyppely kisa?! keskella Angkor Thomia. Muutenkin ko. japanilaiset seka kiinalaiset turistit jatkoivat sita samaa rataa mita muuallakin. Kaikilla samanlaiset lippalakit/t-paidat, mieletonta moykkaamista ja tekivat kaikkea sita mita ei saanut tehda. Ihme sakkia :) mutta mukavan lepposia.

Ankgor Thomin ihmettelyn jalkeen suuntasimme kohti metsan nielemaa Ta Prohmia. Etsimme kasiimme tuk tuk kuskin joka loytyikin eraasta "ravintolasta" pelaamassa korttia. Ukkoa nauratti niin kovasti, etta epailtiin miehen olevan kannissa. Juha yritti udella onko ukko ottanut jotain mutta mies ei saanut sanaa suusta. Hyvin se kuitenkin heitti meidat seuraavaan paikkaan joka oli mieleton! Massiivisia puita kasvamassa temppelin rakennelmien paalla seka juurien rikkomia kivilaattoja. Ei voinut kuin ihmetella :)

Ta Prohmin jalkeen soimme lounasta laheisessa turistiruokala gettossa. Ruoka maksoi ensiksi hieman yli 3,5 dollaria + juomat kunnes pienten kilpailuttamisen jalkeen hinta tippukin 2 dollariin juomilla. Perus riisi ja lihapata setin jalkeen suuntasimme Ankgor Wattiin. Yksi maailman hienoimmista rakennelmista kohosi metsan takaa kun kavelimme hiekkatieta. Henkea salpaava Wat jatti mieleen valittomasti sanoin kuvaamattoman tunteen. Patsaita, koverrettuja kivia, rappusia rappusten jalkeen, aika kului nopeasti kun mieli ja ruumis vaelteli Angkor Watin kaytavia ja pihaa. (Alla Heikki, Antti ja Juha)

Joidenkin tuntien jalkeen mieli kaipasi lepoa ja ruumis nestetta, joten lahdimme etsimaan juoma- ja istumapaikkaa joka loytyikin nopeasti. Uuvuttavan 9 tunnin vaeltelun ja uusien asioiden takia paatimme lahtea takaisin hotellille skipaten auringonlaskun. Silla Elina oli kaynyt siella jo eilen ja kuvista se ei antanut sellaista vaikutelmaa jonka olisimme halunneet nahda (auringon laskua katsotaan turisteja taynna olevan temppelin paalta eika aurinko laske Angkor Watin taakse vaan jonnee ihan muualle)

Hotellille paastyamme kavimme kopioimassa CD:lle kuvia Elinan ja Juhan kameroista silla minulla ei sita edelleenkaa ole :) ja Heikin kamerasta on virta pois :) (hyvin on pojat reissussa)
Kuviensiirron ja kopioinnin jalkeen lahdimme porukalla syomaan ja nauttimaan muutamat Mojitot! :P Elina luovutti ennen puolta yota silla hanella olisi aamulla lento Singaporeen poikaystavansa luo mutta Juha pinnisteli aina klo 03:een vaikka hanellakin olisi aamulla lahto bussilla Bangkokiin. Istuttiin iltaa Juhan, Heikin ja ruotsailaisten tyttojen Emilian, Jennyn ja Lindan kanssa. Juttelin valissa yhdysvaltalaisten Cameronin ja Nicolen kanssa jotka lupasi majottaa Oaklandin kotiinsa jos sinne asti matkalla paastaan :) .. Saa nahda jos kaverit pitaa lupauksen jos pistetaan mailia ;)

Phnom Penh, Sihanoukville, Siam Reap 10.12. - 15.12.

Sunnuntai 10.12.

Lahdin aamulla Heikin, Juha, Elinan, Kennethin ja Elinin kanssa kohti The Killing Field:sia pienoisen tinkauksen jalkeen. Tuk tuk kuski pyysi ensiksi 20 USD:ia mutta paadyttiin yhdeksaan USD:iin. Ehka hintaa olisi vielakin voinut rukata mutta 15 km matka 1,5 USD:ia per henkilo ei mielestamme ollut paha.

Kuski oli mahtava. Kuusi ihmista kyydissa ja eika hanella ollut mitaan ongelmaa pienella tuk tukillaan. Paikalliset kylla katsoivat ja naureskelivat kun kuusi lansimaalaista ahtautui pieneen tuk tukiin. Matkalla kuski kertoi pitavansa Pol Potista silla hanen aikanaan ei ollut suuria luokkaeroja koyhien ja rikkaiden valilla. Kaveri kertoi myos, etta Hitler oli "Powerful man!!" kun oli tapattanut kuusi miljoonaa.

The Killing Fields of Choeung Ek vaimensi mielen. Alue on taynna joukkohautoja joista osaa ei viela ole avattu. Jokainen askel tallaisi joidenkin ihmisten viimeista leposijaa. Sisaantulon lahella on buddhistien stupa jossa on eraan laskelman mukaan n. 8 000 paakalloa jotka on kaivettu esiin jo avatuista haudoista. Tylpilla esineilla hakattuja kalloja siella taalla hyllyja kun luotien kayttaminen olisi ollut haaskausta. Puu, jota vasten hakattiin ihmisten paita, seisoi kylmasti kuin mitaan ei koskaan olisi tapahtunutkaan. Julmaa. Maasta nousi luun- ja vaatteenpaloja joita maa on nostanut viela avaamattomista haudoista. Tosin niita ei varmaan koskaan avatakkaan. Rauha niille jokaiselle jotka ovat kokeneet sen raakuuden. En edes pysty kuvittelamaan mita on liikkunut niina viimeisina hetkina mielessa kun side silmilla ja kadet sidottuina lahdettiin viemaan kohti kuopan reunaa.

Tuol Sleng (S21). Entinen koulu joka muutettiin vankilaksi. Jokainen sanottu sana vaikeni seinille niin, ettei niita kukaan kuullut. Paikka oli monille ensimmainen pysakki ennen kohtalokasta Choeung Ek:ia. 20 000:sta vangista vain seitsaman selvisi. Nyt tiloissa oli kuvia henkiloista joita sinne oli tuotu, naytteita eri "kuulustelu" tavoista joita tehtiin vangeille. Hyvan kuvan saa paikasta kun klikkaa wikipedian linkista.

Kun paivan kauheudet oli nahty kurvasimme viela venalaiselle torille, josta sai sitten iha mita vaan. Rihkamasta aina mopojen osiin. Muutaman tunnin vaeltelun jalkeen lahdimme takaisin kohti guest housea ja ihmettelemaan jarvelle laskeutuvaa auringonlaskua. Hetken illan istujaisen jalkeen nukkumaan silla, taas, olisi aamulla aikainen heratys silla bussi kohti Sihanoukvillea lahtisi klo 0700. (Alla oleva kuva on Phnom Penhin jarven rannalta viereisen guesthousen terassilta)


Maanantai 11.12. - Perjantai 15.12.

Sihanoukville! Tulimme S-villeen Juhan ja Elinan kanssa ja paadyimme jakamaan bungalowin heidan kanssaan. Yksi syy Sihanoukvilleen oli se, etta Niels ja Hiske olisivat taalla viela muutaman paivan seka toinen syy oli meri ja kiireeton elama.

Yleisesti: Valkoista hiekkaa, aurinkoa ja pelkkaa chillailua (paikan lehmatkin otti rennosti. Osa nukkui keskella tieta ja torstaina eras lehma kaveli pitkin rantaa ja jai nuuhkimaan light colaani Serendipity beachilla). Teki kylla hyvaa. Vuokrasimme Juhan kanssa puoliksi skootterin 24:ksi tunniksi jolla paristelimme kaupungilla ja lahimaastossa (keskiviikkona paadyimme hieman syrjempaan ja kun menimme ostamaan "kioskista" vetta niin puodissa oleva pikkutytto rupesi itkemaan kun kaksi isohkoa valkoistamiesta tuli sisaan :) Muut paikalliset tulivat siihen ihmettelemaan, etta mita me siella tehdaan :) onneksi kaikki paattyi hyvin ja tytto rauhottui seka me saimme vetta) seka iltaisin istuimme rannalla nuotion aarella juomassa hyvia juomia ja katsomassa tahdenlentoja.

Perjantaiaamuna otimme Heikin ja Juhan kanssa bussin ensiksi kohti Phnom Penhia jossa vaihdoimme Siam Reapin bussiin. Saavuimme Siam Reapiin klo 20.30 noin 12.30 tunnin bussi ajelujen jalkeen. Kun vihdoin paasimme guest-houseemme (tosin vasta pienen tuk tukin hintaneuvottelun jalkeen silla halusimme, etta sama kaveri tulee hakemaan meidat launantaiaamulla klo 0500 Angkorin temppeleille.) tormasimme Elinaan joka oli lahtenyt paivaa aikaisemmin Siam Reapiin. Hauskaa, kun emme olleet edes sopineet mistaan paikasta. Lahdimme yhdessa syomaan illallista paikalliselle baarialueelle ja siella sai hyvin huomata ettemme todellakaan olleet paikan ainoat ihmiset jotka olivat tulleet katsomaa kuuluisaa Angkoria.

Good morning Vietnam! 26.11. - 9.12.

Sunnuntai 26.11.

Saavuttiin Hanoin kentalle klo 18.25 ja pikaisen passitarkastuksen jalkeen saikin huomata olevansa miljonaari kun taskussa oli about kaksi miljoonaa Vietnamin Dongia (= n. 100e). Kentalta nappasimme taksin (matkan ensimmainen taksikuski joka ei yrittanyt huijata), silla matkaa Hanoin keskustaan, jossa Johnnyn suosittelema hostelli sijaitsi, oli n. 40 min. ajomatka. Hostellille paastyamme saimme huomata sen olevan taysi mutta hostellin joku mies lahti nayttamaan meille toista ihan ok (kuulemma) paikkaa lahelta. Paikka osoittautui mukavaksi ja se sijaitsi Hanoin vanhassa kaupungissa, joten tapahtumaa olisi ainakin heti tarjolla. Varattiin hotellin mammalta yojuna Hueen tiistaiksi ja maanantaille bussi- seka venematka Ha Long Baylle.

Kamat huoneeseen ja sitten ihmettelemaan vanhan kaupungin elamaa, vetaseen parit bisset ja syomaan jotain pienta iltapalaa ennen nukkumaan menoa. Hanoin vanhakaupunki (alue on noin 500 m * 500 m) onkin todellinen sokkelo. Muutaman askeleen jalkeen saikin huomata, etta ei ollut mitaan hajua missa hotelli sijaitsee. :) Lopulta vanhoina suunnistajina (n. 2 tunnin jalkeen) loysimme hotellille.

Maanantai 27.11.

Aamulla klo 0800 hypattiin bussiin joka vei meidat Ha Long Baylle. Bussimatka kesti 3,5 tuntia ja sina aikana tutustuttiin neljaan australialaiseen tyttoon, kolmeen australialaiseen poikaan, kahteen sveitsilaiseen ja kahteen Etela-Afrikkalaiseen poikaan. Hammentavaa oli se, etta me rikottiin bussin hiljaisuus, taas, ja yhtakkia bussissa olikin kiva meininki. Ha Long Baylla oli aurinkoinen saa mika oli jonkun mukaan hyvaa tuuria, silla HLB:ssa yleensa sataa ja aurinkoiset paivat ovat harvinaisia. Pienen ihmettelyn ja etsinnan jalkeen loysimme veneemme jonne noustiin fiiliksella, silla se oli saakelin makee. Paivan ohjelmassa oli: -Joku luola :) -Kajakilla menoo merella ja tunneleissa. - Uimista -yms. perus istumista ja ajan tappamista.

Luola oli vaikuttavan avara jossa oli tippukivia seka erilaisia kivimuodostelmia. Ei enaa niin uutta KL:n luola kierroksen jalkeen. Mutta kaynti ei todellakaan harmittanut. Luolan jalkeen melottiin kajakilla joka oli aivan mahtavaa! Jatetiin muut kylmaksi nopeudessa ja tyylissa ja kruisailtiin pienehkojen saarien lomassa. Ihmeteltiin pienia tunneleita joista paasi eraanlaiseen salaisiin lahtiin. Kaunista, todella kaunista.

Kajakkikruisailun jalkeen vene pysahtyi jonnee lahdista jossa uitiin ja hypittiin veteen veneen toiselta kannelta. Vesi oli kuin lamminta maitoa, mieletonta! Muutaman tunnin uintisession jalkeen ilta rupesi hamartymaan ja soimme merenelavia seka nautittiin Tiger -olutta. Ilta oli lammin, taivas kirkas ja veneen tyypit soitti leppoisaa musaa. Valilla yksi vietnamilainen poika kavi opettamassa muutaman tempun ja kun klo tuli 20.00 joku Viet Congeista otti esiin hirveen kokoisen bambubongin jossa oli jotain vietnamilaista tupakkaa. Vahvempaa kuulemma ei ollut. Pienen yllyttamisen jalkeen porukasta kavi aina joku kokeilemassa tuloksena vaan hirveeta yskintaa. Heikki paatti kanssa kokeilla ja veti imasut ilman kohahdustakaan. Muut ihmetteli vieressa. Heikki totesi mulle, etta ei se ole yhtaan paha (suomalainen Kilta kuulemma on pahempaa) ja, etta makin muka pystyisin siihen helposti. No ei tarvinnu kahta kertaa sanoa kun imasin tupakit suuhuni ja todellakin, vaikka en tupakkaa poltakkaan niin ihmettelen miten ne muut tupakoitsijat pysty yskimaan sen jalkeen silla multakaan ei kuulunut pihahdustakaan. Sveitsilaiset innostu siita kovasti ja rupesi vietnamilaisille kertomaan siita kuinka suomalaiset on vahvoja, kovia juomaan ja jumalallisia murtomaahiihdossa. Siina me sitten patsasteltiin kun muut kumarsi.

Ilta jatkui seurustellessa ja korttia pelatessa kunnes joutui menemaan nukkumaan.

Tiistai 28.11.

Vene saapui aamulla Ca Pa saarelle jonne osa porukasta jai seuraavaksi yoksi mutta me suunnattiin takaisin Ha Long Cityyn ja sielta Hanoihin silla illalla klo 23 lahtisi juna Hueen.

Paiva meni veneessa ja bussissa jutellessa aussien Lachlan, Emman ja Jennan kanssa. Hanoihin saavuttiin n. klo 16 ja siita paatettiin kayda viela katsomassa Hanoin nahtavyyksia ennen junaa. Kaupungin yksi kuuluisimmista nahtavyyksista on Vesinukketeatteri jonne paastyamme 18.35 huomasimme, etta just oli naytos alkanut 18.30. Lipunmyyja myi meille 20 000 dongin sivupaikkaliput mutta sisaanpaastyamme huomasin, etta kolmannella rivilla oli tilaa ja varmaankaan ei ketaan enaa tulisi, joten menimme sinne. Halvalla tuli nahtya hyva esitys hyvilta paikoilta. Esityksen jalkeen kavelimme hetken keskustassa jonka jalkeen haimme tavarat hotellilta ja suuntasimme juna-asemalle. Unta naamariin ja hyva mieli.

Keskiviikko 29.11.

Muutama tunti ennen junan saapumista Hueen samassa hytissa olevat vietnamilaiset tyrkytti nuudeleita, joita kohteliaasti oli syotava. Hyvaa oli ja samalla juteltiin kovasti jotain joka oli ilmeisesti hauskaa silla kaikkia nauratti. Huessa oli samanlainen hostellityrkyttajien kaaos kuin UB:ssa. Mentiin suosiolla johonkin niista silla ainahan sielta paasee pois.

Paikka minne meidat vietiin oli ihan kiva, joten jaatiinkin sinne.

Hetken chillailun jalkeen lahettiin kaymaan Citadelilla, joka olikin pettymys .. Paikallisille paikka maksoi 35 tonnia dongia ja meille 55 tonnia. Jatettiin menematta. Haahuiltiin takaisin ja hotellille. Aamulla olisi lahto DMZ alueelle.

Torstai 30.11.

DMZ ja mun nimipaiva :) Klo 0600 piti lahtea DMZ:lle mutta vietnamilaiseen tapaan lahto oli taas myohassa. Rupesin jutteleen yhden Uusseelantilaisen tyton (lynniare) kanssa siina aikani kuluksi ja osottautui, etta tytto oli tulossa kanssa DMZta ihmettelemaan. Ekana ohjelmassa oli DMZ:n pari siltaa ja Vinh Mocin tunnelit, sielta kurvattaisiin Rock Pilen ohi Khe Sahnin sotilastukikohtaan ja yhdelle Ho Chi Minh Trailin patkalle. Bussi kyyti meni meilta Lynnien ja, englantilaisen sotilaan (viimeista paivaa), Andyn kanssa jutellessa. (Kuvassa vietnamilainen tunneleissa)

DMZ kierros oli ohi noin klo 18 jonka jalkeen hotellille suihkuun, nettiin ja klo 19 uuden tuttavuuden Lynnien kanssa vastapaiseen kuppilaan juomaan olutta. Oluen juonti muuttui nopeasti vodkan juonniksi silla paikallinen vodka maksoi 25 000 dongia / pullo (eli noin 1 e). Kolme pulloa juotuamme kavimme kirjoittelemassa baarin vessan (baari oli taynna tekstia. Katossa, lattiassa ja seinissa ei ollut tyhjaa paikkaa ja ainoa "vapaa" paikka loytyi ponton vieresta) seinaan tyypillisia suomalaisia perinnesanoja. Tuli sinne piirrettya suomen ja uudenseelannin lippukin.

Perjantai 1.12.

Aamulla pienoisessa oloissa hypattiin kiireella aamupalalle silla bussi kohti Hoi Ania lahtisi klo 0800. Viisi minuuttia ennen ihmettelimme kun Lynnieta ei nakynyt missa ja hanen pitaisi tulla samalla bussilla. Heikki kysyi muistinko sen huoneen numeron johon tokaisin 306. Heikin mentya ylakertaan han huomasikin, etta kerroksen suurin numero oli 305 :) Ja siita tuohtuneena paatti koputtaa kaikkiin oviin kunnes oikea loytyisi. Neljan heratetyn huoneen jalkeen oikea ovi loytyi ja Lynnie oli pahassa hapessa.

Bussimatka oli yhta tuskaa ja kuuden tunnin ajomatka tuntui infernaalisen pitkalta. Matka tuli nukuttua todella huonosti. Hoi Aniin paastyamme meilla olisi viisi tuntia aikaa ennen kuin yobussi kohti Nha Trangia lahtisi ja ennen kuin bussi pysahtyi huomasimme ikkunasta, etta eraassa katukahvilassa istui Niels ja Hiske! Bussin kierreltya Hoi Anin vanhaa kaupunkia se vihdoin pysahtyi ja lahdimme ripeahkoon tahtiin kohti kahvilaa. Ehdimme onneksemme ennen hollantilaisten lahtoa ja tuli ainakin vaihdettua kuulumiset. Nielsin ja Hisken lahdettya lahdimme kavelemaan katuja ja hetken kuluttua tapasimmekin Lynnien, saksalaisen Anjan, hollantilaisen tyton ja kaksi australialaista tyttoa. Siina menikin aika mukavasti jutellessa. Saimme myos vihjeen hyvasta hotellista Nha Trangissa.

Yobussi olikin tuskaa. 12 tunnin ajomatka istuma-asennossa (istuimilla joita ei todellakaan ole suunniteltu lansimaalaisille) taysinaisessa bussissa ei ollut kivaa. Aamuyosta tukkirekka hipaisi bussiamme ja siita kiivastunut kuskimme kaansi bussin ja lahti ajamaan tukkirekkaa takaa :) .. hetken kuluttua bussi kiilasi rekan tiensivuun ja kiivas sanasota alkoi. Siina ihmeteltiin Heikin kanssa kun tukkirekankuski ja bussimme kuski vaansivat ja huusivat toisilleen. Lopulta kuski sai tukun dongeja ja paasimme jatkamaan matkaa.

Lauantai 2.12.

Saavuttiin Nha Trangiin aamulla ja mentiin hotelliin jota eilisen tytot Hoi Anissa suositteli. Nukuttiin hotellissa hetki ja lahdettiin rannalle ottaan aurinkoa. Biitsi oli ihan hyvassa kunnossa mutta hiekka oli karkeeta, joten otettiin rantatuolit (2 tuolia 50 000 dongia). Aurinkoa tulikin otettua muutama tunti jonka jalkeen lahdettiin kohti hotellia. Naytin Heikille kuinka jalat vajoaa hiekkaan kun meri velloaa jaloissa. Jatin sandaalit vahan vaaraan paikkaan ja yhtakkia Heikki huusikin, etta mun sandaalit on meressa. Sandaaleitahan ei jateta:), joten vaatteet pois ja bokserit jalassa uimaan. Pelastusepisodin jalkeen hotellin suihkun kautta lahdettiin Why Not -baariin pelaileen biljardia ja juomaan tiikeria.

Why Not oli perusravintola jossa oli jotain Memphis/New York henkea. Sielta sai ruokaa ja illalla meno muuttui tanssilattian myota kiivaaksi. No ennen sita biljardia pelatessa ja tunnelman noustessa haastettiin baarimikot, tarjoilijat ja blokkarit pelaamaan meita vastaan. Aika meni siivilla. Tuli opittua vietnamia seka opetettua suomea. Ja ainiin! Heikin nimi loytyy biljardipoydan alta ;)

Ilta paattyi siihen kun Heikki muutaman tupla-vodka redbullin jalkeen paatii moykkaroida kahden paikallisen poliisin kanssa :D .. Onneksi siina ei kaynyt kummempia ja lahdettiin hotellille. Siella ehdin meneen aikasemmin jo huoneeseen ja kun Heikki tuli paikalle se paatii siirtaa 1,5*2 metria ison vaatekaapin sangylleen. Massiivisen urakan jalkeen kaupungista meni sahko ja Heikki ihmetteli, etta minne se menee nukkumaan. Onneksi huoneessa oli yksi ylimaarainen tyhja sanky johon se komysi. Uni tuli nopeasti.

Sunnuntai 3.12.

Aamulla kun herattiin Heikki ihmetteli ensimmaisena, etta miksi se nukkuu eri sangyssa ja miksi sen sangyssa on vaatekaappi. Kertasin illan kaverille ja pienen lepailyn seka aamupalan jalkeen lahdettiin uhmaamaan massiivisia aaltoja silla Nha Trangiin oli tulossa taifuuni. Siina kuolemaa uhatessa, tyrskyjen vietavana, tunsi elavansa. Voimia keratessamme huomasimme, etta suoraan meidan takana Juha (johon tormasimme Hanoin hotellilla noin viiden minuutin ajan silla han lahti Ha Longille meita ennen) otti hierontaa. Mentiin tottakai jutulle ja kohta oltiikin kolmistaan meressa. Vellottavaa hupia kestikin pari tuntia jonka jalkeen, auringon painuessa merentaa, paatettiin treffata Why Not -baarissa ja maistaa milta tiikeri maistuu Nha Trangissa suomalaisittain. (Kuvassa Juha Nah Trangin aalloissa)


Mentiin Heikin kanssa vahan aikasemmin mestoille ja alettiin pelailemaan biljardia odotellessa. Hetken kuluttua Juha tulikin ja paadyttiin juomaan samaa tarjousta (tupla vodka redbull) kuin eilenkin. Siina tunnelman noustessa osallistuttiin biliskilpailuun (olin lopulta kolmas. Muut jatkat tippu aikasemmin). Baarissa tutustuttiin yhteen saksalaiseen poikaan joka halusi jossain vaiheessa vaihtaa paikkaa ja paatettiin menna mukaan. Tasta seurasikin bambukeppien ilta! ;)

Maanantai 4.12.

Seuraavana aamua Lynnie tuli Nha Trangiin ja paiva/iltapaiva meni sisalla korttia pelatessa ja myrskya seuratessa. Heikki ja Lynnie lahti yhdessa vaiheessa sateen keskelle katsomaan myrskyn aiheuttamia aaltoja rantaan ja ma jain sisalle lepailemaan. Heidan saapuessa takaisin jatkettiin kortin peluuta ja tarinointia. Saimme myohemmin kuulla, etta myrkyssa oli kuollut kymmenia ihmisia.

Tiistai 5.12.

Aamulla 6.30 herattiin siihen kun Lynnie hakkaa ovea ja kysyy, etta paaseeko Anja (saksalainen tytto jonka kanssa Lynnie jakoi huoneen Hoi Anissa) meidan huoneeseen asumaan. Silla meilla oli tilaa ja Lynnien huoneessa oli katossa reika joka vuodatti vetta sen toiselle sangylle. Eipa siina valitettu kun kerran saatiin huoneen hintaa alas :)

Muutaman tunnin unen jalkeen ja parin Bastard -korttipelin jalkeen lahettiin kavelylle myrskyn turmelemalle rannalle. Ranta ei todellakaan ollut se sama ranta enaa jossa muutama paiva aikaisemmin oltiin oltu. Yli 1 metri hiekkaa oli havinnyt mereen noin 500 - 700 metrin levyiseksi lautaksi. Kauakaa se naytti silta, etta ranta olisi ollut matalaa aina melkein horisonttiin asti. Rannalla muutenkin oli hirveasti roskaa, puun palasia, huumeruiskuja ja muuta torkya, joten paatettiin "vahan" kaunistaa sita rakentamalla hiekkalinna :) Siihen upposikin helposti muutama tunti ja valilla sita kavi paikalliset ihmettelemassa. Ei tiedetty, etta oliko ne ennen nahneet hiekkalinnaa vai miksi ne sita niin kovasti kummasteli. (kuvassa Antti, Anja, Heikki ja Lynnie seka hiekkalinna)


Kevyehkon iltapalan jalkeen mentiin hotellille ottamaan era Unoa jonka jalkeen menimnme vastapaiseen biljardipaikkaan. Puolentoista tunnin pelisession jalkeen menimme nukkumaan silla taas olisi aikainen heratys kun bussi kohti Saigonia starttaisi 0800.

Keskiviikko 6.12.

Itsenaisyyspaiva ja 12 tunnin bussimatka Saigoniin. Ei hyva. Nahkaistuimet liimautuu vaatteiden lapi ja ilmastointi ei vaan toimi niin hyvin miten sen pitaisi. Pieni viilea ilmanvire katon rajasta ei todellakaan viilenna taysinaista bussia sitten millaan.

Saavuttiin n. klo 19 Saigoniin ja paikka oli aivan erilainen kuin muut Vietnamin kaupungit. Ei turhaan sanota, etta se on maan taloudellinen keskus. Neonvaloja, lady-boyta, lansimaalaisia liikkeita, tuoksuvia katukahviloita, kadut taynna vilinaa (joista osa oli kodittomia ja tullut kaupunkiin paremman elaman toivossa) seka autoja joita aikaisemmin ei hirveasti nakynyt silla kaikilla oli skootteri. Mutta taalla H2 kurvaili ohi aiheuttamatta sen suurempaa ihmetysta.

Hotellihuoneen jaoimme yhden norjalaisen tyton, ranskalais-vietnamilais miehen ja Anjan kanssa. Lahdettiin nopean suihkun jalkeen syomaan Anjan Hospitalityclubin kautta tutustuneeseen australialaispojan kanssa joka opiskeli Saigonissa. Mentiin syomaan, hetken ihmettelyn jalkeen, laheiseen intilaiseen ravintolaan jossa ruoka oli hyvaa. Keskustelu jossain vaiheessa siirtyi Suomeen ja viereisessa poydassa yksinaan istunut perusheppu kaantyi ja tokaisi, etta "morjes!". Siina istui trukkikuski Kalle Valkekoskelta joka yritti pienen chit-chatin jalkeen houkutella meita juomaan mutta ei taivuttu vaan mentiin ruuan jalkeen nukkumaan silla aamulla olisi tarkoitus kayda War Remnants -museossa ja Laoksen seka Kambotsan lahetystoissa.

Torstai 7.12.

Lahdettiin Anjan kanssa kavellen liikkeelle klo 9 suuntana Kambotsan lahetysto, Laoksen lahetysto, War Remnants -museo seka posti. Otettiin suunta ensimmaiseksi Laoksen lahetystoon silla tarvitsisimme Laoksen viisumin etukateen koska sita ei saa Kambotsan ja Laoksen rajalta. Muutaman tunnin jalkeen paadyimme Lonely Planetin osoittamaan paikkaan mutta keppaskappas ei lahetetystosta ollut tietoakaan. Anjalla oli mukana joku saksalainen matkaopas josta selvisi, etta lahetysto onkin taysin eripaikassa. No, paatettiin kayda Kambotsan lahetystossa siina samalla jos ottaisimme sen viisumin etukateen. Tosin se ei olisi niin tarkea silla se on mahdollista hankkia myos rajalta.

Lahetystoon paastyamme Heikki huomasi, etta valokuvat ja muut tarvittavat dokumentit oli hotellilla :) joten ei kun kavelemaan takaisin. Sovittiin samalla Anjan kanssa, etta tekisimme treffit War Remnants -museolle klo 14.30.

Tarvittavat dokumentit saatuamme napattiin hotellin edesta parit mototaksit ja otettiin suunta Laoksen lahetystoon joka tottakai oli kiinni ja avautuisi vasta klo 13.30. Onneksemme paaposti oli kulman takana, joten sinne saisimme uppoamaan tarvittavan ajan.

Klo 14.15 Laoksen suurlahetyston (joka oli uskomattoman heikossa kunnossa remontin takia. Toivottavasti maa on paremmassa kunnossa kuin heidan lahetystonsa) edessa, 50 USDollaria koyhempi ja yhta viisumia rikkaampi. Maa myontaa vain kahden kuukauden viisumeja (ei yhtaan sen alle) silla niin saa matkaajilta helposti rahaa. Lahetyston edesta otettiin mototaksi War Remnants -museolle silla emme ehtisi kavelemaan sinne 15 minuutissa.

Museo kuvasi hyvin ihmisen julmuutta Amerikan (Vietnamin) sodan aikaisista tapahtumista. Museossa oli sotareporttereiden kuvia (jotkut niista oli kuvaajien viimeisia), sodassa kaytetty giljotiini, simuloitu kidutushuone "Tiger Cage" seka purkkeja joissa oli Agent Orangen mutatoimia sikijoita.

Museon jalkeen kavimme viela pikaiseen Kambotsan lahetystossa mutta kuinkas ollakkaan herra isoherra, herra kouhija, oli jo lahtenyt etuajassa tyopaikaltaan eika sen takia saatu viisumeja. Toisaalta ei se haitannut silla saisimme ne rajalta. Lahetystosta ne olisi todennakoisesti saatu halvemmalla.

Hotellin kautta lahdimme istumaan iltaa Anjan kanssa laheiseen kahvilaan, jossa keskustelimme Saksan osuudesta toisessa maailman sodassa. Muutaman tunnin istuskelun jalkeen lahdimme kohti hotelli kunnes yhtakkia takaa juoksee Juha! Kaveri oli nahnyt meidat kavelemassa kadulla ja tuli vaihtamaan kuulumiset. Lyhyehkon keskustelun jalkeen saimme selville, etta Juha oli lahdossa kahden paivan Mekong Deltan kierrolle ja sielta suoraan Phnom Penhiin. Joten me muutimme suunnitelmiamme paivalla ja otimme saman reissun. Sovittiin samalla treffit klo 23:ksi laiheiseen Saigon -baariin.

Menimme baariin etuajassa ja siella vanha ystavamme Kalle istuikin :) .. Ilta meni kivasti mutta Juhaa ei nakynyt. Mutta eipa se mitaan :)

Perjantai 8.12.

Bussi Mekong Deltalle lahti klo 0800. On se kumma kun joka paikkaa aina joutuu lahtemaan aamulla :) ..Aamulla saimme myos selville, etta Juha oli mennyt naapuribaariin ja odotellut meita hetkisen. No mutta, kolmen tunnin kurvailun jalkeen bussi (bussissa oli minun, Heikin ja Juhan lisaksi viela lisaa suomalaisia. Tai no, ruotsinsuomalainen :) Elina.) suuntasi Mekongin rantaan eraalle laiturille, jossa hyppasimme pieneen veneseen. Veneella seilattiin pitkin Mekongia ja kavimme myos ihmettelemassa sampanilla pienta joen sivuhaaraa. Jossain kohtaa pysahdyimme juomaan teeta ja siella sitten joku paikallinen kysyi, etta haluaako joku pitaa mehilaiskennoa kadessa?! Menin ja pidin. Kaveri totes vaan viileesti, etta ala sitten tiputa/tapa mehilaista tai tulee paha paikka. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Teetuokio keskeytyi hetken kuluttua uudestaan kun samainen kaveri toi pythonin ja kysyi, etta haluaako joku pitaa ko. kiarmesta. Kaytiin Heikin ja Juhan kanssa nayttamassa kuinka kaarmetta kasitellaan.

Hypattiin uudestaan veneeseen ja eraassa saaressa pikaisen syomisen jalkeen (Juha rikkoi tyylikkaasti jaan kun naki valkean australialaisen tokaisemalla "You are from australia? Why are you so fair?!" :D) hyppasimme uudestaan bussiin ja otimme suunnan kohti Chau Docia. Bussissa tunnelma oli tiivis joka oli, kaytavat mukaan lukien, taynna Vietnamilaisia ja matkatavoroita poislukien muutamaa nigerialaista jalkapalloilijaa (pojat pelasi vietnamin sarjassa), italialaista, hollantilaista, norjalaista ja ruotsalaista. Pienen tuskailun jalkeen Juha tokaisee, etta hanella olisi repussaan hieman tulilienta ja siina sitten yhdessa tuumin paatimme ne juoda pois ettei ne enaa rasittaisi Juhaa. Jossain vaiheessa iloon otettiin mukaan norjalainen Kenneth. Matka meni nopeasti ja saavuimme Chau Dociin hieman yli neljan tunnin jalkeen noin klo 21. Jaoimme huoneen Juhan kanssa ja perus kuviolla reput huoneeseen ja ulos haukkaamaan iltapalaa. Hiljaisilla Chau Docin kaduille (melkein olisi voinut luulla, ettei kaupungissa asu kukaan. Muissa Vietnamin kaupungeissa on ollut loppuillasta ihmisia liikkeella) tormasimme bussissa matkanneisiin italialaisiin, Elinaan ja ruotsalaiseen Eliniin, joten menimme yhdessa tuumin eraaseen kalaravintolaan (paikan ainoita paikkoja enaa siihen aikaan auki). Herkullisten katkarapujen jalkeen jouduimme lahtemaan kohti yopaikkaamme silla ovet menisivat kiinni klo 24 (alunperin ovien piti menna kiinni klo 23 mutta neuvottelimme tunnin lisa aikaa ja hotellin pitaja jai aulaan nukkuman ja odotteleman meita).

Lauantai 9.12.

Aamuisen heratyksen (klo 0600) jalkeen lahdimme kohti Kambotsaa Mekong jokea pitkin pienehkolla veneella (vene oli noin 15 paikkanen avovene, jossa oli pieni moottori. Veneessa oli mukana eras armenialainen taiteilija josta ei aluksi saanut selvyytta oliko henkilo mies vai nainen. Silla henkilolla oli tuuheampi parta kuin Juhalla, isommat viikset kuin mulla ja moreampi aani kuin Heikilla seka lisaksi se oli meita 1,5 kertaa isompi) Matka oli leppoisa. Pysahdyimme eraalle kalafarmille seka Cham vahemmistokylaan, jossa muslimitytot teki huiveja perinteisilla kangaspuilla. Muuten istuimme veneessa (jotkut makoilivat veneen katolla), katselimme ohi lipuvia kalastussampaneja, viidakkoa, joen piennarta jossa paikoitellen vilkutteli lapset seka paikallisten elamaa eraan maailman suurimman joen varrella. Venematkan aikana nigerialaiset meni paljastamaan, etta he kayttavat "jalkapalloikaa" ja muka olisivat 19 vuotiaita. Oikeasti kaverit olivat vanhempia :)

Kuuden tunnin jalkeen saavuimme raja-asemalle (asemalla oli pirusti isoja hamakkeja, Juhan sormessa oleva haapa rupesi matanemaan ja sen kateen alkoi tulla jotain hiertymaa, koirat eivat haukkuneet ja lehmat ammuneet) ja leppoisan oleskelun jalkeen meilla oli viisumit passissa ja pienehkon seilailun jalkeen saimme hypata bussiin joka suuntaisi kohti paakaupunkia Phnom Penhia.

Kambotsa on melkein samanlainen kuin Vietnam. Vois tokaista, kuten paikalliset sanoo "Same Same but different". Samanlaisia taloja, riisipeltoja, 4-5 ihmista skootterin selassa ja pakettiautot tayteen ahdettuina niin, etta katolla on kanssa jotain 15 tyyppia + 2 moottoripyoraa + muutama riisisakki. Tosin noita pakettiautoja ei nahnyt Vietnamissa. Teiden varsilla oli kanssa pirusti "Cambodian Peoples Party" tiekyltteja. Mikahan juttu niissa takana?!

Saavuttiin Phnom Penhiin klo 19 ja otettiin suunta Juhan ja Elinan kanssa kohti Lake Sidea jossa olisi kuulemma halvimmat hostellit ja kaunis auringonlasku jarvelle. Jaettiin huone Juhan kanssa ja Elina majoittui yksioon. Huoneeseen paastyamme siihen tuli joku aija jotain nayttelemaan tupakan vetoa ja osoitteli huonetta johon tokaisin vaan, etta "yes yes" kun luulin etta se tarkoitti, etta huoneessa saa polttaa. No eipa mennyt kuin kaksi minuuttia kun kaveri toi 5 grammaa marijuanaa. Heikki jai selvittelemaan, ettei me sita haluta ja etta asia oli vaarinkasitys. Episodin jalkeen kaytiin syomassa porukalla kambotsalaista ruokaa ja kietaisin suuhuni Beef luc lacin joka oli kylla hyvaa!

Iltaa istuttiin hetkinen ja sitten nukkumaan silla paatimme, etta lahtisimme aamulla kohti The Killing Fieldsia, S21:sta ja venalaista toria.