From Cambodia to Thailand 17.12. - 20.12.

Sunnuntai 17.12.

Vihdoin sai nukuttua pitkaan (klo 10 asti :D) ja alotettua paiva rennosti. Aamuilun jalkeen suuntana oli laheinen nettikahvila jonne upposikin nelja tuntia blogia paivitellessa ja sahkoposteihin vastaillessa. Posteihin vastaillessa sain Nielsilta viestia jossa ne ihmetteli missa me eilen oltiin kun oli sovittu nahda klo 20.00 (saakelin Heikki joka meni niita vastaan. Ei odottanut kuin ihan hetkisen ja lahti sitten menee kun kerran hollannin kaverit tuli 20.15 hotellille :D) Kysyin sitten niiden paikan missa ne oli ja otin suunnan sinne. Siina hetken rupattelun jalkeen sovittiin, etta mennaan illalla syomaan ja istumaan iltaa. Samalla selvisi, etta ne olisi lahdossa huomenna Bangkokiin ja jain miettiin josko lahtisin kanssa silla Heikki haluaisi lahtea viettamaan joulua Sihanoukvilleen Lynnien kanssa joka tulisi Kambotsaan 21. paiva.

Hotellille palattuani Heikki herasi ja siina hetken juteltuamme teimme paatoksen, etta Heikki menisi Sihanoukvilleen ja ma kohti Bangkokia! Ennen iltapalaa kaytiin ostaa molemmille liput ja loppuilta menikin syodessa ja makeessa rooftop baarissa istuskellessa.

Maanantai 18.12.

Aamulla legendaarisesti ylos klo 0600 ja suihkun yms settien jalkeen alas jattaa hyvasti toisillemme (hetkeksi, silla nahdaan taas uutena vuotena tod nak.) Heikki hyppasi mopon kyytiin ja jain odottelemaan omaa pick-uppiani joka viisi minuuttia myohassa saapuikin paikalle. Bussia odotelessa olikin nahtavaa. Pick-up autollinen poliiseja kuulutti jotain amyreistaan ja kadulle tuli vilinaa kun bensapulloja myyvat ihmiset alkoivat juoksemaan ympariinsa kantaen kojujaan yms tavaroitaan piiloon. Osalla myyjista ei ollut onnea kun poliisit hyppasivat juosten hakemaan myyjien litran mopobensa pulloja.

Tunnin bussin odottelun jalkeen paasin matkaan kun yllatyksekseni ruotsalaiset Emilia, Jenny ja Linda saapuivat myohassa. Bussiin ahtautumisen jalkeen (bussi oli aivan taynna tavaraa ja ihmisia) paastiin matkaan autossa jossa ei ollut ilmastointia ja kuski huudatti auton mahtavista aanentoistolaitteistaan teknoa siihen asti kunnes tie muuttui huonoksi ja kuoppaiseksi hiekkatieksi (eli noin 40 km ajon jalkeen). En ehtinyt olemaan kuin kaksi sekuntia teknon jalkeen rauhassa kun vieressa istuva saksalainen huonolla englannilla pakotti katsomaan sen ottamia kuvia ja tuuppi kylkiin aina kun naki tien vieressa "varokaa miinoja" kyltin samalla demonstroiden rajahdyksia. Outoa :) Onnekseni kyltit ja valokuvat loppuivat ja ehdin ajattella omasta rauhasta, mutta saksalainen aloittikin kyselemaann aina tyopaikasta harrastuksiin mutta mita tahansa sille kerroinkin, niin ei se ymmartanyt. Totesi vaan, etta "my english bad. No understand" yrita siina sitten keskustella 6 tuntia :D .. Kaveri olisi ollut varmaan ihan mukava jos ei olisi ollut kielimuuria.

Bangkokiin paastyamme lahdin etsimaan Nielsin ja Hisken kanssa yopaikkaa ja hetken etsinnan jalkeen loysimme Wild Orchid Villa nimisen guest housen jonne paatettiin jaada. Halytyskellot ei alkanut viela soimaan siina vaiheessa kun oli kiire syomaan mutta huoneesta palatessamme huomasimme, etta paikkaa pyorittaa hieman erilaiset miehet. Eli aulaan ei kannattanut jaada seisomaan yksin pitkaksi aikaa ellei halua, etta siihen tullaan sua laappimaan :) Anyway, laheisesta ruokapaikasta loydettiin maittavaa ruokaa ja yhtakkia huomasinkin, etta Juha kavelee kadulla tyttoystavansa Angien kanssa. Huutelun jalkeen ne liittyivat seuraan ja ruokailun jalkeen paatettiin lahtea katsomaan paikallista "poytatennista".

Otettiin parit tuk tukit ravintolan edesta ja ne kaverit pisti kunnolla menemaan. Kaverit otti kisaa ihan tosissaan silla liikennevaloissa oltiin aina rinnan ja liikkeelle lahdittiin keulimalla! Mieletonta! "Poytatennis" oli loppujen lopuksi ihan ok ja sielta suunnattiin takasin hostellille. Sovin samalla lahtevani Juhan ja Angien kanssa ostoksille klo 0930.

Tiistai 19.12.

Herattiin aamulla siihen kun Englantilainen Dave (kaveri jonka Niels ja Hiske oli nahnyt omassa trans-siperian junassaan ja ne oli kayny jattamassa sen hostellille eilen paivalla viestin missa me ollaan) tuli ja hakkasi ovea klo 0700 ja pienessa humalassaan pakotti meidat aamuoluelle. Siina sitten aika menikin mukavasti 0930 asti kunnes vetaydyin taka-alalle ja lahdin kaupoille.

Kymmenen tuntia tuli kauppoja kierrettya paitoja ostellen ja kameraliikkeita kilpailuttaen ja loppujen lopuksi ostin uuden kameran. Kaupunki kierrokselta paastyani kavin viemassa hotellille tavarani ja huomasin, etta Niels oli sammunut aulan sohvalle ja kuulemma kussut alleen sohvalle. Hetken siina naureskeltuani lahdin Juhan ja Angien kanssa syomaan ja kaymaan Kaosarn Roadilla (iltaostoskadulla) joka oli taynna juopuneita englantilaisia. Niita ei aina vaan ymmarra. (Alla olevassa kuvassa Shellin baari ei enaa enempaa voisi olla baari. Ko. paikka toimii paivisin huoltamona)



Kierroksen jalkeen suuntasin takasin hostellia kohti kunnes huomasin, etta Gordon ja Colum (irkut jotka oli meidan trans-siperian junassa) istuivat yhdessa ravintolassa! Eikun sinne ja jutulle! Siina menikin ilta kivasti ja loysin hotellille aamuyosta. Niels oli viela laheisessa nettikahvilassa joten kavin sen luona viela jutulla ja kysymassa vointia. Kaveri oli kuulemma herannyt klo 0400 luullen, etta on jo paiva ja samalla se huomasi, etta se oli huoneessa jonkun homon kanssa :) .. ei kiva heratys. :) (Alla Antti, Colum ja Gordon)



Meanwhile in Phnom Penh: (tarinaa Heikin kertomana)

Tanaan paiva alkoi silla kun sai nukkua pitkaan, ylos tuli noustua vasta siina klo11. Siita sitten hetken ihmettelemisen jalkeen alas hostellin terassibaariin syomaan aamupalaa ja lukemaan riippumattoon kirjaa ja kuuntelemaan ragaeta!! Siina keinussa tulikin sitten kollittya muutama tunti!Siihen sitten lopulta herasin kun katosta tipahti gekkolisko suoraan syliin!!.. pienet savarit tuli saatua! Ylos ulos ja lenkille!!

Suuntasin kohti PP:n keskustaa jalkaisin. vaikka kylla minut monta kertaa yritettiin mopon kyytiin saada. Yritin menna kaymaan vahan lakeside arean ulkopuolella olevaan netti paikkaan mutta joku kilpailia oli ilmeisesti katkonut piuhat kyseisen paikan sahkotaulusta..se siita huvista (niilla muslimeilla olisi ollut selvasti halvemmat hinnat muihin verrattuna! Muissa 1usd siella 0.5usd:ta).. Tuosta turisti alueelta kun ulos paasi niin sitten hetkeksi helpotti se ainainen mankuminen sinne tuk tukin kyytiin!

Keskustaan paastyani ja PP:n ainaisen kaoottista liikennevirtaa hetken ihmeteltyani huomasin lahella olevan supermarketin ja paatin taydentaa tavaravarastoani (sytyttimia, tuppakkaa ja partakoneenteria) Siina sitten sai taas ihmetella kuinka Mach3:sen terat vaan maksaa joka puolella maailmaa saman verran perkele!! Tuli sitten ostettua paikallisia ja halpoja leikkuuvalineita!

Kuinkas ollakkaan kestustasta loytyi halpa nettikahvila ja paasin vastailemaan posteihin!! vu huu, johon upposikin sitten taas kokonainen tunti!

Keskustassa aikani pyorittya huomasin liikkeen jossa korjattiin vanhoja kameroita ja tiskilla naytti olevan muutakin elektroniikka salaa tarjolla, joten suuntasin kulkuni sinne! Kuinka ollakkaan sain ostettua liikkeesta laturin kamerani akkua varten!! jeeess Sita olikin jo etsitty muutamasta maasta!! Vihdoin paasee taas ottamaan kuvia!!

Suunnattuani takaisin kohti hostellia huomasin hetken kavelyn jalkeen, etta perkele taas tassa ollaan eksytty! En ollut kuitenkaan ainoa koska kohtasin matkalla kaverin, joka oli etsimassa Englannin lahetystoa, ilmeisesti huonoin tuloksin! Lopulta paatin ottaa mopomiehen kadunkulmasta heittamaan minut takaisin hostellille, jonne oman arvioni mukaan silla hetkella ei oli ollut 300 metria enempaa matkaa!! Nain paateltyani sain tingattua hinnan alun 1usd:sta lopulta 0.15usd:hen..hehehe saatanan perkeleet pyytavat aina niin sairaasti yli hintaa!!

Hostellilla sitten lounasta tai paivallista poskeen ja samaan aikaan onnistuin saamaan talon dvd laitteen toimintaa, jolloin paasin aterioidessani katselemaan Borat the movieta (oli kuvattu kasikameralla elokuva teatterissa..lol).

Pienet paikkarit paivan touhujen jalkeen teki poikaa ja sitten siita suunnattiinkin alkavan yon hamaraan!! (miten ilta tasta jatkuu sita ei viela kukaan tieda):D

No siita ilta jatkui sitten ihan paskoissa merkeissa! Pari paivaa ilmassa ollut ounastelva nuha tuli sitten kuumeen kanssa!!! Aikaisin sankyyn kun paleli niin vitusti!!

End of Meanwhile :)

Keskiviikko 20.12.

Taas sai nukuttua. Aamupalalle paasi vasta klo 1300 ja siina istuttiin sitten Daven, islantilaisen Totien, Hisken ja Nielsin kanssa miettien mita pitaisi tehda. Paatettiin menevamme krokitiilifarmille ja tiikeritemppelille mutta asiaa tutkittuamme saatiin selville, etta farmille olisi jarkevaa ottaa taksi (ajomatkaa olisi n. kolme tuntia) joten emme sitten lahteneetkaan sinne. (Bangkokissa oli ruuhka-aika joten kolme tuntia ei riittaisi millaan kun kaupungista ulos paasyyn menisi kanssa aikaa) Paatettiin lahtea katsomaan sitten uusin James Bond - Casino Royale! Joka olikin hyva! (tosin ruuhka-ajan takia matka teatterille, jonne oli matkaa n. 6 km, kesti taksilla tunnin :) ) Sielta palattuamme tulin nettiin paivittamaan blogia johon on nyt kulunut aikaa nelja tuntia (saakelin kuvien uploadaaminen kestaa aina). Tasta olisi tarkoitus lahtea syomaan ja olin sopinut etsia irkut jostain viela kasiini. Joten siinahan ilta meneekin :)

Temples of Angkor 16.12.

Lauantai 16.12.

Herattiin aamulla 0430 silla meilla olisi lahto Angkorin temppeleille klo 0500 katsomaan auringonnousua. Hyppasin Heikin, Elinan ja Juhan kanssa heiveroiseen tuk tukiimme ja lahdimme pimeydessa jamielettomassa kylmyydessa (lampotila taisi kuitenkin olla jotain +20;)) kohti henkea salpaavaa Angkor Wat:ia jonka takaa auringonvalon pitaisi klo kuuden jalkeen pilkittamaan. Lipunoston jalkeen (tormasimme sattumoisin siella Nielsiin ja Hiskeen:) ) ja hetken korottelyn jalkeen paasimme Angkor Wat:in edustalle todetaksemme, etta taivashan pilvessa! No ei se sinansa haitannut silla silti sielta saisi hyvat fibat (eika vuosina 1112-1152 rakennettu arkkitehtuurillinen ihme Angkor jata ketaan kylmaksi kun pimeydesta esiintuleva silhuetti ilmaantuu eteen. Kuvassa.)

Henkea salpaavien hetkien jalkeen jatimme Watin hetkeksi taakse ja jatkoimme matkaa Angkor Thomiin ja Bayonille. Arvoituksellinen Bayon tuhansine paineen ja erilaisine kuvioneen pistaa mielikuvituksen liikkeelle yrittaessa kuvitella millaista elama siella on ollut. Bayonin edustaa pilasi ainoastaan massiivinen University of Tokio ilmapallo joka hairitsi alueen ihmettely edesta. Pallon tosin unohti valittomasti kun aluetta lahti kummastelemaan.

Bayonin jalkeen suuntasimme Baphuoniin joka epaonneksemme oli korjauksen alla emmeka paasseet sisalle sita ihmettelemaan. Sen edusta kuitenkin oli mielestani kaunis. Pylvaiden varassa oleva kavelysilta jonka molemmilla puolilla oli vesialtaat ja metsaa.

Baphuonin jalkeen suuntasimme 350 metrin pituiselle The Terrace of the Elephantsille. Tapasimme ruotsalaiset tytot Emilian, Lindan ja Jennyn ihmettelamassa samaisia paikkoja ja pienten rupattelujen jalkeen sovimme, etta nahtaisiin illalla kaupungin ravintolakadulla.

Elefantti terrasin jalkeen olikin vuorossa The Terrace of the Leper King joka on 6 metria korkea tasanne. Tasanteen paalla on arvoituksellinen patsas jota epaillaan Hindujen kuoleman jumala Yamaksi. Terassien jalkeen kiersimme Angkor Thomia katsomassa muita nimettomia rakennuksia ja hulluja japanilaisia joiden turistiryhmalla oli pukkihyppely kisa?! keskella Angkor Thomia. Muutenkin ko. japanilaiset seka kiinalaiset turistit jatkoivat sita samaa rataa mita muuallakin. Kaikilla samanlaiset lippalakit/t-paidat, mieletonta moykkaamista ja tekivat kaikkea sita mita ei saanut tehda. Ihme sakkia :) mutta mukavan lepposia.

Ankgor Thomin ihmettelyn jalkeen suuntasimme kohti metsan nielemaa Ta Prohmia. Etsimme kasiimme tuk tuk kuskin joka loytyikin eraasta "ravintolasta" pelaamassa korttia. Ukkoa nauratti niin kovasti, etta epailtiin miehen olevan kannissa. Juha yritti udella onko ukko ottanut jotain mutta mies ei saanut sanaa suusta. Hyvin se kuitenkin heitti meidat seuraavaan paikkaan joka oli mieleton! Massiivisia puita kasvamassa temppelin rakennelmien paalla seka juurien rikkomia kivilaattoja. Ei voinut kuin ihmetella :)

Ta Prohmin jalkeen soimme lounasta laheisessa turistiruokala gettossa. Ruoka maksoi ensiksi hieman yli 3,5 dollaria + juomat kunnes pienten kilpailuttamisen jalkeen hinta tippukin 2 dollariin juomilla. Perus riisi ja lihapata setin jalkeen suuntasimme Ankgor Wattiin. Yksi maailman hienoimmista rakennelmista kohosi metsan takaa kun kavelimme hiekkatieta. Henkea salpaava Wat jatti mieleen valittomasti sanoin kuvaamattoman tunteen. Patsaita, koverrettuja kivia, rappusia rappusten jalkeen, aika kului nopeasti kun mieli ja ruumis vaelteli Angkor Watin kaytavia ja pihaa. (Alla Heikki, Antti ja Juha)

Joidenkin tuntien jalkeen mieli kaipasi lepoa ja ruumis nestetta, joten lahdimme etsimaan juoma- ja istumapaikkaa joka loytyikin nopeasti. Uuvuttavan 9 tunnin vaeltelun ja uusien asioiden takia paatimme lahtea takaisin hotellille skipaten auringonlaskun. Silla Elina oli kaynyt siella jo eilen ja kuvista se ei antanut sellaista vaikutelmaa jonka olisimme halunneet nahda (auringon laskua katsotaan turisteja taynna olevan temppelin paalta eika aurinko laske Angkor Watin taakse vaan jonnee ihan muualle)

Hotellille paastyamme kavimme kopioimassa CD:lle kuvia Elinan ja Juhan kameroista silla minulla ei sita edelleenkaa ole :) ja Heikin kamerasta on virta pois :) (hyvin on pojat reissussa)
Kuviensiirron ja kopioinnin jalkeen lahdimme porukalla syomaan ja nauttimaan muutamat Mojitot! :P Elina luovutti ennen puolta yota silla hanella olisi aamulla lento Singaporeen poikaystavansa luo mutta Juha pinnisteli aina klo 03:een vaikka hanellakin olisi aamulla lahto bussilla Bangkokiin. Istuttiin iltaa Juhan, Heikin ja ruotsailaisten tyttojen Emilian, Jennyn ja Lindan kanssa. Juttelin valissa yhdysvaltalaisten Cameronin ja Nicolen kanssa jotka lupasi majottaa Oaklandin kotiinsa jos sinne asti matkalla paastaan :) .. Saa nahda jos kaverit pitaa lupauksen jos pistetaan mailia ;)

Phnom Penh, Sihanoukville, Siam Reap 10.12. - 15.12.

Sunnuntai 10.12.

Lahdin aamulla Heikin, Juha, Elinan, Kennethin ja Elinin kanssa kohti The Killing Field:sia pienoisen tinkauksen jalkeen. Tuk tuk kuski pyysi ensiksi 20 USD:ia mutta paadyttiin yhdeksaan USD:iin. Ehka hintaa olisi vielakin voinut rukata mutta 15 km matka 1,5 USD:ia per henkilo ei mielestamme ollut paha.

Kuski oli mahtava. Kuusi ihmista kyydissa ja eika hanella ollut mitaan ongelmaa pienella tuk tukillaan. Paikalliset kylla katsoivat ja naureskelivat kun kuusi lansimaalaista ahtautui pieneen tuk tukiin. Matkalla kuski kertoi pitavansa Pol Potista silla hanen aikanaan ei ollut suuria luokkaeroja koyhien ja rikkaiden valilla. Kaveri kertoi myos, etta Hitler oli "Powerful man!!" kun oli tapattanut kuusi miljoonaa.

The Killing Fields of Choeung Ek vaimensi mielen. Alue on taynna joukkohautoja joista osaa ei viela ole avattu. Jokainen askel tallaisi joidenkin ihmisten viimeista leposijaa. Sisaantulon lahella on buddhistien stupa jossa on eraan laskelman mukaan n. 8 000 paakalloa jotka on kaivettu esiin jo avatuista haudoista. Tylpilla esineilla hakattuja kalloja siella taalla hyllyja kun luotien kayttaminen olisi ollut haaskausta. Puu, jota vasten hakattiin ihmisten paita, seisoi kylmasti kuin mitaan ei koskaan olisi tapahtunutkaan. Julmaa. Maasta nousi luun- ja vaatteenpaloja joita maa on nostanut viela avaamattomista haudoista. Tosin niita ei varmaan koskaan avatakkaan. Rauha niille jokaiselle jotka ovat kokeneet sen raakuuden. En edes pysty kuvittelamaan mita on liikkunut niina viimeisina hetkina mielessa kun side silmilla ja kadet sidottuina lahdettiin viemaan kohti kuopan reunaa.

Tuol Sleng (S21). Entinen koulu joka muutettiin vankilaksi. Jokainen sanottu sana vaikeni seinille niin, ettei niita kukaan kuullut. Paikka oli monille ensimmainen pysakki ennen kohtalokasta Choeung Ek:ia. 20 000:sta vangista vain seitsaman selvisi. Nyt tiloissa oli kuvia henkiloista joita sinne oli tuotu, naytteita eri "kuulustelu" tavoista joita tehtiin vangeille. Hyvan kuvan saa paikasta kun klikkaa wikipedian linkista.

Kun paivan kauheudet oli nahty kurvasimme viela venalaiselle torille, josta sai sitten iha mita vaan. Rihkamasta aina mopojen osiin. Muutaman tunnin vaeltelun jalkeen lahdimme takaisin kohti guest housea ja ihmettelemaan jarvelle laskeutuvaa auringonlaskua. Hetken illan istujaisen jalkeen nukkumaan silla, taas, olisi aamulla aikainen heratys silla bussi kohti Sihanoukvillea lahtisi klo 0700. (Alla oleva kuva on Phnom Penhin jarven rannalta viereisen guesthousen terassilta)


Maanantai 11.12. - Perjantai 15.12.

Sihanoukville! Tulimme S-villeen Juhan ja Elinan kanssa ja paadyimme jakamaan bungalowin heidan kanssaan. Yksi syy Sihanoukvilleen oli se, etta Niels ja Hiske olisivat taalla viela muutaman paivan seka toinen syy oli meri ja kiireeton elama.

Yleisesti: Valkoista hiekkaa, aurinkoa ja pelkkaa chillailua (paikan lehmatkin otti rennosti. Osa nukkui keskella tieta ja torstaina eras lehma kaveli pitkin rantaa ja jai nuuhkimaan light colaani Serendipity beachilla). Teki kylla hyvaa. Vuokrasimme Juhan kanssa puoliksi skootterin 24:ksi tunniksi jolla paristelimme kaupungilla ja lahimaastossa (keskiviikkona paadyimme hieman syrjempaan ja kun menimme ostamaan "kioskista" vetta niin puodissa oleva pikkutytto rupesi itkemaan kun kaksi isohkoa valkoistamiesta tuli sisaan :) Muut paikalliset tulivat siihen ihmettelemaan, etta mita me siella tehdaan :) onneksi kaikki paattyi hyvin ja tytto rauhottui seka me saimme vetta) seka iltaisin istuimme rannalla nuotion aarella juomassa hyvia juomia ja katsomassa tahdenlentoja.

Perjantaiaamuna otimme Heikin ja Juhan kanssa bussin ensiksi kohti Phnom Penhia jossa vaihdoimme Siam Reapin bussiin. Saavuimme Siam Reapiin klo 20.30 noin 12.30 tunnin bussi ajelujen jalkeen. Kun vihdoin paasimme guest-houseemme (tosin vasta pienen tuk tukin hintaneuvottelun jalkeen silla halusimme, etta sama kaveri tulee hakemaan meidat launantaiaamulla klo 0500 Angkorin temppeleille.) tormasimme Elinaan joka oli lahtenyt paivaa aikaisemmin Siam Reapiin. Hauskaa, kun emme olleet edes sopineet mistaan paikasta. Lahdimme yhdessa syomaan illallista paikalliselle baarialueelle ja siella sai hyvin huomata ettemme todellakaan olleet paikan ainoat ihmiset jotka olivat tulleet katsomaa kuuluisaa Angkoria.

Good morning Vietnam! 26.11. - 9.12.

Sunnuntai 26.11.

Saavuttiin Hanoin kentalle klo 18.25 ja pikaisen passitarkastuksen jalkeen saikin huomata olevansa miljonaari kun taskussa oli about kaksi miljoonaa Vietnamin Dongia (= n. 100e). Kentalta nappasimme taksin (matkan ensimmainen taksikuski joka ei yrittanyt huijata), silla matkaa Hanoin keskustaan, jossa Johnnyn suosittelema hostelli sijaitsi, oli n. 40 min. ajomatka. Hostellille paastyamme saimme huomata sen olevan taysi mutta hostellin joku mies lahti nayttamaan meille toista ihan ok (kuulemma) paikkaa lahelta. Paikka osoittautui mukavaksi ja se sijaitsi Hanoin vanhassa kaupungissa, joten tapahtumaa olisi ainakin heti tarjolla. Varattiin hotellin mammalta yojuna Hueen tiistaiksi ja maanantaille bussi- seka venematka Ha Long Baylle.

Kamat huoneeseen ja sitten ihmettelemaan vanhan kaupungin elamaa, vetaseen parit bisset ja syomaan jotain pienta iltapalaa ennen nukkumaan menoa. Hanoin vanhakaupunki (alue on noin 500 m * 500 m) onkin todellinen sokkelo. Muutaman askeleen jalkeen saikin huomata, etta ei ollut mitaan hajua missa hotelli sijaitsee. :) Lopulta vanhoina suunnistajina (n. 2 tunnin jalkeen) loysimme hotellille.

Maanantai 27.11.

Aamulla klo 0800 hypattiin bussiin joka vei meidat Ha Long Baylle. Bussimatka kesti 3,5 tuntia ja sina aikana tutustuttiin neljaan australialaiseen tyttoon, kolmeen australialaiseen poikaan, kahteen sveitsilaiseen ja kahteen Etela-Afrikkalaiseen poikaan. Hammentavaa oli se, etta me rikottiin bussin hiljaisuus, taas, ja yhtakkia bussissa olikin kiva meininki. Ha Long Baylla oli aurinkoinen saa mika oli jonkun mukaan hyvaa tuuria, silla HLB:ssa yleensa sataa ja aurinkoiset paivat ovat harvinaisia. Pienen ihmettelyn ja etsinnan jalkeen loysimme veneemme jonne noustiin fiiliksella, silla se oli saakelin makee. Paivan ohjelmassa oli: -Joku luola :) -Kajakilla menoo merella ja tunneleissa. - Uimista -yms. perus istumista ja ajan tappamista.

Luola oli vaikuttavan avara jossa oli tippukivia seka erilaisia kivimuodostelmia. Ei enaa niin uutta KL:n luola kierroksen jalkeen. Mutta kaynti ei todellakaan harmittanut. Luolan jalkeen melottiin kajakilla joka oli aivan mahtavaa! Jatetiin muut kylmaksi nopeudessa ja tyylissa ja kruisailtiin pienehkojen saarien lomassa. Ihmeteltiin pienia tunneleita joista paasi eraanlaiseen salaisiin lahtiin. Kaunista, todella kaunista.

Kajakkikruisailun jalkeen vene pysahtyi jonnee lahdista jossa uitiin ja hypittiin veteen veneen toiselta kannelta. Vesi oli kuin lamminta maitoa, mieletonta! Muutaman tunnin uintisession jalkeen ilta rupesi hamartymaan ja soimme merenelavia seka nautittiin Tiger -olutta. Ilta oli lammin, taivas kirkas ja veneen tyypit soitti leppoisaa musaa. Valilla yksi vietnamilainen poika kavi opettamassa muutaman tempun ja kun klo tuli 20.00 joku Viet Congeista otti esiin hirveen kokoisen bambubongin jossa oli jotain vietnamilaista tupakkaa. Vahvempaa kuulemma ei ollut. Pienen yllyttamisen jalkeen porukasta kavi aina joku kokeilemassa tuloksena vaan hirveeta yskintaa. Heikki paatti kanssa kokeilla ja veti imasut ilman kohahdustakaan. Muut ihmetteli vieressa. Heikki totesi mulle, etta ei se ole yhtaan paha (suomalainen Kilta kuulemma on pahempaa) ja, etta makin muka pystyisin siihen helposti. No ei tarvinnu kahta kertaa sanoa kun imasin tupakit suuhuni ja todellakin, vaikka en tupakkaa poltakkaan niin ihmettelen miten ne muut tupakoitsijat pysty yskimaan sen jalkeen silla multakaan ei kuulunut pihahdustakaan. Sveitsilaiset innostu siita kovasti ja rupesi vietnamilaisille kertomaan siita kuinka suomalaiset on vahvoja, kovia juomaan ja jumalallisia murtomaahiihdossa. Siina me sitten patsasteltiin kun muut kumarsi.

Ilta jatkui seurustellessa ja korttia pelatessa kunnes joutui menemaan nukkumaan.

Tiistai 28.11.

Vene saapui aamulla Ca Pa saarelle jonne osa porukasta jai seuraavaksi yoksi mutta me suunnattiin takaisin Ha Long Cityyn ja sielta Hanoihin silla illalla klo 23 lahtisi juna Hueen.

Paiva meni veneessa ja bussissa jutellessa aussien Lachlan, Emman ja Jennan kanssa. Hanoihin saavuttiin n. klo 16 ja siita paatettiin kayda viela katsomassa Hanoin nahtavyyksia ennen junaa. Kaupungin yksi kuuluisimmista nahtavyyksista on Vesinukketeatteri jonne paastyamme 18.35 huomasimme, etta just oli naytos alkanut 18.30. Lipunmyyja myi meille 20 000 dongin sivupaikkaliput mutta sisaanpaastyamme huomasin, etta kolmannella rivilla oli tilaa ja varmaankaan ei ketaan enaa tulisi, joten menimme sinne. Halvalla tuli nahtya hyva esitys hyvilta paikoilta. Esityksen jalkeen kavelimme hetken keskustassa jonka jalkeen haimme tavarat hotellilta ja suuntasimme juna-asemalle. Unta naamariin ja hyva mieli.

Keskiviikko 29.11.

Muutama tunti ennen junan saapumista Hueen samassa hytissa olevat vietnamilaiset tyrkytti nuudeleita, joita kohteliaasti oli syotava. Hyvaa oli ja samalla juteltiin kovasti jotain joka oli ilmeisesti hauskaa silla kaikkia nauratti. Huessa oli samanlainen hostellityrkyttajien kaaos kuin UB:ssa. Mentiin suosiolla johonkin niista silla ainahan sielta paasee pois.

Paikka minne meidat vietiin oli ihan kiva, joten jaatiinkin sinne.

Hetken chillailun jalkeen lahettiin kaymaan Citadelilla, joka olikin pettymys .. Paikallisille paikka maksoi 35 tonnia dongia ja meille 55 tonnia. Jatettiin menematta. Haahuiltiin takaisin ja hotellille. Aamulla olisi lahto DMZ alueelle.

Torstai 30.11.

DMZ ja mun nimipaiva :) Klo 0600 piti lahtea DMZ:lle mutta vietnamilaiseen tapaan lahto oli taas myohassa. Rupesin jutteleen yhden Uusseelantilaisen tyton (lynniare) kanssa siina aikani kuluksi ja osottautui, etta tytto oli tulossa kanssa DMZta ihmettelemaan. Ekana ohjelmassa oli DMZ:n pari siltaa ja Vinh Mocin tunnelit, sielta kurvattaisiin Rock Pilen ohi Khe Sahnin sotilastukikohtaan ja yhdelle Ho Chi Minh Trailin patkalle. Bussi kyyti meni meilta Lynnien ja, englantilaisen sotilaan (viimeista paivaa), Andyn kanssa jutellessa. (Kuvassa vietnamilainen tunneleissa)

DMZ kierros oli ohi noin klo 18 jonka jalkeen hotellille suihkuun, nettiin ja klo 19 uuden tuttavuuden Lynnien kanssa vastapaiseen kuppilaan juomaan olutta. Oluen juonti muuttui nopeasti vodkan juonniksi silla paikallinen vodka maksoi 25 000 dongia / pullo (eli noin 1 e). Kolme pulloa juotuamme kavimme kirjoittelemassa baarin vessan (baari oli taynna tekstia. Katossa, lattiassa ja seinissa ei ollut tyhjaa paikkaa ja ainoa "vapaa" paikka loytyi ponton vieresta) seinaan tyypillisia suomalaisia perinnesanoja. Tuli sinne piirrettya suomen ja uudenseelannin lippukin.

Perjantai 1.12.

Aamulla pienoisessa oloissa hypattiin kiireella aamupalalle silla bussi kohti Hoi Ania lahtisi klo 0800. Viisi minuuttia ennen ihmettelimme kun Lynnieta ei nakynyt missa ja hanen pitaisi tulla samalla bussilla. Heikki kysyi muistinko sen huoneen numeron johon tokaisin 306. Heikin mentya ylakertaan han huomasikin, etta kerroksen suurin numero oli 305 :) Ja siita tuohtuneena paatti koputtaa kaikkiin oviin kunnes oikea loytyisi. Neljan heratetyn huoneen jalkeen oikea ovi loytyi ja Lynnie oli pahassa hapessa.

Bussimatka oli yhta tuskaa ja kuuden tunnin ajomatka tuntui infernaalisen pitkalta. Matka tuli nukuttua todella huonosti. Hoi Aniin paastyamme meilla olisi viisi tuntia aikaa ennen kuin yobussi kohti Nha Trangia lahtisi ja ennen kuin bussi pysahtyi huomasimme ikkunasta, etta eraassa katukahvilassa istui Niels ja Hiske! Bussin kierreltya Hoi Anin vanhaa kaupunkia se vihdoin pysahtyi ja lahdimme ripeahkoon tahtiin kohti kahvilaa. Ehdimme onneksemme ennen hollantilaisten lahtoa ja tuli ainakin vaihdettua kuulumiset. Nielsin ja Hisken lahdettya lahdimme kavelemaan katuja ja hetken kuluttua tapasimmekin Lynnien, saksalaisen Anjan, hollantilaisen tyton ja kaksi australialaista tyttoa. Siina menikin aika mukavasti jutellessa. Saimme myos vihjeen hyvasta hotellista Nha Trangissa.

Yobussi olikin tuskaa. 12 tunnin ajomatka istuma-asennossa (istuimilla joita ei todellakaan ole suunniteltu lansimaalaisille) taysinaisessa bussissa ei ollut kivaa. Aamuyosta tukkirekka hipaisi bussiamme ja siita kiivastunut kuskimme kaansi bussin ja lahti ajamaan tukkirekkaa takaa :) .. hetken kuluttua bussi kiilasi rekan tiensivuun ja kiivas sanasota alkoi. Siina ihmeteltiin Heikin kanssa kun tukkirekankuski ja bussimme kuski vaansivat ja huusivat toisilleen. Lopulta kuski sai tukun dongeja ja paasimme jatkamaan matkaa.

Lauantai 2.12.

Saavuttiin Nha Trangiin aamulla ja mentiin hotelliin jota eilisen tytot Hoi Anissa suositteli. Nukuttiin hotellissa hetki ja lahdettiin rannalle ottaan aurinkoa. Biitsi oli ihan hyvassa kunnossa mutta hiekka oli karkeeta, joten otettiin rantatuolit (2 tuolia 50 000 dongia). Aurinkoa tulikin otettua muutama tunti jonka jalkeen lahdettiin kohti hotellia. Naytin Heikille kuinka jalat vajoaa hiekkaan kun meri velloaa jaloissa. Jatin sandaalit vahan vaaraan paikkaan ja yhtakkia Heikki huusikin, etta mun sandaalit on meressa. Sandaaleitahan ei jateta:), joten vaatteet pois ja bokserit jalassa uimaan. Pelastusepisodin jalkeen hotellin suihkun kautta lahdettiin Why Not -baariin pelaileen biljardia ja juomaan tiikeria.

Why Not oli perusravintola jossa oli jotain Memphis/New York henkea. Sielta sai ruokaa ja illalla meno muuttui tanssilattian myota kiivaaksi. No ennen sita biljardia pelatessa ja tunnelman noustessa haastettiin baarimikot, tarjoilijat ja blokkarit pelaamaan meita vastaan. Aika meni siivilla. Tuli opittua vietnamia seka opetettua suomea. Ja ainiin! Heikin nimi loytyy biljardipoydan alta ;)

Ilta paattyi siihen kun Heikki muutaman tupla-vodka redbullin jalkeen paatii moykkaroida kahden paikallisen poliisin kanssa :D .. Onneksi siina ei kaynyt kummempia ja lahdettiin hotellille. Siella ehdin meneen aikasemmin jo huoneeseen ja kun Heikki tuli paikalle se paatii siirtaa 1,5*2 metria ison vaatekaapin sangylleen. Massiivisen urakan jalkeen kaupungista meni sahko ja Heikki ihmetteli, etta minne se menee nukkumaan. Onneksi huoneessa oli yksi ylimaarainen tyhja sanky johon se komysi. Uni tuli nopeasti.

Sunnuntai 3.12.

Aamulla kun herattiin Heikki ihmetteli ensimmaisena, etta miksi se nukkuu eri sangyssa ja miksi sen sangyssa on vaatekaappi. Kertasin illan kaverille ja pienen lepailyn seka aamupalan jalkeen lahdettiin uhmaamaan massiivisia aaltoja silla Nha Trangiin oli tulossa taifuuni. Siina kuolemaa uhatessa, tyrskyjen vietavana, tunsi elavansa. Voimia keratessamme huomasimme, etta suoraan meidan takana Juha (johon tormasimme Hanoin hotellilla noin viiden minuutin ajan silla han lahti Ha Longille meita ennen) otti hierontaa. Mentiin tottakai jutulle ja kohta oltiikin kolmistaan meressa. Vellottavaa hupia kestikin pari tuntia jonka jalkeen, auringon painuessa merentaa, paatettiin treffata Why Not -baarissa ja maistaa milta tiikeri maistuu Nha Trangissa suomalaisittain. (Kuvassa Juha Nah Trangin aalloissa)


Mentiin Heikin kanssa vahan aikasemmin mestoille ja alettiin pelailemaan biljardia odotellessa. Hetken kuluttua Juha tulikin ja paadyttiin juomaan samaa tarjousta (tupla vodka redbull) kuin eilenkin. Siina tunnelman noustessa osallistuttiin biliskilpailuun (olin lopulta kolmas. Muut jatkat tippu aikasemmin). Baarissa tutustuttiin yhteen saksalaiseen poikaan joka halusi jossain vaiheessa vaihtaa paikkaa ja paatettiin menna mukaan. Tasta seurasikin bambukeppien ilta! ;)

Maanantai 4.12.

Seuraavana aamua Lynnie tuli Nha Trangiin ja paiva/iltapaiva meni sisalla korttia pelatessa ja myrskya seuratessa. Heikki ja Lynnie lahti yhdessa vaiheessa sateen keskelle katsomaan myrskyn aiheuttamia aaltoja rantaan ja ma jain sisalle lepailemaan. Heidan saapuessa takaisin jatkettiin kortin peluuta ja tarinointia. Saimme myohemmin kuulla, etta myrkyssa oli kuollut kymmenia ihmisia.

Tiistai 5.12.

Aamulla 6.30 herattiin siihen kun Lynnie hakkaa ovea ja kysyy, etta paaseeko Anja (saksalainen tytto jonka kanssa Lynnie jakoi huoneen Hoi Anissa) meidan huoneeseen asumaan. Silla meilla oli tilaa ja Lynnien huoneessa oli katossa reika joka vuodatti vetta sen toiselle sangylle. Eipa siina valitettu kun kerran saatiin huoneen hintaa alas :)

Muutaman tunnin unen jalkeen ja parin Bastard -korttipelin jalkeen lahettiin kavelylle myrskyn turmelemalle rannalle. Ranta ei todellakaan ollut se sama ranta enaa jossa muutama paiva aikaisemmin oltiin oltu. Yli 1 metri hiekkaa oli havinnyt mereen noin 500 - 700 metrin levyiseksi lautaksi. Kauakaa se naytti silta, etta ranta olisi ollut matalaa aina melkein horisonttiin asti. Rannalla muutenkin oli hirveasti roskaa, puun palasia, huumeruiskuja ja muuta torkya, joten paatettiin "vahan" kaunistaa sita rakentamalla hiekkalinna :) Siihen upposikin helposti muutama tunti ja valilla sita kavi paikalliset ihmettelemassa. Ei tiedetty, etta oliko ne ennen nahneet hiekkalinnaa vai miksi ne sita niin kovasti kummasteli. (kuvassa Antti, Anja, Heikki ja Lynnie seka hiekkalinna)


Kevyehkon iltapalan jalkeen mentiin hotellille ottamaan era Unoa jonka jalkeen menimnme vastapaiseen biljardipaikkaan. Puolentoista tunnin pelisession jalkeen menimme nukkumaan silla taas olisi aikainen heratys kun bussi kohti Saigonia starttaisi 0800.

Keskiviikko 6.12.

Itsenaisyyspaiva ja 12 tunnin bussimatka Saigoniin. Ei hyva. Nahkaistuimet liimautuu vaatteiden lapi ja ilmastointi ei vaan toimi niin hyvin miten sen pitaisi. Pieni viilea ilmanvire katon rajasta ei todellakaan viilenna taysinaista bussia sitten millaan.

Saavuttiin n. klo 19 Saigoniin ja paikka oli aivan erilainen kuin muut Vietnamin kaupungit. Ei turhaan sanota, etta se on maan taloudellinen keskus. Neonvaloja, lady-boyta, lansimaalaisia liikkeita, tuoksuvia katukahviloita, kadut taynna vilinaa (joista osa oli kodittomia ja tullut kaupunkiin paremman elaman toivossa) seka autoja joita aikaisemmin ei hirveasti nakynyt silla kaikilla oli skootteri. Mutta taalla H2 kurvaili ohi aiheuttamatta sen suurempaa ihmetysta.

Hotellihuoneen jaoimme yhden norjalaisen tyton, ranskalais-vietnamilais miehen ja Anjan kanssa. Lahdettiin nopean suihkun jalkeen syomaan Anjan Hospitalityclubin kautta tutustuneeseen australialaispojan kanssa joka opiskeli Saigonissa. Mentiin syomaan, hetken ihmettelyn jalkeen, laheiseen intilaiseen ravintolaan jossa ruoka oli hyvaa. Keskustelu jossain vaiheessa siirtyi Suomeen ja viereisessa poydassa yksinaan istunut perusheppu kaantyi ja tokaisi, etta "morjes!". Siina istui trukkikuski Kalle Valkekoskelta joka yritti pienen chit-chatin jalkeen houkutella meita juomaan mutta ei taivuttu vaan mentiin ruuan jalkeen nukkumaan silla aamulla olisi tarkoitus kayda War Remnants -museossa ja Laoksen seka Kambotsan lahetystoissa.

Torstai 7.12.

Lahdettiin Anjan kanssa kavellen liikkeelle klo 9 suuntana Kambotsan lahetysto, Laoksen lahetysto, War Remnants -museo seka posti. Otettiin suunta ensimmaiseksi Laoksen lahetystoon silla tarvitsisimme Laoksen viisumin etukateen koska sita ei saa Kambotsan ja Laoksen rajalta. Muutaman tunnin jalkeen paadyimme Lonely Planetin osoittamaan paikkaan mutta keppaskappas ei lahetetystosta ollut tietoakaan. Anjalla oli mukana joku saksalainen matkaopas josta selvisi, etta lahetysto onkin taysin eripaikassa. No, paatettiin kayda Kambotsan lahetystossa siina samalla jos ottaisimme sen viisumin etukateen. Tosin se ei olisi niin tarkea silla se on mahdollista hankkia myos rajalta.

Lahetystoon paastyamme Heikki huomasi, etta valokuvat ja muut tarvittavat dokumentit oli hotellilla :) joten ei kun kavelemaan takaisin. Sovittiin samalla Anjan kanssa, etta tekisimme treffit War Remnants -museolle klo 14.30.

Tarvittavat dokumentit saatuamme napattiin hotellin edesta parit mototaksit ja otettiin suunta Laoksen lahetystoon joka tottakai oli kiinni ja avautuisi vasta klo 13.30. Onneksemme paaposti oli kulman takana, joten sinne saisimme uppoamaan tarvittavan ajan.

Klo 14.15 Laoksen suurlahetyston (joka oli uskomattoman heikossa kunnossa remontin takia. Toivottavasti maa on paremmassa kunnossa kuin heidan lahetystonsa) edessa, 50 USDollaria koyhempi ja yhta viisumia rikkaampi. Maa myontaa vain kahden kuukauden viisumeja (ei yhtaan sen alle) silla niin saa matkaajilta helposti rahaa. Lahetyston edesta otettiin mototaksi War Remnants -museolle silla emme ehtisi kavelemaan sinne 15 minuutissa.

Museo kuvasi hyvin ihmisen julmuutta Amerikan (Vietnamin) sodan aikaisista tapahtumista. Museossa oli sotareporttereiden kuvia (jotkut niista oli kuvaajien viimeisia), sodassa kaytetty giljotiini, simuloitu kidutushuone "Tiger Cage" seka purkkeja joissa oli Agent Orangen mutatoimia sikijoita.

Museon jalkeen kavimme viela pikaiseen Kambotsan lahetystossa mutta kuinkas ollakkaan herra isoherra, herra kouhija, oli jo lahtenyt etuajassa tyopaikaltaan eika sen takia saatu viisumeja. Toisaalta ei se haitannut silla saisimme ne rajalta. Lahetystosta ne olisi todennakoisesti saatu halvemmalla.

Hotellin kautta lahdimme istumaan iltaa Anjan kanssa laheiseen kahvilaan, jossa keskustelimme Saksan osuudesta toisessa maailman sodassa. Muutaman tunnin istuskelun jalkeen lahdimme kohti hotelli kunnes yhtakkia takaa juoksee Juha! Kaveri oli nahnyt meidat kavelemassa kadulla ja tuli vaihtamaan kuulumiset. Lyhyehkon keskustelun jalkeen saimme selville, etta Juha oli lahdossa kahden paivan Mekong Deltan kierrolle ja sielta suoraan Phnom Penhiin. Joten me muutimme suunnitelmiamme paivalla ja otimme saman reissun. Sovittiin samalla treffit klo 23:ksi laiheiseen Saigon -baariin.

Menimme baariin etuajassa ja siella vanha ystavamme Kalle istuikin :) .. Ilta meni kivasti mutta Juhaa ei nakynyt. Mutta eipa se mitaan :)

Perjantai 8.12.

Bussi Mekong Deltalle lahti klo 0800. On se kumma kun joka paikkaa aina joutuu lahtemaan aamulla :) ..Aamulla saimme myos selville, etta Juha oli mennyt naapuribaariin ja odotellut meita hetkisen. No mutta, kolmen tunnin kurvailun jalkeen bussi (bussissa oli minun, Heikin ja Juhan lisaksi viela lisaa suomalaisia. Tai no, ruotsinsuomalainen :) Elina.) suuntasi Mekongin rantaan eraalle laiturille, jossa hyppasimme pieneen veneseen. Veneella seilattiin pitkin Mekongia ja kavimme myos ihmettelemassa sampanilla pienta joen sivuhaaraa. Jossain kohtaa pysahdyimme juomaan teeta ja siella sitten joku paikallinen kysyi, etta haluaako joku pitaa mehilaiskennoa kadessa?! Menin ja pidin. Kaveri totes vaan viileesti, etta ala sitten tiputa/tapa mehilaista tai tulee paha paikka. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Teetuokio keskeytyi hetken kuluttua uudestaan kun samainen kaveri toi pythonin ja kysyi, etta haluaako joku pitaa ko. kiarmesta. Kaytiin Heikin ja Juhan kanssa nayttamassa kuinka kaarmetta kasitellaan.

Hypattiin uudestaan veneeseen ja eraassa saaressa pikaisen syomisen jalkeen (Juha rikkoi tyylikkaasti jaan kun naki valkean australialaisen tokaisemalla "You are from australia? Why are you so fair?!" :D) hyppasimme uudestaan bussiin ja otimme suunnan kohti Chau Docia. Bussissa tunnelma oli tiivis joka oli, kaytavat mukaan lukien, taynna Vietnamilaisia ja matkatavoroita poislukien muutamaa nigerialaista jalkapalloilijaa (pojat pelasi vietnamin sarjassa), italialaista, hollantilaista, norjalaista ja ruotsalaista. Pienen tuskailun jalkeen Juha tokaisee, etta hanella olisi repussaan hieman tulilienta ja siina sitten yhdessa tuumin paatimme ne juoda pois ettei ne enaa rasittaisi Juhaa. Jossain vaiheessa iloon otettiin mukaan norjalainen Kenneth. Matka meni nopeasti ja saavuimme Chau Dociin hieman yli neljan tunnin jalkeen noin klo 21. Jaoimme huoneen Juhan kanssa ja perus kuviolla reput huoneeseen ja ulos haukkaamaan iltapalaa. Hiljaisilla Chau Docin kaduille (melkein olisi voinut luulla, ettei kaupungissa asu kukaan. Muissa Vietnamin kaupungeissa on ollut loppuillasta ihmisia liikkeella) tormasimme bussissa matkanneisiin italialaisiin, Elinaan ja ruotsalaiseen Eliniin, joten menimme yhdessa tuumin eraaseen kalaravintolaan (paikan ainoita paikkoja enaa siihen aikaan auki). Herkullisten katkarapujen jalkeen jouduimme lahtemaan kohti yopaikkaamme silla ovet menisivat kiinni klo 24 (alunperin ovien piti menna kiinni klo 23 mutta neuvottelimme tunnin lisa aikaa ja hotellin pitaja jai aulaan nukkuman ja odotteleman meita).

Lauantai 9.12.

Aamuisen heratyksen (klo 0600) jalkeen lahdimme kohti Kambotsaa Mekong jokea pitkin pienehkolla veneella (vene oli noin 15 paikkanen avovene, jossa oli pieni moottori. Veneessa oli mukana eras armenialainen taiteilija josta ei aluksi saanut selvyytta oliko henkilo mies vai nainen. Silla henkilolla oli tuuheampi parta kuin Juhalla, isommat viikset kuin mulla ja moreampi aani kuin Heikilla seka lisaksi se oli meita 1,5 kertaa isompi) Matka oli leppoisa. Pysahdyimme eraalle kalafarmille seka Cham vahemmistokylaan, jossa muslimitytot teki huiveja perinteisilla kangaspuilla. Muuten istuimme veneessa (jotkut makoilivat veneen katolla), katselimme ohi lipuvia kalastussampaneja, viidakkoa, joen piennarta jossa paikoitellen vilkutteli lapset seka paikallisten elamaa eraan maailman suurimman joen varrella. Venematkan aikana nigerialaiset meni paljastamaan, etta he kayttavat "jalkapalloikaa" ja muka olisivat 19 vuotiaita. Oikeasti kaverit olivat vanhempia :)

Kuuden tunnin jalkeen saavuimme raja-asemalle (asemalla oli pirusti isoja hamakkeja, Juhan sormessa oleva haapa rupesi matanemaan ja sen kateen alkoi tulla jotain hiertymaa, koirat eivat haukkuneet ja lehmat ammuneet) ja leppoisan oleskelun jalkeen meilla oli viisumit passissa ja pienehkon seilailun jalkeen saimme hypata bussiin joka suuntaisi kohti paakaupunkia Phnom Penhia.

Kambotsa on melkein samanlainen kuin Vietnam. Vois tokaista, kuten paikalliset sanoo "Same Same but different". Samanlaisia taloja, riisipeltoja, 4-5 ihmista skootterin selassa ja pakettiautot tayteen ahdettuina niin, etta katolla on kanssa jotain 15 tyyppia + 2 moottoripyoraa + muutama riisisakki. Tosin noita pakettiautoja ei nahnyt Vietnamissa. Teiden varsilla oli kanssa pirusti "Cambodian Peoples Party" tiekyltteja. Mikahan juttu niissa takana?!

Saavuttiin Phnom Penhiin klo 19 ja otettiin suunta Juhan ja Elinan kanssa kohti Lake Sidea jossa olisi kuulemma halvimmat hostellit ja kaunis auringonlasku jarvelle. Jaettiin huone Juhan kanssa ja Elina majoittui yksioon. Huoneeseen paastyamme siihen tuli joku aija jotain nayttelemaan tupakan vetoa ja osoitteli huonetta johon tokaisin vaan, etta "yes yes" kun luulin etta se tarkoitti, etta huoneessa saa polttaa. No eipa mennyt kuin kaksi minuuttia kun kaveri toi 5 grammaa marijuanaa. Heikki jai selvittelemaan, ettei me sita haluta ja etta asia oli vaarinkasitys. Episodin jalkeen kaytiin syomassa porukalla kambotsalaista ruokaa ja kietaisin suuhuni Beef luc lacin joka oli kylla hyvaa!

Iltaa istuttiin hetkinen ja sitten nukkumaan silla paatimme, etta lahtisimme aamulla kohti The Killing Fieldsia, S21:sta ja venalaista toria.

Kuala Lumpur 25.11.06

Lauantai 25.11.

Eilinen ilta menikin vakuutusjuttuja taytellessa ja saataessa kun Pohjola halusikin rikosilmoituksen lisaksi viela matkatositteen, kameran ja soittimen ostokuitit/takuutodistukset/käyttöohjekirjat. Saa naha kuin kay :)

Hostellille paastyemme klo olikin jo 23 ja huomasimme, etta telkusta tuli James Bond - The Living Daylights joten jaimme sita katsomaan. Elokuvan aikana puhelimeni paatti ja hajosi. Tai siis sen softa sekosi ja vilkutteli pelkastaan "Nokia" tekstia. Mahtavaa!

Tanaan paiva menikin iisisti ottaessa ja suuntasimmekin kansallismuseoon viettamaan kevytta paivaa :) Museossa oli intialaisten, malesialaisten ja kiinalaisten tulosta malesiaan ja niiden kulttuurista. Mielenkiintoinen mutta ei vastannut odotuksia. Museon yhteydessa oli viela kultaesineita sisaltava galleria (samanlaisia kultaesineita on joka museossa) seka merimuseo, jossa oli esineita uponneista laivoista seka niiden laivojen historiaa. Opettavaista. (Allaolevassa kuvassa on Kuninkaallinen kantotuoli kastraatioon.)

Museolta palatessamme meidat yllatti akillinen ja kova sadekuuro jossa paatimme tarpoa eteenpain sen sijaan, etta olisimme jaaneet jonnee odottelemaan. Sateen laannutessa poikkesimme China Towniin kiertelemaan pienia putiikkeja mielenkiinnolla ja suuntasimme hostellille kuivattelemaan meidan mahtavan ilmastointilaitteen eteen ;) Noin 15 min hengailun jalkeen lahdimme etsimaan mulle uutta puhelinta ja Heikin kameraan latauspiuhaa. Laheisesta ostoskeskusta loytyi puhelinpiste, jossa pyysin heita ensiksi paivittamaan puhelimeni uudella softalla jos vaikka se siita virkoaisi. Sina aikana kun puhelinta paivitettiin, kavimme vahan syomassa ja etsimassa Heikille uutta piuhaa. Ainoa paikka mista sellaisen olisi saanut lupasi Heikin epaonneksi piuhan maanantaiksi.

Puhelinstandille palatessamme toivoin, etta puhelinta ei olisi saatu kuntoon jolloin olisin voinut hyvalla omalla tunnolla ostaa uuden puhelimen :) No onnekseni/epaonnekseni puhelin oli kunnossa mutta sen sisaltamat numerot yms. olivat havinneet.

Ostoskeskukselta palatessamme tulin paivittaan blogia. Taalta kaydaan viela Kultaisella kolmiolla ja tod. nak. ;) aikaisin nukkumaan silla huomenna on lento Hanoihin klo 15 paikallista aikaa. (Alla yleista katukuvaa KL:sta.)

Kuala Lumpur 22.11. - 24.11.06

Keskiviikko 22.11.

Laskeuduttiin Kuala Lumpuriin noin klo 14.30 ja vastassa odotti hieman paalle 30:n asteen lampomuuri muutamine sadepisaroineen. Muut kansallisuudet jaivat jonottamaan laukkuineen laukkutarkastusta jossa jokaisen laukku avattiin mutta me mentiin Suomen passilla vaan ohi. Ei jaanyt harmittamaan :)

Kentan pihalla joku yritti kaupata "halpaa" kyytia kentalta KL:n keskustaan 70 paikallisella ringgitilla (n. 20 euroa). Ei kait paha kun matkaan kuluisi aikaa n. 1,5 tuntia mutta kaveri oli valinnut vaarin paikkansa silla vieressa oli isoplakaati jossa kerrottiin, etta bussilla keskustaan paasee 9 ringgitilla (eli n. 2 euroa). Valittiin bussi :)

Bussiasemalla (KL Sentral) paatettiin ottaa taksi hostellille joka koitui kohtaloksi. Pienen pieni laukkuni (sisalsi kamerani ja IPodini) meni unohtumaan taksin takapenkille jonka huomasin heti hostellin ovesta sisaan astuessani. Alkumatkan kuvat olivat kadonneet tuhkana tuuleen. Onneksi Heikin kamerassa oli kuvia Pekingista aina tahan hetkeen asti.

Taksiasiaa selviteltiin hostellin mamman kanssa ja saatiin selville, etta ilman kuskilta saatua kuponkia (mita me ei saatu) tavaroiden saanti ko. kuskilta on lahes mahdotonta. Ainoa toivo voisi olla, etta ko. kuski olisi mennyt takaisin KL Sentralille silla vilkkaan bussi/monorail -liikenteen takia paikka oli taksikuskeille otollinen. Veimme tavarat huoneeseen ja hetken ihmettelyn jalkeen paatimme tehda pienen iltalenkin lahtemalla katsomaan KL Sentralille josko sama kuski olisi mennyt sinne takaisin. Matkalla poikkesimme, keppaskappas, Makkiin! Jossa sai aivan mielettoman hyvaa Foldover beef -settia (naanleipaan laitettu lihan viipaleita ja mc-salaattia) seka chilikastia ranskalaisten kanssa :P. KL Sentralille paastyamme onni ei ollut puolellamme tai sitten kuski oli jo ajossa. En paassyt toteuttamaan uhkaustani jossa olisin vetanyt sita kuskia pahasti turpaan ellei laukkua olisi ruvennut loytymaan. Jatin asian sikseen silla etsinta oli neulan etsintaa heinapellosta. Paluumatkalla poikkesimme eraaseen tavarataloon etsimaan Heikin kameraan adapteria, jotta saisimme muunnettua kiinalaisen plugin eurooppalaiseen muotoon. Pienen etsinnan ja selittelyn jalkeen sellainen loytyikin. Kateen jai myos matkakaiuttimet mp3 -soittimeen seka menin ostamaan kostoksi paidan itselleni koska hukkasin kamani :) Loogista.


Ilta olikin pulkassa ja paatimme menna aikaisemmin nukkumaan silla huomenna olisi suunnitelmissa menna Petronas Towereille (paikka on ilmainen mutta ensimmaiset 1 200 paasee Sky Bridgelle, joten kun lipunanto alkaa 8.30 siella on oltava silloin tai vahan aikaisemmin.) seka muualle kaupunkiin. Hostellilla Heikki tuuletteli onnistunutta ostoaan siihen asti kunnes huomasi, etta oli jattanyt kameransa latauspiuhan Nikolle Makaoon. Helvetti. Nyt on pakko saataa jostain kamera tai Heikin kameran akun jalkeen ei meilla olisi kameraa.

Torstai 23.11.

Kellon soidessa 0700 paatimme valittomasti, etta torneille mennaan vasta perjantaina ja tanaan Batu luolille (jonne oltiin menossa perjantaina) silla unta teki vaan niin pirusti mieli. Unta vedettiin klo 10 asti ja nopean suihkun (tosin Heikki lahti suihkuun pyyhkeen ja makuupussin kanssa pienessa aamupohnassa) seka pienen aamupalan jalkeen lahettiin etsimaan bussipysakkia, joka loytyikin China Townista Bangkok Bankin edesta (bussi nro 11). Mukavan bussimatkan jalkeen saavuimme luolan suulle jossa odotti 272 askelman rappuset. Heikki jahmettyi hetkellisesti paikoilleen muistaen samalla Kiinan muurin infernaaliset nousut ja tokaisi "Ei Perkele!" - tyypilliseen suomalaiseen tyyliin. Kevyen nousun jalkeen ihmettelimme "Temppeliluolaa" jossa oli hindujen pyhatto. Pois lahtiessamme kavimme viela kurkkaamassa "Dark cave":n luona jossa tuurillamme oli joku Malesian Luontosaation kaveri joka pienen juttelun jalkeen lahti viemaan (pienta maksua vastaan) meita luolan pimeimpiin seka helpoimpiin osioihin, silla meilla oli perusmatkakamat paalla (Luolaan on mahdollista tehda ns. adventure matka, jossa joutuu ryomimaan/pudattautumaan/etc. luolan eriosioissa seka ryhmassa pitaa olla vahintaan 10 henkiloa ja matkaa pitaa suunnitella vahintaa kaksi paivaa ennakkoon.) Eli kyparat paahan ja eikun ukkoa seuraamaan. Tuli ainakin opittua/kerrattua luolan synnysta aina eri kivilajien muodostumiseen seka luolan ekosysteemin kehittymiseen. Pimeeta siella ainakin oli :) ja lepakko.


Takaisin tultuamme suuntasimme hetkeksi nettikahvilaan vastailemaan sposteja ja ihmettelemaan KL:n iltaa. Tallakin kertaa piti menna aikaisin nukkumaan silla aamulla olisi heratys, taas, klo 0700 kun kavely kohti Petronasta alkaisi mutta telkkarista tulikin James Bond ja kultainen ase, joten katsoimme sen ennen kuin uni paasi valloilleen.

Perjantai 24.11.

Kello parahti soimaan 0700 ja vaikka mieli teki jaada nukkumaan kampesimme itsemme ylos ja ulos. Aamupalan jalkeen aloitimme suunnistamisen kohti tupla torneja, jonne saavuimme klo 08.35 jossa jonoa oli jo n. 400-500 ihmisen verran. Saimme lipun klo 11.45 vuorolle ja lahdimme silla valin etsimaan turisti poliisia. Muutaman tunnin etsinnan, kiitos niille ihmisille jotka ohjasivat meidat aivan helvettiin, loysimme ko. paikan. Sain keskiviikon tapahtuneesta tarvittavat dokumentit ja suuntasimme takaisin torneille. Sky Brigde oli 170 metrin korkeudessa eli rakennuksen 41. kerroksen korkeudella.


Tornien jalkeen suuntasimme pienen lounaan jalkeen Kuala Lumpurin tornille seka "sademetsaan kaupungin keskella". Torni oli kuin mika tahansa torni mutta hieman isompi tai pienempi. Emme kayneet nakoalatasanteella silla taskuihin ei olisi enaa jaanyt rahaa jaljelle paivan muita asioita varten. "Sademetsa kaupungin keskella" oli mielenkiintoinen nakemys siita millainen on sademetsa kaupungin keskella :) .. Ei vetanyt silti vertoja Brasilian metsiin, joissa on tullut kaytya.


Piti viela kayda Kansallismuseossa mutta, kosteuden ja kuumuuden, takia kroppa huusi lepoa. Paatimme menna museoon lauantaina joten suuntasimme hetkeksi hostellille ja sielta muutamaksi tunniksi nettikahvilaan paivittamaan blogia. Tarkoitus taalta olisi viela lahtea KL:n Kultaiselle kolmiolle seka muille ostosauleille katsomaan Heikin kameraan piuhaa seka uutta kameraa Antille. Naina kolmena paivana joko kuumuus on alkanut vaikuttamaan, skitsofrenia tekemaan tuloaan tai Heikki kiusaa silla oon varma, etta se huutelee mulle aina jotain kun se kavelee mun takana :) Se tosin kieltaa kaiken.

Makao 6.11. - 22.11.06

Paivat Makaossa kietoituivat toisiinsa sekaisin lonkeroin jonka jalkeen ei enaa ollut varma mika paiva ja paljonko kello oli?! Taman takia alle on kirjattu kahden ja puolen viikon brief siita ajasta minka vietimme Makaon hiostavassa ilmassa.

Saavuimme maanantaina 6.11. klo 10 38 tuskallisen tunnin jalkeen Guangzhouhun. Pienen ihmettelyn jalkeen suuntasimme kohti laheista bussiasemaa, josta saimme ostettua liput manner Kiinan ja Makaon rajakaupunkiin Zhuhaihin. Heikin piti soittaa Nikolle kun noustaan bussiin mutta puhelu siirtyi aina jollee Mike -nimiselle kaverille. Ei voinut muuta kuin lahtea kohti Makaota ja etsia Niko jostain kasiin. Muutaman tunnin bussimatkan jalkeen ja sekalaisen tulliselvitysten jalkeen olimme Makaossa. Matkasimme rajalta bussilla keskustaan ja kohti nettikahvilaa silla sielta voisimme tarkistaa Nikon tyopaikan nimen ja sita kautta puh.nro. Epatoivoisen nettikahvilan etsinnan tuoksennassa jostain eteemme ilmestyy Wynn -kasino ja Heikin muistin syovereista tulee signaalia, etta toihan on se kasino! Ei mennyt kuin 40 min ja Niko seisoi edessamme. Selvisi myos, etta Nikolla olisi muutaman paivan vapaapaiva, joten pienen kaupunki-tourin jalkeen silmissa pimeni. Kahden ja puolen viikon sumu Makaon ylle oli laskeutunut.

Paivat, tai ne hetket kun olimme hereilla, kuluivat grillatessa, kaupungilla ihmetellessa, elokuvia katsellessa ja erinaisia virvokkeita juodessa. Elama oli makeaa, kadut kultaa ja meri kuohusi shampanjaa.

Keskiviikkona 22.11 klo 10.45 sumu halveni kun kone kohti Kuala Lumpuria aloitti nousunsa. Mina ja Heikki istuimme koneessa hiljaa miettien minne 2,5 viikkoa katosi.

Chengdu 31.10 - 4.11.

Tiistai 31.10.

Matkan ensimmainen aamu/paiva jolloin nahtiin sadetta. Outoa. Harmillisesti sita iloa kesti vain muutamia minuutteja meidan hypatessa suoraan aamujunasta eraan hostellin tarjoamaan ilmaiseen kyytiin ja ottamaan pienet torkut. Muutaman tunnin unen jalkeen tutustuttiin kaupunkiin, sen yleisilmeeseen seka ihmeteltiin Mao -patsasta. Kuten jokaisen kommunistisen ajan suurten monumenttien vieressa, myos Mao -patsaan vieressa oli McDonalds. Ja sen idelogisen vastakkain asettelun takia olihan sinne pakko menna :) Oli kivaa syoda burgeria samalla kun Mao moikkaili sulle ulkona.

Keskiviikko 1.11.

Pandoja! Lahdettiin aamulla aikaseen, koska haluttiin nahda niiden ruokinta. Mutta kiinalainen kuljettajamme olikin ottanut minibussinsa liian tayteen. Aikaa kului ja ihmiset hermostuivat kun kuljettaja laski kuudetta kertaa meidan lukumaaraa joka jostain kumman syysta ei muuttunut. Vahan aikaa kinattuamme kuljetta tilasi meille taksin, loi 100 yuania kateen ja sanoi vihaisen nakoisena jotain kiinaksi ja osoitti taksia.

Pandat on suloisia ja empaattisen nakoisia. Ei voi muuta sanoa. Tuli nahtya pienia vauvapandoja, isoja pandoja, puna-pandoja seka niiden hoitamisesta kertovaa koomista dokumenttia seka museo. Surullista sinansa, etta alue on niin lahella kaupunkia silla alueella on kokoajan paksu saastepilvi. Seka Aasialaiset turistit ei osaa sitten kayttaytya. Alueella oli toivottavaa olla hiljaa seka olla ruokkimatta/roskaamatta aluetta. Noh, jokainen heista rikkoi saantoja. Otti paahan aivan helvetisti. Tyypit riviin, polvilleen ja niskalaukaus jokaiseen. Jos kiusaa pandaa kiusaa mua.

Torstai 2.11. & Perjantai 3.11. & Lauantai 4.11.

Kaytettiin nama paivat puhtaaseen rentoutimiseen, silla edelliset viikot oli taynna jokapaivaista ohjelmaa. Katsottiin leffoja hostellilla, seurusteltiin sen asukkaiden kanssa seka ihmeteltiin kaupunkia valilla nettikahvilassa pelaillen. Perjantai iltana kaytiin tutustumassa paikalliseen yoelamaan. Juotiin muutaman jenkin, israelilaisen seka saksalaisten kanssa juomapeleja ja varauduttiin lauantaina klo 19.30 alkavaan 38 tunnin junamatkaan kohti Guangzhouta.

Lauantaipaiva ennen junamatkaa menikin pelaamalla laheisessa nettikahvilassa perjantaina hankittua olotilaa pois. Jaettiin taksi juna-asemalle edellisillan israelilaistyton kanssa. Tytto oli todella mukava ja Heikki mietti pitaisko ruveta juutalaiseksi :)

Xi'an 27.10. - 30.10.

Perjantai 27.10.

Hypattiin suoraan aamujunasta eraan hostellin tarjoamaan ilmaiseen kyytiin ja ottamaan pienet torkut. Muutaman tunnin unen jalkeen tutustuttiin kaupunkiin sen kulttuurilliseen historiaan (kaupunki on muinainen paakaupunki). Kaytiin ihmettelemessa Bell-toweria seka Drum-toweria joilla ilmoitettiin kaupungin asukkaille kellon aikoja seka muita paivan kulkuun liittyvia asioita mm. kaupungin portin sulkeutuminen illalla ja uudelleen avaaminen varhain aamulla.

Muslimi kortteli oli pala vanhan ajan Kiinaa. Kapeita katuja, kaupustelevia ihmisia, varikkaita ja hauskan muotoisia taloja seka tuoksujen maailma taytti mielen hetkelliseen hurmokseen. Mukavaa ja leppoisaa. Paivalla bookattiin kyyti Terrakotta sotilaille seka juna Chengduun silla kuultiin, etta ne on aika kortilla.

Lauantai 28.10.

Klo 8 ylos, aamupalalle ja heti kun paastiin ulos hostellin pihaan meita odotti siina "English speaking guide". Damn that guy was hilarious! Todellista Kummeli materiaalia. Ohessa muutama keskustelu joka tuli kaytya/kuultua ko. kaverin kanssa. Terrakottia katsoessa ei enaa opasta hirveesti tarvinnut.

English speaking guide (ESG): Weer ju froom?! (pitaa lausua kiinalaisittain vokaalien aanen painon noustessa ja pidentyessa)
Antti: Finland.
Heikki: Finland.
Canadian guy (CG): Canada
ESG: oooooh! ju biin in beiziing? (pitaa lausua kiinalaisittain vokaalien aanen painon noustessa ja pidentyessa)
Antti: Yep, we arrived from there yesterday and...
ESG: juu laikiiit? (pitaa lausua kiinalaisittain vokaalien aanen painon noustessa ja pidentyessa)
Antti: It was nice .. .. and you?
ESG: Ai biin ouli in Ksian. (katkeran surullisesti)
ESG: wot tsops kan tsainiis duu in finlaaand? (kaveri kait aikoo loikata jonnee)
Antti: Almost everything if you full the requirements.
ESG: (valittomasti endellisen kysymyksen jalkeen hyva kun ehdin vastaamaan) Wat tsainiis prodakts ju havin finlaaand? (pitaa lausua kiinalaisittain vokaalien aanen painon noustessa ja pidentyessa)
Antti: uhm .. well .. porcelain, silk .. and almost everything.
ESG: wot tsops kan tsainiis duu in canada! (Voimakkaasti)
CG: Like in finland almost everything. For example in banks.
ESG: BANKS?! ooooh.
CG: (hieman hammentyneena kaverin reaktioon) and as doctors ...
ESG: (lahtee minibussiin ja jattaa meidat siihen ihmetteleen)

Bussissa oli pari tanskalaista joista toinen meni erehtyyn kysyyn kuinka kaukana terrakotat on:

Danish guy (DG): How far is the terra cottas?
ESG: thei aar 40km awei. Loong wei.
DG: ok.
ESG: Veerju faar! (pitaa lausua kiinalaisittain vokaalien aanen painon noustessa ja pidentyessa)
DG: ok.
ESG: Veerju faar!
DG: ok.
ESG: Veerju faar!
DG: ok.
ESG: Veerju faar!
DG: ok.
ESG: Veerju faar!
DG: (rupee menettaan hermoaan) It's not so far for its only 40 km away.
ESG: No, no, no. Veerju faar!
DG: ?!?!
Eras tytto: He's asking you "where you from?!"
DG: Ah!

Ennen terrakottia kaytiin katsomassa Kiinan valtion terrakotta tehtaassa kuinka nykyaan tehdaan terrakottia. Siella meita opasti kaveri joka kertoi eri terrakotta sotilaista ja niiden arvojen tunnistamisesta. Ko keskustelu eteni nain:

Factory guy (FG): To recognize a rank of a terracotta soldier you can look it in the head. If there is one hair knob its a soldier .. sOLdier ... if there is flat hair knob its officer .. an OFFICER .. if there are two hair knobs its a general .. a GEneral.
Antti & Heikki: (nyokkaillaan hymyillen)
FG: so .. If there is one hair knob its a soldier .. sOLdier (nayttaa sotilasta)
Antti & Heikki: (nyokkaillaan hymyillen)
FG: so .. if there is flat hair knob its officer .. an OFFICER (nayttaa upseeria)
Antti & Heikki: (nyokkaillaan hymyillen)
FG: so .. if there are two hair knobs its a general .. a GEneral .. A GENERAAAL!! (nayttaa kenraalia)
Antti & Heikki: (nyokkaillaan hymyillen)


Jep .. eli tallaista ennen terrakottia. Terrakotat olivat mielenkiintoisia ja alue palveli hyvin ulkomaalaisia. Muinaisiin sotilaisiin tuli tutustuttua n. kolme tuntia jonka jalkeen aloitettiin matka kohti Xi'ania. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty silla jos halusi paasta pois Terrakotta alueelta joutui kulkemaan satoja metreja pitkan kaytavan lapi jonne kiinalaiset olivat rakentaneet taysin identtisia kojuja (ulkonaollisesti seka sisallollisesti) ja asettuneet taisteluasemiin aseinaan miniatyyri-terrakottia seka granaatti-omenoita. Heti kun sait blokattua ensimmaisen myyjan niin myyjien maara kasvoi eksponentaalisesti kohti loppua ja ne yrittivat myyda taysin samaa tavaraa kuin edellinen.

Xi'aniin paastyamme paiva olikin pulkassa. Kulutettiin aikaa hostellin baarissa jutelleen muutaman Kanadalaisen jaban kanssa jotka olivat lahdossa Tiibettiin. Olisi tehnyt mieli lahtea kanssa mutta kaikkea vaan ei voi tehda samalla kertaa. Luvan saanti sinne olisi maksanut 60 - 100 e riippuen siita mista sen olisi hakenut.

Kanadalaiset mainostivat Wild Goose Pagodan vesi- & muzakshowta joka tapahtui joka paiva n. klo 20.30, joten lahdimme kavelemaan sinne n. klo 20. Noh, matkaahan sinne olikin n. 5 km ja pienen ylimaaraisen koukkauksen jalkeen saavuimme paikalle n. klo 21 jolloin koko show olikin jo ohi. Paatettiin tulla huomenna uudestaan silla Niels & Hiske oli tulossa Xi'aniin ja ajateltiin nayttaa show niille samalla. Taksi hostellille ja takasin baariin.

Sunnuntai 29.10.

Puolen paivan jalkeen lahdettiin laheiseen nettikahvilaan tarkoituksena tehda blogia yms. mutta Kiinan valtio oli erimielta. Pelattiin siina hetki jonka jalkeen lahdettiin ottamaan rennosti hostellille jossa tormattiin Nielsiin ja Hiskeen. Kaivettiin kortit esiin ja pistettiin rinkia kehiin. Napattiin mukaan viela yks Australialinen Matt ja siina menikin sitten mukavasti sunnuntai iltapaiva aina klo 19 asti, jolloin Heikki ja hollantilaiset paativat tilata jotain kevytta iltapalaa. Ruuan saantiin menikin paalle puolitoista tuntia ja show jai nakematta, taas :)

Maanantai 30.10.

Matka kohti Chengdua alkoi klo 13 ja taisi juna olla pienessa remontissa silla vaunu oli taysin avoin, jonne oli rakennettu puukehikolliset kolmikerroksilleset sangyt. Uni tuli hyvin mutta kuljettaja taisi olla kannissa/aineissa silla yolla tuli herattya pari kertaa sanoin kuvaamattomiin "jarrutuksiin" sydamen hakatessa silla valilla tuntui silta, etta ei oltu enaa raiteilla. Tosin eihan sita tiedekkaan jos ei oltukkaan ;)

Peking 20.10 - 26.10.06

Keskiviikko 18.10.

Paiva meni aikalailla blogia tehdessa, UB:ta tutkiskellessa ja ihmetellessa dinosauruksia ja muita elaimia luonnon tieteen museossa. Hammentavaa oli se, etta tormasimme taas Noeliin ja Elaineen kun olimme palaamassa guesthousiin. Tuntuu kummalliselta, etta kulman takaa parahtaa aina noi kaksi. Pienen chit-chatin jalkeen palasimme takaisin gh:een, jotta aamulla jaksaisimme lahtea kohti Pekingia. Guesthouseen palatessamme muistimme, ettemme olleet varmistaneet majapaikkaa Pekingista mutta onneksi gh:ssa oli pari hollantilaista (Niels ja Hiske), jotka olivat varanneet huoneen jostain keskustan hostellista ja niin me siina sitten paatimme, etta seuraamme heita sinne katsomaan josko mahtuisimme myos sinne.

Torstai 19.10.

Torstai aamun tullessa paatimme kavella juna-asemalle, silla matkaan kuulemma kuluisi aikaa vaan noin 20 min. Paatimme lahtea silti noin 1h20min ennen junan lahtoa, etta ehtisimme varmistaa raiteen ja junan numeron. Onneksi lahdimme hieman aikaisemmin silla matkaan kuluikin reippaasti paalle tunti?! Helvetin mongot ei tajua ajasta kylla sitten mitaan. Junaan paastyamme huomasimme, etta keppas kappas Noel ja Elaine on viereisessa hytissa. Naita tormayksia ei vaan pysty kasittaan. Loppu paiva junassa menikin chillatessa.

Perjantai 20.10.

Juna saapui Pekingiin noin puolen paivan aikaan ja lahdimme hollantilaisten kanssa suunnistamaan kohti hostellia, joka loytyikin suht helposti. Tiskilla selvisi, etta hollantilaisilla olikin varattuna neljan hengen huone, joten siina pienen palaverin jalkeen paadyimme samaan huoneeseen heidan kanssaan.

Kamat huoneeseen ja kaupungille, jossa joku kiinalainen tytto tuli jutteleen Heikille silla valin kun olin vessassa. Hetken kuluttua se vei meidat jostain varasto-ovesta sisaan 4 kerrosta maan alle jossa joku kiinalainen taideprofessori alkoi puhumaan meille suomea kun sille selvisi, etta ollaan suomesta. Puhuttiin sibeliuksesta ja suomen kansallispaivasta. Hammentavaa. Todella hammentavaa. Tosin muutaman paivan jalkeen sai huomata, etta aika moni kiinalainen joka tulee puhumaan englantia niin loppujen loppuksi sanoo muutaman sanan jotain suomea.

Lauantai 21.10.

Ohjelmassa oli Tian'anmen ja Kielletty kaupunki. Kaveltyamme kohti ko. paikkoja saimme huomata, ette eilinen tytto oli paikallisia taide-myyjia silla helvetin moni tuli kysymaan aina "Where you from?" jonka jalkeen kuuluikin "Do you want to see my artgallery? No need to buy just watch" Muutaman "Where you from?" jalkeen oppi sanomaan suoraan, etta ei todellakaan olla ostamassa sun taulujas.

Tian'anmen oli aivan taynna ihmisia. Ei mitaan sen ihmeellisempaa. Kielletty kaupunki, jota ennen kutsuttiin nimellä Gu Gong, oli ihan hieno mutta aivan mielettoman iso paikka (pinta-ala on 720 000 neliometria, 800 rakennusta joissa 9999 huonetta. Numero 9 on keisaria symboloiva luku ja se on suurin numero 1-10 valilla. Silla numero 10 on vain numero 1 ja 0.) nahtavaksi kolmen tunnin aikana, joten alue tuli lahinna kaveltya lapi muutamia huoneita tutkaillen. Kielletyyn kaupunkiin on hyva varata kokopaiva jos haluaa nahda sen hyvin.

Sunnuntai 22.10.

Vuokrattiin pyorat Nielsin ja Hisken kanssa seka otettiin suunta 15 km paassa sijaitsevaan Kesapalatsiin. Pyoraily oli itsemurhahakusta hommaa. Autoja ja pienia kiinalaisia oli joka puolella mutta hetken jalkeen pieni kiinalainen herasi sisalla ja rytmiin paasi mukaan jonka jalkeen puikkelehdettiin autojen, bussin, pyorien ja ihmismassojen lomitse. Yhtakkia edessa pamahti kun joku pyorailija tormasi motorisoituun riksaan. Pyorailija tipahti maihin ja riksakuski jai jotain huutelemaan tormanneelle. Palatsilla tulikin sitten tuli kaveltya ja vietettya koko paiva. Kaunis ja romanttinen paikka. Musta parempi kuin Kielletty kaupunki.



Koska oltiin jatetty pyorat aika kauas ja jalat alko oleen aika paskana, paattettiin ottaa riksa pyorille. Saalitti se kuski, silla silta loppu melkein puhti kun n. 200 kg suomalaista lihaa oli kyydissa. No itsehan se sita halusi :) 15 km pyoraily takasin ja paiva olikin pulkassa. Illalla hostellilla varasimme huomiselle 10 km hikingin kiinan muurille ja lahdimme lahella olevaan kiinalaiseen syomaan aivan mielettoman hyvaa ja halpaa ruokaa. Poyta tayteen ruokaa (siis kirjaimellisesti) ja napa tayteen. Hintaa oli koko satsille neljalle noin n. 25 euroo. Aivan mahtavaa!

Maanantai 23.10.

Aamulla lahdettiin kiinan muurille 10 km hikelle. Bussiin paastyamme huomasimme, etta samassa bussissahan on, ketkas muutkaan kuin, Noel ja Elaine. Maailma on pieni. Ei voi muuta sanoa. Neljan tunnin bussikyydin jalkeen paasimme aloittamaan infernaalisen urakan. Helvetinmoista nousua ja laskua taysin restauroimattomalla muurilla ja osittain korjatulla, jossa askelmat oli jotain 40 cm korkeita. Aurinko paistaa, kroppa aivan hiesta marka, reidet aivan kipeina (sita ei hirveesti auttanut edellisen paivan 30 km pyoralenkki) ja jalat tarisi kun oltiin edetty jotain 3 km osittain lahes pysty suoraa askelmaa ilman kaiteita. Horjahtaminen olisi ollut varma kuolema silla muuri oli jotain 4 m korkea ja siita alkoi akkijyrkka pudotus vuorenrinnetta alas. Ei ollut enaa vaihtoehtoa palata. Oli pakko jaksaa ja jatkaa matkaa. Heikki oli viela enemman paskana. En oo koskaan nahny ketaan niin heikossa hapessa kuin Heikkia niiden muutaman nousun jalkeen. Heikilla oli siina vaiheessa kaksi vaihtoehtoa, joko hypata alas muurilta tai jatkaa matkaa. Heikki valitsi elaman ja teki puhtaan taidon naytteen suomalaisesta sisusta. Sita viela hannysti sielta alusta asti joku paikallinen myyja joka yritti myyda Kiinan muuri -kirjaa ja t-paitaa mutta sen homma muuttuikin hetken jalkeen Heikin palvelijaksi. Se kanto sen takkia ja vesipulloa seka talutti paikoitellen kavelevaa kuollutta. Sekaan ei hirveesti motivoinut kun yhdessa vaiheessa 72-vuotias pappa, kavelykeppinsa kanssa, kepittaa ohi ja nauraa vittumaisesti samalla kysyen, etta "Beer?" No sitahan just siihen valiin tekeekin aivan helvetisti mieli. Ihme aija.




Kolmen tunnin tuskasen taipaleen jalkeen paastiin loppuun. Ja laskettiin kaapelilla alas ylimaaraisen puolen tunnin kavelyn sijaan. Illalla kaytiin syomassa ja paluumatkalla kaytiin ostamassa lahi"kaupasta" jotain 56 %:sta juomaa. Ehka se oli jotain siivoukseen tarkotettua tai sitten ei, mutta juotiin se kuitenkin. Uni tuli sen jalkeen hyvin :)


Tiistai 24.10.

Tiistai meni puhtaasti chillatessa kun takana oli kahden paivan raakki. Kaupungilla hengailua ja nukkumista.

Keskiviikko 25.10.

Aamulla herattiin n. klo 10 ja lahdettiin hollantilaisten kanssa katsomaan Maon mauseleumia silla se on, muistaakseni, auki 8.30 - 11.30 ja iltapaivalla viela uudestaan. Hirveesti jengia ja ovelta sai ostaa kukkia jos halusi muistaa puhemiesta. Epailytti vahan kiinalaisten toiminta niiden kukkien kanssa silla se vaikutti silta, etta heti kun ensimmainen naytos on ohi niin kukat kerataan ja viedaan uudelleen myytavaksi iltapaivaa varten. Helvetin kommusti-kapitalistit. Maon jalkeen suunnattiin kohti DHL:n sivukonttoria silla ihmisilla oli jotain lahetettavaa.


Illalla korkattiin Nielsin edellisena iltana ostamat 2 x 46 %:set ja 1 x 56 %:nen ja pelattiin juomapeleja. Kaytiin kysymassa hostellin kiinalaisilta, etta "mita ihmetta on taa myrkky?!" johon kiinalainen totes "viinia". Ihmeteltiin siina sitten, etta yleensa viinit on jotain 13 %:sta mutta se kinukki totes vaan, etta meilla se on noin 55 %:sta. Uteliaisuudesta olisi kiva maistaa kiinalaista viinaa. Noh, ilta alkoi mukavasti kunnes Heikki :) joutui pahaan tilanteeseen noin kolmen tunnin pelailun ja kahden 46 %:sen pullon jalkeen. Englanti oli paikoitellen ymmarrettavissa ja sangyn vierusta sai uuden laatoituksen, kahdesti. Paatettiin lopettaa pelit siihen ja menna nukkumaan silla huoneesta olisi poistuttava klo 12 mennessa. Heikin ja Nielsin komytessa petiin taysinainen viiskutonen tippui lattialle rikkoen samalla muutaman olut pullon ja jotain muuta sanoin kuvaamatonta. Uni tuli pienessa tunkkaisessa ja "viinilta" tuoksahtavassa ymparistossa :)

Torstai 26.10.

"Kamat kasaan ja kaupungille" oli aamun teema. Lahdettiin ensimmaiseksi makkiin :P nauttimaan terveellinen aamiainen jonka jalkeen Heikki rankaisi makin vessaa eilisesta ja tukki koko laitoksen. Makista suunnattiin lahaiseen nettikahvilaan kuluttamaan aikaa silla juna Xi'aniin lahtisi vasta klo 21.03. Paiva menikin blogia kirjoitellessa ja pelaillessa.

Hetkellinen valiaikatuokio muita odotellessa

Vanha juttu mutta tein sen uudestaan. Eli googleen "(omanimi) on" ja hakua paalle...

Antti on piristävä poikkeus synkän rockin luvatussa maassa.
Antti on siinä mielessä vahvoilla, että hän saa vahvoja tunteita pinnalle.
Antti on niin hyvä kokonaisuus että, siitä ei voi olla tykkäämättä.
Antti on niin ihana noissa kuvissa... :) <3<3<3<3<3
Antti on artesaani, yrittäjä ja kisälli.
Antti on myös loistava.
Antti on toi pieni musta möhkiäinen.
Antti on laajalti ajatellut ja laajalti kokenut.
Antti on paskaa ja viel kerra paskaa se on kauhee yök!!
Antti on harrastanut monipuolista liikkumista jo pitkään, hän on juossut maratoneja.
Antti on vastuussa päivittäisestä suojaamisesta.
Antti on siitäkin kumma kun se ei välitä humalassa olemisesta.
Antti on aivotutkija.
Antti on aina ollut perheemme enkeli, se viaton pikkupoika.

Tollasta.

Ulaan-Baatar 15. - 17.10

15.10.2006

Saavuimme Ulaan-Baatorin rautatieasemalle sunnuntaiaamuna 15.10 noin klo. 7.35 pienessa kankkusessa edellisillan jaljilta. Ilta ravintolavaunussa venahti hieman Deanin ja Noelin kanssa (maistoimme samalla paikallista Gengis Khan -vodkaa) pitkaksi, koska olimme kaikki aika sekaisin aikavyohykkevaihtelujen takia, joten unta saatiin vasta noin klo. 4 paikallista aikaa. Urgh. Suuri kiitos Valtterille takistaan. Ilman sita olisin jaatynyt pystyyn in no time.

Asemalla meita odottikin sekalainen kaaos kun kymmenet vierastalojen pitajat yrittivat houkutella meita omiin paikkoihinsa. Ehdin blokkaamaan pari pyrkyria sanomalla, etta meilla on jo majapaikka mutta Heikki meni vahingossa, hieman sivuummalla, molayttamaan, etta meilla ei viela ole majapaikkaa. Soppa oli valmis. Lopulta olimme paasset suurimmasta osasta ahneista mongoleista eroon ja meita seurasi enaa kaksi sitkeinta sissia. Noin kilometrin kaveltyamme selvisi, etta kumppanukset ovat ystavia aikojen takaa ja loppujen lopuksi on ihan sama kumman valitsemme. Paadyimme, Heikin hinta neuvottelujen jalkeen, ottamaan Temujiin's guesthouse:n silla hinta oli matkalla tippunut 6$:sta 4$:iin. Myohemmin selvisi, etta Temujiin on Mongolian XXXX (maa muutettu yksityisyyden suojaamisen vuoksi) suurlahettilaan poika, joka pyorittaa Ulaan-Baatorissa omaan puolilaillista majapaikka bisnesta. Hamaraa.

Saavuttuamme Temujiinin majataloon kuoppaisen reissun jalkeen huomasimme, etta mosjoo majoittaa meidat omaan kotiinsa. No mikas siina ollessa kun hinta oli kohdallaan =) Purettuamme tavaramme saimme kayttoomme suihkun, josta tuli lamminta vetta .. JEE! =P Matkan rasitukset pois nukuttuamme lahdimme noin puolenpaivan aikaan hakemaan suomesta varaamiamme junalippuja Pekingiin. Temujiin lahti opastamaan meita UB:n kaaottisessa ymparistossa ja noin tunnin kavelyn seka monen neuvon kysymisen jalkeen loysimme toimistorakennuksen joka oli kuin sodan jaljilta (sijaitsi silti UB:n keskustassa) kavuttuamme viidenteen kerrokseen loysimme remonttimiehia vaihtamassa lukkoja oveen ja olimme kaikki (myos Temujiin) jo varmoja, etta helvetti taalla mitaan matkatoimistoa ole. Mutta kuin ihmeen kautta eraalta kaytavalta loytyi kuin loytyikin koppi 505, jossa pieni iloinen mongoli piti toimistoa ja saimme lipumme! Ilman Temujiinia emme olisi ikina loytaneet perille.

Liput saatuamme ja UB:n menoa ihmeteltyamme palasimme majataloon ja keraamaan voimia huomiseen. Myohemmin illalla juttelimme viela paljon Temujiinin kanssa ja lopulta sovimme, etta han vie meidat seuraavana aamuna kahden paivan reissulle Mongolian maaseudulle ja muinaiseen paakaupunkiin Karakorumiin seka Erdene Zuu buddhistiluostariin. (Alla kuvaa UB:n vilskeesta)

16.10.2006

Herasimme aikaisin ja nopean suihkun seka aamupalan jalkeen suuntasimme Temujiinin kanssa autolle jonka han oli edellisena iltana varannut. Ulkona odottanut kuljettaja oli yli puolituntia myohassa sovitusta, joten Temujiin antoi potkut kuskille ja palkkasi oman sukulaisensa kuljettamaan meita.

Karakorumiin on UB:sta noin 350 kilometria ja meilla oli kuulemma kaytossa koko mongolian paras tie, joten matka taittuisi nopeasti. Tai niin me luultiin =) Ensimmaisen 40 kilometrin jalkeen tie muuttui yllattaen sellaiseksi perunapelloksi etta morjes (alla kuvat tiesta ja autosta)! Nyt en yhtaan imettelekaan miksi otimme aamulla mukaan vararenkaan =)

Matkalla Temujiin kertoi paljon Mongolian historiasta ja muusta yleissivistavasta ja tuli siina myos juteltua politiikasta seka uskonnosta. Mongolialla on ilmeisesti hyvat suhteet Pohjois-Koreaan ja Temujiin kertoikin meille ylpeana, etta meilta PK on plutoniumit pommeihinsa saanut. Mahtavaa! Yleisesti Kiina on paskamaa ja Suomen kieli kuulostaa ihan Mordorin kielelta. Hmm. Kummallista ;)

Teiden varsilla aina paikan korkeimmalle kohdalle rakennettu kivi roykkio, Obo, tuo matkaajille onnea. Tarkoituksena on kiertaa roykkio kolmesti myotapaivaan samalla heittaen siihen kolme kivea. Tata tehdessamme Noel ja Elaine ajoivat upouudella maasturilla ohitsemme. What are the odd's?!

Automatkalla Temujiin kertoi seuraavia asioita:

-Hanella on tapana huijata turisteja lentokentalta omaan autoonsa ja ottaa heilta oikeille oppaille tarkoitetut rahat. Kuulemma kostoksi entiselle tyonantajalleen joka on yksi suurista mongolian matkatoimistoista.

-Hanet on karkoitettu Malesiasta hanen pahoinpideltyaan huonesiivooja koska tama kuulemma penkoi hanen tavaroitaan ja yritti varastaa hanelta. Han pelastui diplomaattipassinsa avulla. Temujiin saa palata Malesiaan vasta vuonna 2017.

-Koska UB:ssa vierastalobiznez on kovaa pelia, han oli mennyt serkkujensa kanssa eraaseen kilpailevaan majataloon ja pistanyt paikan matalaksi.

-Koska Korealaiset majapaikat ovat valtion suojeluksessa (Korealaiset ovat investoineet Mongoliaan paljon rahaa) han ei voinut muuta kuin palkata murhamiehet hommiin (1000 $). Mutta assasiinit eivat olleet loytaneet kohdetta kunnes eraana iltana kohteen kovanaamat olivat loytaneet Temujiniin ja hakanneet hanet tohjoksi (nakyy vielakin kasvoista)

Noh, takaisin asiaan. 350 kilometrin matkaan kului aikaa paalle 10 tuntia osaksi maaston ja osaksi sen takia, etta Temujiin ei halunnut maksaa paikallisille poliiseille 50 $ turistien kuskaamiseen vaadittavasta tarrasta, joten jouduimmekin ajamaan Karakorumiin tundran / arojen halki keskella pimeytta ja tieta siella ei todellakaan mennyt. Asiaa ei helpottanut yhtaan se, etta Temujiin ja kuljettajamme eksyivat reitilta (miten olisikaan kaynyt ellemme olisi heittaneet oboon kivia?!) ja jouduimme kyselemaan paikallisilta nomadeilta ohjeita suunnasta. Lopulta saavuimme pilkkopimeassa Karakorumiin ja Temujiin etsi meille kaupunkin halvimmat huoneet.

Halvimmat huoneet loytyivat, tottakai, mistas muualta kuin paikallisesta porttolasta! Soimme iltapalaa samaan aikaan kun paikallinen nuoriso alkoi imea pullo kaupalla vodkaa. Huoneemme oli kuin mikalie asemanvessa jossa paska haisi ja katosta roikkui yksinainen hehkulappu johdon varassa. Yleisessa vessassa verisiin wc -papereihin olisi pitanyt pyyhkia mutta onneksi oli omat backupit :)

No uni tuli kun sita tarpeeksi kauan yritti. Onneksi otin korvatulpat mukaan niin sain unen tod. nak. Heikkia nopeammin joka joutui kuuntelemaan naapurihuoneen saksalaisten "eroottisia" kommentteja =) (alla Heikki "hotellissa". Ikkunasta nakyy maisemaa Karakorumista)

17.10.2006

Herasimme kylmyyteen aikaisin aamulla (thank god to valtteri again silla jouduin yolla laittaa sen takin paalleni) ja viela kohmeisina komysimme aamupalle, jota ei koskaan ollut. Saimme tyytya kahviin ja Temujiinin vaimon mukaan antamaan kaaretorttuun. Kahvipoydassa keskustelimme pitkaan Mongolian historiasta, jonka jalkeen suuntasimme Karakorumin raunioille (joita ei ollut silla se on tuhottu jo kolmesti =)) ja Erdene Zuu -luostariin. Luostarissa tapasimme uudelleen Noelin ja hanen vaimonsa, jotka olivat varanneet samankaltaisen reissun ihan oikeasta matkapalvelusta (hinta oli tietysti huimasti kalliimpi ja ei todellakaan niin extreme). Kiertelyn jalkeen kavimme katsomassa Fallista kivea, joka antaa sita koskettaneelle mahtavan suorituskyvyn =) Taman jalkeen suuntasimmekin sitten takaisin kohti UB:ta, jonne saavuimme n. klo 20.30.

(Ylla kuva luostarista seka nuorista lamoista jotka kutsuvat torvillaan asukkaita seremoniaan. Seka Buddha)