Afrikka. Viimeinen manner listassani, ja nyt siellakin on yhdeksan maan verran tullut kierrettya. Harmikseni se on nyt talla kertaa takana pain. Blogitekstin paivittaminen oli paikoitellen niin hankalaa alyttomien yhteyksien ja tietokoneiden puuttumisen takia, etta en edes viitsinyt sita aloittaa. Nytkin valokuvat valitettavasti puuttuvat silla Koh Taon tietokone ei suostu yhteistyohon kortinlukijan kanssa.
Naiden kokemuksien perusteella Afrikka, kaikkine hiv -keskuksineen, vapaaehtoistyoskentelyiden, ruoka-, juoma- ja tapakultuurineen, koulutuskeskusten ja monien muiden sivistavaa toimintaa avartavan kokemuksen jalkeen, on aivan mieleton! Afrikkalainen ylpeys heijastuu kaikkialta ja kaikesta. Esimerkkina ihmiset, jotka omistavat pienen olkikattoisen savimajan, harjaavat hiekkaisen pihansa edustuskuntoon joka paiva. Jokaiselle vieraalle tarjotaan jotain. Ellei muuta, niin vahintaan lammin hymy ja iloinen kosketus. Naapurikateutta ei ole, silla jos jollain toisella on jotain enemman, niin todennakoisesti han myos tuo yhteisoon jotain enemman. Eli loppujen lopuksi kaikki hyotyvat. Asia mita lansimaalaisessa ajattelumaailmassa usein uupuu. Meidankin olisi opittava olemaan kiitollisia siihen vahaan mita on.
Anyway, alla on hieman jotain mita olen koonnut Livingstonen jalkeen:
Elama Livingstonen jalkeen oli mukavaa - kuten Afrikassa elama muutenkin. Zambian jalkeen suuntana oli Malawi ja Malawijarven rannat Kande Beach ja Chitimiba. Moni kehoittaa valttamaan Malawijarvessa uimista halkiomatojen takia mutta koska niiden elama, keskimaarin, alkaa kotiloista ja kotilot tykkaavat levista ja levat elavat "seisovassa" vedessa, niin Kande Beachin lumoavan kuohuvassa merenranta illuusiossa (vastarantaa ei nahnyt ja muutenkin valkoisella hiekkarannalla seisominen ei tuntunut silla hetkella keskella Afrikkaa todelliselta) uiminen olisi suht turvallista ja 30 asteen helteessa olikin mukava kayda pulahtamassa veteen. Sillakin riskilla, etta mato tarttuisi ja alkaisi uudeksi kaveriksi. Laakkeilla senkin saa pois kehosta, joten turha siita alkaa panikoimaan. Chitimbasta tuli myos ostettua kaksi kasin tehtya poytaa?! (oli upeita) ja lahetettya ne kotiin. Poydat maksoivat USD 50 kappaleellta ja kotiin lahetys EUR 70. Eli jarkevia ostoksia osa 1. Mutta nyt kotona on kaksi upeeta poytaa. Jos ne ylipaataan ovat tehty kuivasta puusta eika halkea Suomen kuivassa ilmassa. Ja jos ne edes ylipaataan paatyy Suomeen asti. Hah. No, joku sai kivat poydat jos ei muuta.
Malawin maaseutujen, paikalliseen elamaan, koulunkayntiin ja HIV- ja sairaalahoidon tutustumisen jalkeen oli vuorossa Tansania ja Dar Es Salaam. Tansaniahan on kahden valtion liitto josta nimikin muodostuu eli Tanganyika (Tan) ja Zanzibar (Zan) Independent Association (IA) = Tanzania. Kaikkea sita oppii.
Ero Tansanian ja Malawin valilla oli radikaali. Tiet paranivat (lansimaalaisessa mittapuussa hieman mutta afrikkalaisessa hengessa ero oli melkein kuin yo ja paiva) ja muutenkin infrastruktuuri parani (kts. edellinen sulkumerkkinen valinen). Dar Es Salamissa, jossa vietettiin yksi yo ennen lauttamatkaa Zansibariin, on rajut arabivaikutteet ja aamulla 0400 saikin herata ensimmaiseen rukouskutsuun. Positiivista oli se, etta riski lautalta myohastymiseen oli sen takia nolla. Tuktukien kyydissa ennen auringonnousua suhattiin satamaan ja iloisesti ihmismassaan jonottomaan laivaan paasya. Afrikkalaisilla on vahan samanlainen jonotustapa kuin intialaisilla eli jos kahden ihmisen valissa on pienikin rako, niin silloin se tarkoittaa sita, etta siina on vapaata tilaa ja siihen valiin saa tunkea. Vaikka koko 12 hengen perheen kanssa. Loppujen lopuksi paastiin laivaan ja paastiin turvallisesti Zanzibariin.
Zanzibarissa ensimmaiset yot oltiin Stone Townissa jossa Pinjan shoppailumoodi otti kierroksia. Stonetownin kaupat tuli kaytya erittain hyvin lapi ja tulipahan samalla raikkaasti reenattua tinkaamisen jaloa taitoa - josta Pinja selvisi hienosti. Valilla jopa harmitti myyjien puolesta kun alko tuntumaan, etta kuka tassa vedettaa ja keta?! :D
Stonetownista siirryttiin Pohjoisrannalle mausteplantaasien kautta ottamaan muutamaksi paivaksi aivan rennosti. Ohjelmassa oli auringossa makoilua, syomista, vahan lisaa aurinkoa ja mun kohdalla vahan sukeltamista. Mielta rentouttavaa kaiken matkustamisen jalkeen.
Kolmen paivan Zanzibarin potkottelyn jalkeen oli ryhdistaydyttava ja lahdettava kohti mannerta ja Serengetia jonne paastyamme kaikki aikaisemmat safarit pysty lakaisemaan maton alle. Serengeti, kuten nimensa Maasai kielellakin merkitsee, on loppumatonta tasankoa. Kirjaimellisesti. Siella ei tiennyt minne ajoi kun aurinko ei heijastanut varjoa ja missaan ei nakynyt mitaan muuta kuin tasaista ruohikkoa. Satunnainen, eksynyt, puu siella taalla rikkoi hieman muuten niin karun kaunista maisemaa. Luontokin tarjosin katseltavaa kun saatiin nahda Grantsin ja Thompsonin Gazelleja, seeproja juoksentelemassa ja laiduntamassa, topeja, strutseja, reed buckeja, heartbeasteja, buffaloja, elefantteja, pahkasikoja, uros- seka naarasleinojia pentueineen, kirahveja, hyeena, kotka, secratary birdeja, flamingoja, helmetted guineafowleja ja gebardeja jotka saalistivat pahkasian. Upeaa katseltavaa. Jossain kohtaa alkoi ukkonen jyrahtelemaan ja yhtakkia Serengetin ylle kaukaisuuteen muodostui ukkoskuuro. Kaunis kontrasti kun nakokentan toisessa reunassa salamoi ja toisessa paistaa aurinko ja siina valissa ei mitaan muuta kuin pelkkaa tasankoa. Ja muutama elefantti.
Serengetilla yovytaan avoleirissa eli periaatteessa leiriin voi mika tahansa elukka tulla ja nauttia ihmislihasta :) mutta koska ei ihminen ihan aalio kuitenkaan aina ole niin leirialueella oli muutama muukin ihminen (safety in numbers) ja muutama nuotio. Aamulla sai kuitenkin todistaa ihmisaaliomaisyytta kun joku nuori herra, en siis mina, paatti menna patsastelemaan laheiselle buffalolle (buffalothan on pirun vaarallisia virtahepojen kanssa vaikka nayttavat niin rauhallisilta) ja saikin pelastettya ko. elaimen?! Jarkevaa. No herra ajatteli menna viela ikuistamaan ko. elaimen kameraansa, joten herrasmies kavi hakemassa pokkarinsa ja lahti jahtaamaan elainta. Oli naurussa pitelemista kun kaveri hetkenpaasta juoksi leirialueelle nena veressa. Oli buffalo tainnutkin paattanyt "puolustautua" ja murahtanut ko. herralle josta saikahtaneen oli varmaan kaatunut nenullee :D .. ihan oikein.
Toisena paivana oli safariajelua leirilta Ngorongoron kraaterin reunalle ja matkalla tuli nahtya satapain seeproja ja gnuita (nama kaksi tykkaavat elaa yhteisissa laumoissa silla seepran nakokyky on gnuta parempi ja se pystyy siksi nakemaan lahistolla vaanivan leijonan kun taas gnun hajuaisti veden suhteen on seepraa parempi, joten siina molempi voittaa :), ja siksi niita nahdaan usein niin paljon keskenaan), buffalo, impaloita, 24 leijonaa poikineen leikkimassa ja syomassa buffaloa. Myohemmin nahtiin viela muutama leijona matkalla metsastamaan laheisia seeproja, hyeenoja, shakaali, pahkasikoja, dikdik, kirahveja, Thopsonin gazelleja, vervet monkeysseja, korppikotkia syomassa aikaisemmin nahdyn leijonien tappaman buffalon ruhoa, elefantteja, marabou storkeja, virtahepoja, paviaaneja, leopardi 2 metrin paassa, Kori bustardeja, polloja ja helmeted guineafowleja. Toisin sanoen, nahtiin helvetisti elaimia.
Kraaterin leirialue oli samanlainen kuin Serengetilla eli elaimia paasi leiriin ja siella oli mukavaa ihmetella kun seeprat kayskenteli muutamien metrien paassa. Telttaan ei saanut jattaa mitaan tuoksuvaa eli dodot, ruuat, juomat, kaikki, piti vieda autoihin lukkojen taakse. Syy siihen, etta pahkasiat tulevat muuten yolla ja tallovat seka repivat teltat auki mahdollisen ruuan perassa. Yo meni muuten hyvin mutta n. klo 0100 tuli herattya jarkyttavaa tarahdykseen ja erikoiseen mylvivaan elamointiin. Siina sitten ns. paskajaykkana potkotin teltassa taydessa pimeydessa ja mietin mita kaikkea teltan ulkopuolella tapahtuu. Aamulla selvisi, etta elefantti oli tullut kaymaan leirilla ja ei ollut ilmeisesti tykannyt laihesen, ainoan, puun oksasta silla oli paattanyt repia yli kuusi metrisen oksan ja heittanyt sen maahan. Onneksi ei se yollinen mekkala ollut kuitenkaan sen vakavempaa. Eraan tarinan mukaan yhdella leirikerralla eraan yopyjan telttaa vasten leijona oli nakertanut aamupalaansa ja ihminen teltan sisalla oli tarissyt halvaantuakseen. Aamulla leijonan lahdon jalkeen oli kuulemma mukavaa kattella puoliksi kalvattua ruhoa ja verista telttaa. No, eipa tieda onko tarina tosi vai ei mutta ilmeisesti mahdollista se kuitenkin on.
Paiva itse kraaterissa oli maisemallisesti upeaa. Yhdistelma jylhaa vuoristomaisemaa elain rikkaalla tasangolla ja vihertavalla kasvillisuudella. Vaikea kuvailla sen tarkemmin :) Sadoittain gnuita, seeproja, thompsonien gazelleja ja flamingoja. Niiden lomassa nakyi pahkasikoja, buffaloja, yli 40 helmeted guineafowlia, strutseja, ground craneja, egyptian geeseja, hyeenoja (joista yksi juoksi meidan autoa kohti ja 50 cm ennen ovea se syoksahti koloon joka oli siina vieressa. Sydan pamppasi kun ikkunat oli auki, etta nyt se hyppaa sisaan! kuskikin oli puoli paniikissa, etta hitto kun hankin luuli, etta nyt se tulee!), heartbeasteja, kori bustardeja, grantsin gazelleja, elefantteja ja kymmenittain virtahepoja, leijonia ja shakaali.
Mielettomia paivia ollut - ei voi muuta sanoa! Serengetin jalkeen suuntana oli Kenia ja sen paakaupunki Nairobi jonka lahiossa, Karenissa, ladattiin akkuja muutama paiva ennen lahtoa Masai Maraan. Marassa alkoi tulla jo vastaan hieman kyllasymisen merkkeja jatkuvaan elainten bongailuun. Varsinkin erittain anteliaan Serengetin jalkeen. Ja varsinkin kun viela Marassakin seeproja ja gnuita on tuhansittain. Kasittamattoman paljon elaimia samassa kohtaa, etta ei pieni ihminen edes jaksa valilla ymmartaa. Masai Marassa nahtiin mm. leijonat syomassa seepraa, elandeja, heartbeasteja, heroni, topeja, pahkasikoja, buffaloja, elefantteja, kirahveja, thompsonin gazelleja, buffaloja ja helmeted guineafowleja. Masai Maran toisena paivan en jaksanut enaa pitaa kirjaa mita tuli nahtya silla tuli nahtya samoja elaimia mita aiemminkin :D .. naiden lisaksi tuli nahtya leopardi syomassa gnuta. Tuli myos todistettua sen epatoivoista yritysta saada gnu puuhun etteivat hyeenat ja shakaalit paase apajille. Gnu painoi tosin hieman liikaa joten leopardi paatti "peittaa" ruhon ruohikkoon. Kaytiin myos Maran joella jonka tuhannet elaimet ylittavat Great Migrationin (en tieda suomenkielista nimea sille?!). Laheisessa joen mutkassa oli puiston vartijoiden mukaan huuhtoutunut 6000 ruhoa viimeisimman ylityksen jaljilta ja haju oli sen mukainen eli Jarkyttavan Kuvottava! Osa elaimista oli hukkunut, osa krokotiilien ja leijonien syomia ja osa oli vain talloutunut massojen alle. Mikaan kuolin tapa ei ole mitenkaan toista parempi.
Marajoelta paluuajelu muistutti siita kuinka onnekkaita meidan safarit ovat olleet. Nyt istuttiin nelja tuntia autossa, huonoilla teilla, tuhansien karpasten ymparoimina (huitominen sai jo mielipuoliset mittapuut) ja ainoa elain mika nahtiin oli gnu. Sellasta voi siis safarilla oleminen valilla olla. Nyt ymmarsi kun joku sanoi, etta ei ollut kahdeksaan tuntiin nahnyt juuri mitaan.
Masai Maran jalkeen alkoikin matka kohti Jinjaa, Ugandaa, jossa juhlittiin Halloweenia! :D Kavin ostamassa Kenian puolella Eldoretista kaksi isoa lakanaa ja tein niista 10 cm siivuja jotka sitten sidottiin muhun muumiomaisesti. Pinja viela maskeerasi silmat ja menin mutaan seka hiekkaan kierimaan - ottamaan niin sanotusti varia pintaan! Lopputulos oli juuri kolmen tuhannen vuoden jalkeen herannyt muumio. Varsinkin kun muumiota hoysti muutamalla juomalla niin kavelykin oli yhta katkonainen :)
Jinjan rentoutumisen jalkeen matka jatkui kohti Bunyonyi jarvea jonka rannalla yovymme nelja yota. Aika siella meni nopeaan silla yhtena paivana kavimme laheisella Pygmien kylalla ja koulussa jonka eraat norjalaiset olivat heille rakentaneet. Ja hitto miten Pygmi tanssii :D haha! Kylla kaikki afrikkalaiset osaa kroppaansa liikuttaa aina Lesothosta Ugandaan mutta jotenkin, tahan valiin, Pygmien liikkeet olivat jotain ylimaallista. Pienet lapset 3 -vuotiaista 50-60 vuotiaisiin vanhuksiin pysayttivat ajan rytmillaan. Huh! Pygmeille vietiin samalla hieman vaatteita joista he olivat kovin innoissaan. Pygmien jalkeen olikin kiva veneilla takaisin aurinkoisessa paivassa leirinta-alueelle ja valmistautua gorilla trekkiin, jonne oli lahto aamulla 0500.
Sumuisten vuorten gorillaperheita jotka ovat jonkinlaisessa ihmiskontaktissa on yhteensa 20. Naista 10 perhetta seurataan tutkimustarkoituksissa ja lopuista 10 perheesta 7 perhetta saa kiertavalla jarjestelmalla 8 hengen turistiryhmia tunnin vierailulle. Eli Uganda myontaa kansallispuistoon 7*8=56 lupaa per paiva ja taattua ei ole, etta gorilloja nahdaan. Puiston tukikohdassa meille pidettiin ensin brieffi siita, etta miten gorilljen kanssa aannellaan ja miten niita lahestytaan. Tietylla kurkkumorahdyksella viestitaan, etta lahestymme ystavina ja seitseman metria lahemmas ei saa menna ellei gorilla lahesty uteliaisuuttaan.Vaellus aika on maksimissaan 8 tuntia ja jos sina aikana ei gorilloja nay, niin palataan takaisin. Gorillaopas kertoi, etta meita ennen aikaisin aamulla oli jo lahtenyt jaljittaja etsimaan meidan perhetta, jotta meidan etsinta aika ei olisi alyton. Samat oppaat kayvat samoilla perheilla ja he tuntevatkin gorillojen kaytokset ja tavat.
Klo 8.45 lahdettiin kavelemaan/vaeltamaan mukanamme opas, me+kuusi muuta turistia ja kaksi AK-47lla varustautunutta vartijaa. Aluksi kaveltiin normaalia tieta noin tunnin verran jonka aikana jouduimme seisomaan puiden alla vesisateessa vajaa tunti. Siita sitten alkoi urakka sademetsessa ilman polkuja, ilman mitaan ihmisen tekemaa, muuta kuin edellisen ihmisen rampimisesta muodostuneet jaljet. Apuna oli keppi jota ilman rinteiden nousut ja laskut olisivat olleet yhta tyhjan kanssa. Opas oli jaljittajaan yhteydessa radiopuhelimitse ja kuulemma gorillat olivat matkalla meista pois pain. Kiva.
Kolmen ja puolen tunnin jalkeen loydettiin/saavutettiin gorillat kun ne olivat pysahtyneet syomaan. Nelja naarasgorillaa, kaksi hopeaselkaa ja kolme poikasta ihmetteli meidan ihmettelya. Kaikki se kolme ja puolituntia jarkyttavaa hikoilua unohtui kun tunnin aika ko. gorilla perheen kanssa alkoi. Kuvat akkia (kuulemma moni tuhraa tunnin ajan pelkkaan kameran lapi tuijotteluun) ja sitten vain nauttimaan gorillojen tarjoamasta ihmismaisestarentoilusta. Ja hitto oli se kaikki sen arvoista! Kauniita olentoja! Etaisyys gorilloihin oli 3-4 metria silla kasvillisuus ei antanut mahdollisuutta olla kauempana. Mutta oppaat olivat rauhakseltaan niin siina ei tuntunut pelokkaalta. Ei edes siina kun naaras gorilla tuli 0,5 metrin paahan tuijottelemaan kun seistiin Pinjan kanssa kuulemma sen reitilla?! Opas kehoitti vaan peruuttamaan, painamaan paa alas ja vaistya. Vastatuijottaminen ei kannata, kuten helposti siina voi niinkin kayda :) Onneksi nama gorillat ajattelevat, etta ihmiset ovat viidakon normaalia rauhaa rakastaa elimistoa, niin ne eivat osaa pelata ihmista. Toki jos siina olisi alkanut kiukutteleman hopeaselalle, niin varmasti olisi jotain voinut tapahtuakin.
Tunnin aika gorillojen kanssa meni nopeaan. Jatettiin hyvastit uusille tuttavuuksille ja siita alkoikin takaisinvaellus sivistykseen. Onneksi noin puolen tunnin jarkyttavan nousun takana oli tie jonne oppaamme pyysi auton niin ei tarvinnut rampia takaisin jarkyttavaa popelikkoa. Loppujen lopuksi oli iloinen kun joutui hieman tehda toita gorillojen eteen ja paasi myos nakemaan ne. Meille kerrottiin, etta jotkut ovat nahneet gorilloja 90 sekunnin vaelluksen jalkeen (heti aloituspaikan vieressa) ja jotkut ovat vaeltaneet 8 tuntia nakematta mitaan. Niiden liikkeista kun ei voi tietaa missa ne menee. Meille myos kerrottiin, etta eraalla kerralla kun ihmisvieraat olivat olleet kylailemassa gorillojen luona, niin hopeaselka oli muina miehina tallustellut "polullaan", kavellyt eraan turistin luo (joka oli ollut sen tiella) ja laittanut hennosti katensa sen rintaan. Hetken siina ihmeteltyaan hopeaselka oli tuupannut, varmasti omasta mielestaan "hennosti", kyseista herraa ja lennatti sen viiden metrin paahan pusikkoon :)
Noh, sellaista oli gorillojen luona. Viimeinen paiva Bunyonyijarvella kaytettiin Ruandassa kaymiseen joka oli sykahdyttava. Kasittamatonta aikaa vain 20 vuotta sitten. Muistan vaan sen ajan uutisista mutta nyt kun naki mita kaikkea ne teki silloin toisilleen, niin ei sita pysty kasittamaan. Kaytiin Kigalin kansanmurhan museossa seka Nyamatan kirkossa jossa on sisalla on edelleen kaikkien siella kuolleiden vaatteet. Seka sinne on keratty alueella tapettujen tutsien ruumiit/jaannokset/luurangot. Puistattavaa. Taistelun jaljet on viela hyvin nahtavissa. Mm. kuinka rajahteella/kranaatilla on ovesta menty sisaan ja kuinka sinne on macheteilla ja muilla esineilla ihmisia hakattu kuoliaaksi. Koskettava paiva kaiken kaikkiaan. Erikoista on myos se, etta maan infrastruktuuri on jotain mita Afrikassa ei ollut tottunut nakemaan. Tiet olivat ehjia ja kaikki hohkasi uutuutta (Afrikan mittapuulla). Paikallisetkaan eivat saa lain mukaan kayttaa flipflopeja vaan kaikilla pitaa olla kunnon kengat. Noh, palasimme illalla takaisin Ugandaan ja Bunyonyi jarvelle josta seuraavana aamuna alkoi matka kohti Keniaa ja Nairobia. Matkalla kaytiin viela Nakurun kansallispuistossa safariajelulla, yrittamassa nahda musta sarvikuono, mutta koska sita ei nahty lahelta vaan ainoastaan kaukaa, niin ajelu ei muuten enaa jaksanut yllapitaa minkaanlaista mielenkiintoa. Viimeisten viikkojen tapahtumat olivat ihan liian hyvia safariajelulle. Nairobissa rentouduttiin muutama paiva ennen lentoa Thaimaaseen ja Bangkokiin. Saatiin jarjestettya rinkat jarkevasti, lahetettya Suomeen postia ja pestya vaatteita. Kaiken kaikkiaan oli haikeaa jattaa Afrikalle hyvastit silla niiiiin paljon nahtavaa viela olisi.
Nyt ollaan Koh Taolla jonne saavuttiin kolmen paivan Bangkokissa oleskelun jalkeen. Aika Bangkokissa meni Pinjan shoppaillessa perheelleen ja mun kantaessa Pinjan ostamia tavaroita. Tulipahan ainakin kuntoiltua. Eilen saavuttiin Koh Taolle ja taalla alkaa mulla vapaa sukelluksen perustat (eli sukeltamista ilman laitteita) torstaina ja sitten lauantaina syvennan mun laitesukelluksen taitoja. Pinjalla alkaa perjantaina open water -kurssi. Eli saa nahda innostuuko Pinjakin sukeltamisesta :)
11.jpeg)
1111.jpeg)
11111.JPG)