Xi'an 27.10. - 30.10.

Perjantai 27.10.

Hypattiin suoraan aamujunasta eraan hostellin tarjoamaan ilmaiseen kyytiin ja ottamaan pienet torkut. Muutaman tunnin unen jalkeen tutustuttiin kaupunkiin sen kulttuurilliseen historiaan (kaupunki on muinainen paakaupunki). Kaytiin ihmettelemessa Bell-toweria seka Drum-toweria joilla ilmoitettiin kaupungin asukkaille kellon aikoja seka muita paivan kulkuun liittyvia asioita mm. kaupungin portin sulkeutuminen illalla ja uudelleen avaaminen varhain aamulla.

Muslimi kortteli oli pala vanhan ajan Kiinaa. Kapeita katuja, kaupustelevia ihmisia, varikkaita ja hauskan muotoisia taloja seka tuoksujen maailma taytti mielen hetkelliseen hurmokseen. Mukavaa ja leppoisaa. Paivalla bookattiin kyyti Terrakotta sotilaille seka juna Chengduun silla kuultiin, etta ne on aika kortilla.

Lauantai 28.10.

Klo 8 ylos, aamupalalle ja heti kun paastiin ulos hostellin pihaan meita odotti siina "English speaking guide". Damn that guy was hilarious! Todellista Kummeli materiaalia. Ohessa muutama keskustelu joka tuli kaytya/kuultua ko. kaverin kanssa. Terrakottia katsoessa ei enaa opasta hirveesti tarvinnut.

English speaking guide (ESG): Weer ju froom?! (pitaa lausua kiinalaisittain vokaalien aanen painon noustessa ja pidentyessa)
Antti: Finland.
Heikki: Finland.
Canadian guy (CG): Canada
ESG: oooooh! ju biin in beiziing? (pitaa lausua kiinalaisittain vokaalien aanen painon noustessa ja pidentyessa)
Antti: Yep, we arrived from there yesterday and...
ESG: juu laikiiit? (pitaa lausua kiinalaisittain vokaalien aanen painon noustessa ja pidentyessa)
Antti: It was nice .. .. and you?
ESG: Ai biin ouli in Ksian. (katkeran surullisesti)
ESG: wot tsops kan tsainiis duu in finlaaand? (kaveri kait aikoo loikata jonnee)
Antti: Almost everything if you full the requirements.
ESG: (valittomasti endellisen kysymyksen jalkeen hyva kun ehdin vastaamaan) Wat tsainiis prodakts ju havin finlaaand? (pitaa lausua kiinalaisittain vokaalien aanen painon noustessa ja pidentyessa)
Antti: uhm .. well .. porcelain, silk .. and almost everything.
ESG: wot tsops kan tsainiis duu in canada! (Voimakkaasti)
CG: Like in finland almost everything. For example in banks.
ESG: BANKS?! ooooh.
CG: (hieman hammentyneena kaverin reaktioon) and as doctors ...
ESG: (lahtee minibussiin ja jattaa meidat siihen ihmetteleen)

Bussissa oli pari tanskalaista joista toinen meni erehtyyn kysyyn kuinka kaukana terrakotat on:

Danish guy (DG): How far is the terra cottas?
ESG: thei aar 40km awei. Loong wei.
DG: ok.
ESG: Veerju faar! (pitaa lausua kiinalaisittain vokaalien aanen painon noustessa ja pidentyessa)
DG: ok.
ESG: Veerju faar!
DG: ok.
ESG: Veerju faar!
DG: ok.
ESG: Veerju faar!
DG: ok.
ESG: Veerju faar!
DG: (rupee menettaan hermoaan) It's not so far for its only 40 km away.
ESG: No, no, no. Veerju faar!
DG: ?!?!
Eras tytto: He's asking you "where you from?!"
DG: Ah!

Ennen terrakottia kaytiin katsomassa Kiinan valtion terrakotta tehtaassa kuinka nykyaan tehdaan terrakottia. Siella meita opasti kaveri joka kertoi eri terrakotta sotilaista ja niiden arvojen tunnistamisesta. Ko keskustelu eteni nain:

Factory guy (FG): To recognize a rank of a terracotta soldier you can look it in the head. If there is one hair knob its a soldier .. sOLdier ... if there is flat hair knob its officer .. an OFFICER .. if there are two hair knobs its a general .. a GEneral.
Antti & Heikki: (nyokkaillaan hymyillen)
FG: so .. If there is one hair knob its a soldier .. sOLdier (nayttaa sotilasta)
Antti & Heikki: (nyokkaillaan hymyillen)
FG: so .. if there is flat hair knob its officer .. an OFFICER (nayttaa upseeria)
Antti & Heikki: (nyokkaillaan hymyillen)
FG: so .. if there are two hair knobs its a general .. a GEneral .. A GENERAAAL!! (nayttaa kenraalia)
Antti & Heikki: (nyokkaillaan hymyillen)


Jep .. eli tallaista ennen terrakottia. Terrakotat olivat mielenkiintoisia ja alue palveli hyvin ulkomaalaisia. Muinaisiin sotilaisiin tuli tutustuttua n. kolme tuntia jonka jalkeen aloitettiin matka kohti Xi'ania. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty silla jos halusi paasta pois Terrakotta alueelta joutui kulkemaan satoja metreja pitkan kaytavan lapi jonne kiinalaiset olivat rakentaneet taysin identtisia kojuja (ulkonaollisesti seka sisallollisesti) ja asettuneet taisteluasemiin aseinaan miniatyyri-terrakottia seka granaatti-omenoita. Heti kun sait blokattua ensimmaisen myyjan niin myyjien maara kasvoi eksponentaalisesti kohti loppua ja ne yrittivat myyda taysin samaa tavaraa kuin edellinen.

Xi'aniin paastyamme paiva olikin pulkassa. Kulutettiin aikaa hostellin baarissa jutelleen muutaman Kanadalaisen jaban kanssa jotka olivat lahdossa Tiibettiin. Olisi tehnyt mieli lahtea kanssa mutta kaikkea vaan ei voi tehda samalla kertaa. Luvan saanti sinne olisi maksanut 60 - 100 e riippuen siita mista sen olisi hakenut.

Kanadalaiset mainostivat Wild Goose Pagodan vesi- & muzakshowta joka tapahtui joka paiva n. klo 20.30, joten lahdimme kavelemaan sinne n. klo 20. Noh, matkaahan sinne olikin n. 5 km ja pienen ylimaaraisen koukkauksen jalkeen saavuimme paikalle n. klo 21 jolloin koko show olikin jo ohi. Paatettiin tulla huomenna uudestaan silla Niels & Hiske oli tulossa Xi'aniin ja ajateltiin nayttaa show niille samalla. Taksi hostellille ja takasin baariin.

Sunnuntai 29.10.

Puolen paivan jalkeen lahdettiin laheiseen nettikahvilaan tarkoituksena tehda blogia yms. mutta Kiinan valtio oli erimielta. Pelattiin siina hetki jonka jalkeen lahdettiin ottamaan rennosti hostellille jossa tormattiin Nielsiin ja Hiskeen. Kaivettiin kortit esiin ja pistettiin rinkia kehiin. Napattiin mukaan viela yks Australialinen Matt ja siina menikin sitten mukavasti sunnuntai iltapaiva aina klo 19 asti, jolloin Heikki ja hollantilaiset paativat tilata jotain kevytta iltapalaa. Ruuan saantiin menikin paalle puolitoista tuntia ja show jai nakematta, taas :)

Maanantai 30.10.

Matka kohti Chengdua alkoi klo 13 ja taisi juna olla pienessa remontissa silla vaunu oli taysin avoin, jonne oli rakennettu puukehikolliset kolmikerroksilleset sangyt. Uni tuli hyvin mutta kuljettaja taisi olla kannissa/aineissa silla yolla tuli herattya pari kertaa sanoin kuvaamattomiin "jarrutuksiin" sydamen hakatessa silla valilla tuntui silta, etta ei oltu enaa raiteilla. Tosin eihan sita tiedekkaan jos ei oltukkaan ;)

Peking 20.10 - 26.10.06

Keskiviikko 18.10.

Paiva meni aikalailla blogia tehdessa, UB:ta tutkiskellessa ja ihmetellessa dinosauruksia ja muita elaimia luonnon tieteen museossa. Hammentavaa oli se, etta tormasimme taas Noeliin ja Elaineen kun olimme palaamassa guesthousiin. Tuntuu kummalliselta, etta kulman takaa parahtaa aina noi kaksi. Pienen chit-chatin jalkeen palasimme takaisin gh:een, jotta aamulla jaksaisimme lahtea kohti Pekingia. Guesthouseen palatessamme muistimme, ettemme olleet varmistaneet majapaikkaa Pekingista mutta onneksi gh:ssa oli pari hollantilaista (Niels ja Hiske), jotka olivat varanneet huoneen jostain keskustan hostellista ja niin me siina sitten paatimme, etta seuraamme heita sinne katsomaan josko mahtuisimme myos sinne.

Torstai 19.10.

Torstai aamun tullessa paatimme kavella juna-asemalle, silla matkaan kuulemma kuluisi aikaa vaan noin 20 min. Paatimme lahtea silti noin 1h20min ennen junan lahtoa, etta ehtisimme varmistaa raiteen ja junan numeron. Onneksi lahdimme hieman aikaisemmin silla matkaan kuluikin reippaasti paalle tunti?! Helvetin mongot ei tajua ajasta kylla sitten mitaan. Junaan paastyamme huomasimme, etta keppas kappas Noel ja Elaine on viereisessa hytissa. Naita tormayksia ei vaan pysty kasittaan. Loppu paiva junassa menikin chillatessa.

Perjantai 20.10.

Juna saapui Pekingiin noin puolen paivan aikaan ja lahdimme hollantilaisten kanssa suunnistamaan kohti hostellia, joka loytyikin suht helposti. Tiskilla selvisi, etta hollantilaisilla olikin varattuna neljan hengen huone, joten siina pienen palaverin jalkeen paadyimme samaan huoneeseen heidan kanssaan.

Kamat huoneeseen ja kaupungille, jossa joku kiinalainen tytto tuli jutteleen Heikille silla valin kun olin vessassa. Hetken kuluttua se vei meidat jostain varasto-ovesta sisaan 4 kerrosta maan alle jossa joku kiinalainen taideprofessori alkoi puhumaan meille suomea kun sille selvisi, etta ollaan suomesta. Puhuttiin sibeliuksesta ja suomen kansallispaivasta. Hammentavaa. Todella hammentavaa. Tosin muutaman paivan jalkeen sai huomata, etta aika moni kiinalainen joka tulee puhumaan englantia niin loppujen loppuksi sanoo muutaman sanan jotain suomea.

Lauantai 21.10.

Ohjelmassa oli Tian'anmen ja Kielletty kaupunki. Kaveltyamme kohti ko. paikkoja saimme huomata, ette eilinen tytto oli paikallisia taide-myyjia silla helvetin moni tuli kysymaan aina "Where you from?" jonka jalkeen kuuluikin "Do you want to see my artgallery? No need to buy just watch" Muutaman "Where you from?" jalkeen oppi sanomaan suoraan, etta ei todellakaan olla ostamassa sun taulujas.

Tian'anmen oli aivan taynna ihmisia. Ei mitaan sen ihmeellisempaa. Kielletty kaupunki, jota ennen kutsuttiin nimellä Gu Gong, oli ihan hieno mutta aivan mielettoman iso paikka (pinta-ala on 720 000 neliometria, 800 rakennusta joissa 9999 huonetta. Numero 9 on keisaria symboloiva luku ja se on suurin numero 1-10 valilla. Silla numero 10 on vain numero 1 ja 0.) nahtavaksi kolmen tunnin aikana, joten alue tuli lahinna kaveltya lapi muutamia huoneita tutkaillen. Kielletyyn kaupunkiin on hyva varata kokopaiva jos haluaa nahda sen hyvin.

Sunnuntai 22.10.

Vuokrattiin pyorat Nielsin ja Hisken kanssa seka otettiin suunta 15 km paassa sijaitsevaan Kesapalatsiin. Pyoraily oli itsemurhahakusta hommaa. Autoja ja pienia kiinalaisia oli joka puolella mutta hetken jalkeen pieni kiinalainen herasi sisalla ja rytmiin paasi mukaan jonka jalkeen puikkelehdettiin autojen, bussin, pyorien ja ihmismassojen lomitse. Yhtakkia edessa pamahti kun joku pyorailija tormasi motorisoituun riksaan. Pyorailija tipahti maihin ja riksakuski jai jotain huutelemaan tormanneelle. Palatsilla tulikin sitten tuli kaveltya ja vietettya koko paiva. Kaunis ja romanttinen paikka. Musta parempi kuin Kielletty kaupunki.



Koska oltiin jatetty pyorat aika kauas ja jalat alko oleen aika paskana, paattettiin ottaa riksa pyorille. Saalitti se kuski, silla silta loppu melkein puhti kun n. 200 kg suomalaista lihaa oli kyydissa. No itsehan se sita halusi :) 15 km pyoraily takasin ja paiva olikin pulkassa. Illalla hostellilla varasimme huomiselle 10 km hikingin kiinan muurille ja lahdimme lahella olevaan kiinalaiseen syomaan aivan mielettoman hyvaa ja halpaa ruokaa. Poyta tayteen ruokaa (siis kirjaimellisesti) ja napa tayteen. Hintaa oli koko satsille neljalle noin n. 25 euroo. Aivan mahtavaa!

Maanantai 23.10.

Aamulla lahdettiin kiinan muurille 10 km hikelle. Bussiin paastyamme huomasimme, etta samassa bussissahan on, ketkas muutkaan kuin, Noel ja Elaine. Maailma on pieni. Ei voi muuta sanoa. Neljan tunnin bussikyydin jalkeen paasimme aloittamaan infernaalisen urakan. Helvetinmoista nousua ja laskua taysin restauroimattomalla muurilla ja osittain korjatulla, jossa askelmat oli jotain 40 cm korkeita. Aurinko paistaa, kroppa aivan hiesta marka, reidet aivan kipeina (sita ei hirveesti auttanut edellisen paivan 30 km pyoralenkki) ja jalat tarisi kun oltiin edetty jotain 3 km osittain lahes pysty suoraa askelmaa ilman kaiteita. Horjahtaminen olisi ollut varma kuolema silla muuri oli jotain 4 m korkea ja siita alkoi akkijyrkka pudotus vuorenrinnetta alas. Ei ollut enaa vaihtoehtoa palata. Oli pakko jaksaa ja jatkaa matkaa. Heikki oli viela enemman paskana. En oo koskaan nahny ketaan niin heikossa hapessa kuin Heikkia niiden muutaman nousun jalkeen. Heikilla oli siina vaiheessa kaksi vaihtoehtoa, joko hypata alas muurilta tai jatkaa matkaa. Heikki valitsi elaman ja teki puhtaan taidon naytteen suomalaisesta sisusta. Sita viela hannysti sielta alusta asti joku paikallinen myyja joka yritti myyda Kiinan muuri -kirjaa ja t-paitaa mutta sen homma muuttuikin hetken jalkeen Heikin palvelijaksi. Se kanto sen takkia ja vesipulloa seka talutti paikoitellen kavelevaa kuollutta. Sekaan ei hirveesti motivoinut kun yhdessa vaiheessa 72-vuotias pappa, kavelykeppinsa kanssa, kepittaa ohi ja nauraa vittumaisesti samalla kysyen, etta "Beer?" No sitahan just siihen valiin tekeekin aivan helvetisti mieli. Ihme aija.




Kolmen tunnin tuskasen taipaleen jalkeen paastiin loppuun. Ja laskettiin kaapelilla alas ylimaaraisen puolen tunnin kavelyn sijaan. Illalla kaytiin syomassa ja paluumatkalla kaytiin ostamassa lahi"kaupasta" jotain 56 %:sta juomaa. Ehka se oli jotain siivoukseen tarkotettua tai sitten ei, mutta juotiin se kuitenkin. Uni tuli sen jalkeen hyvin :)


Tiistai 24.10.

Tiistai meni puhtaasti chillatessa kun takana oli kahden paivan raakki. Kaupungilla hengailua ja nukkumista.

Keskiviikko 25.10.

Aamulla herattiin n. klo 10 ja lahdettiin hollantilaisten kanssa katsomaan Maon mauseleumia silla se on, muistaakseni, auki 8.30 - 11.30 ja iltapaivalla viela uudestaan. Hirveesti jengia ja ovelta sai ostaa kukkia jos halusi muistaa puhemiesta. Epailytti vahan kiinalaisten toiminta niiden kukkien kanssa silla se vaikutti silta, etta heti kun ensimmainen naytos on ohi niin kukat kerataan ja viedaan uudelleen myytavaksi iltapaivaa varten. Helvetin kommusti-kapitalistit. Maon jalkeen suunnattiin kohti DHL:n sivukonttoria silla ihmisilla oli jotain lahetettavaa.


Illalla korkattiin Nielsin edellisena iltana ostamat 2 x 46 %:set ja 1 x 56 %:nen ja pelattiin juomapeleja. Kaytiin kysymassa hostellin kiinalaisilta, etta "mita ihmetta on taa myrkky?!" johon kiinalainen totes "viinia". Ihmeteltiin siina sitten, etta yleensa viinit on jotain 13 %:sta mutta se kinukki totes vaan, etta meilla se on noin 55 %:sta. Uteliaisuudesta olisi kiva maistaa kiinalaista viinaa. Noh, ilta alkoi mukavasti kunnes Heikki :) joutui pahaan tilanteeseen noin kolmen tunnin pelailun ja kahden 46 %:sen pullon jalkeen. Englanti oli paikoitellen ymmarrettavissa ja sangyn vierusta sai uuden laatoituksen, kahdesti. Paatettiin lopettaa pelit siihen ja menna nukkumaan silla huoneesta olisi poistuttava klo 12 mennessa. Heikin ja Nielsin komytessa petiin taysinainen viiskutonen tippui lattialle rikkoen samalla muutaman olut pullon ja jotain muuta sanoin kuvaamatonta. Uni tuli pienessa tunkkaisessa ja "viinilta" tuoksahtavassa ymparistossa :)

Torstai 26.10.

"Kamat kasaan ja kaupungille" oli aamun teema. Lahdettiin ensimmaiseksi makkiin :P nauttimaan terveellinen aamiainen jonka jalkeen Heikki rankaisi makin vessaa eilisesta ja tukki koko laitoksen. Makista suunnattiin lahaiseen nettikahvilaan kuluttamaan aikaa silla juna Xi'aniin lahtisi vasta klo 21.03. Paiva menikin blogia kirjoitellessa ja pelaillessa.

Hetkellinen valiaikatuokio muita odotellessa

Vanha juttu mutta tein sen uudestaan. Eli googleen "(omanimi) on" ja hakua paalle...

Antti on piristävä poikkeus synkän rockin luvatussa maassa.
Antti on siinä mielessä vahvoilla, että hän saa vahvoja tunteita pinnalle.
Antti on niin hyvä kokonaisuus että, siitä ei voi olla tykkäämättä.
Antti on niin ihana noissa kuvissa... :) <3<3<3<3<3
Antti on artesaani, yrittäjä ja kisälli.
Antti on myös loistava.
Antti on toi pieni musta möhkiäinen.
Antti on laajalti ajatellut ja laajalti kokenut.
Antti on paskaa ja viel kerra paskaa se on kauhee yök!!
Antti on harrastanut monipuolista liikkumista jo pitkään, hän on juossut maratoneja.
Antti on vastuussa päivittäisestä suojaamisesta.
Antti on siitäkin kumma kun se ei välitä humalassa olemisesta.
Antti on aivotutkija.
Antti on aina ollut perheemme enkeli, se viaton pikkupoika.

Tollasta.

Ulaan-Baatar 15. - 17.10

15.10.2006

Saavuimme Ulaan-Baatorin rautatieasemalle sunnuntaiaamuna 15.10 noin klo. 7.35 pienessa kankkusessa edellisillan jaljilta. Ilta ravintolavaunussa venahti hieman Deanin ja Noelin kanssa (maistoimme samalla paikallista Gengis Khan -vodkaa) pitkaksi, koska olimme kaikki aika sekaisin aikavyohykkevaihtelujen takia, joten unta saatiin vasta noin klo. 4 paikallista aikaa. Urgh. Suuri kiitos Valtterille takistaan. Ilman sita olisin jaatynyt pystyyn in no time.

Asemalla meita odottikin sekalainen kaaos kun kymmenet vierastalojen pitajat yrittivat houkutella meita omiin paikkoihinsa. Ehdin blokkaamaan pari pyrkyria sanomalla, etta meilla on jo majapaikka mutta Heikki meni vahingossa, hieman sivuummalla, molayttamaan, etta meilla ei viela ole majapaikkaa. Soppa oli valmis. Lopulta olimme paasset suurimmasta osasta ahneista mongoleista eroon ja meita seurasi enaa kaksi sitkeinta sissia. Noin kilometrin kaveltyamme selvisi, etta kumppanukset ovat ystavia aikojen takaa ja loppujen lopuksi on ihan sama kumman valitsemme. Paadyimme, Heikin hinta neuvottelujen jalkeen, ottamaan Temujiin's guesthouse:n silla hinta oli matkalla tippunut 6$:sta 4$:iin. Myohemmin selvisi, etta Temujiin on Mongolian XXXX (maa muutettu yksityisyyden suojaamisen vuoksi) suurlahettilaan poika, joka pyorittaa Ulaan-Baatorissa omaan puolilaillista majapaikka bisnesta. Hamaraa.

Saavuttuamme Temujiinin majataloon kuoppaisen reissun jalkeen huomasimme, etta mosjoo majoittaa meidat omaan kotiinsa. No mikas siina ollessa kun hinta oli kohdallaan =) Purettuamme tavaramme saimme kayttoomme suihkun, josta tuli lamminta vetta .. JEE! =P Matkan rasitukset pois nukuttuamme lahdimme noin puolenpaivan aikaan hakemaan suomesta varaamiamme junalippuja Pekingiin. Temujiin lahti opastamaan meita UB:n kaaottisessa ymparistossa ja noin tunnin kavelyn seka monen neuvon kysymisen jalkeen loysimme toimistorakennuksen joka oli kuin sodan jaljilta (sijaitsi silti UB:n keskustassa) kavuttuamme viidenteen kerrokseen loysimme remonttimiehia vaihtamassa lukkoja oveen ja olimme kaikki (myos Temujiin) jo varmoja, etta helvetti taalla mitaan matkatoimistoa ole. Mutta kuin ihmeen kautta eraalta kaytavalta loytyi kuin loytyikin koppi 505, jossa pieni iloinen mongoli piti toimistoa ja saimme lipumme! Ilman Temujiinia emme olisi ikina loytaneet perille.

Liput saatuamme ja UB:n menoa ihmeteltyamme palasimme majataloon ja keraamaan voimia huomiseen. Myohemmin illalla juttelimme viela paljon Temujiinin kanssa ja lopulta sovimme, etta han vie meidat seuraavana aamuna kahden paivan reissulle Mongolian maaseudulle ja muinaiseen paakaupunkiin Karakorumiin seka Erdene Zuu buddhistiluostariin. (Alla kuvaa UB:n vilskeesta)

16.10.2006

Herasimme aikaisin ja nopean suihkun seka aamupalan jalkeen suuntasimme Temujiinin kanssa autolle jonka han oli edellisena iltana varannut. Ulkona odottanut kuljettaja oli yli puolituntia myohassa sovitusta, joten Temujiin antoi potkut kuskille ja palkkasi oman sukulaisensa kuljettamaan meita.

Karakorumiin on UB:sta noin 350 kilometria ja meilla oli kuulemma kaytossa koko mongolian paras tie, joten matka taittuisi nopeasti. Tai niin me luultiin =) Ensimmaisen 40 kilometrin jalkeen tie muuttui yllattaen sellaiseksi perunapelloksi etta morjes (alla kuvat tiesta ja autosta)! Nyt en yhtaan imettelekaan miksi otimme aamulla mukaan vararenkaan =)

Matkalla Temujiin kertoi paljon Mongolian historiasta ja muusta yleissivistavasta ja tuli siina myos juteltua politiikasta seka uskonnosta. Mongolialla on ilmeisesti hyvat suhteet Pohjois-Koreaan ja Temujiin kertoikin meille ylpeana, etta meilta PK on plutoniumit pommeihinsa saanut. Mahtavaa! Yleisesti Kiina on paskamaa ja Suomen kieli kuulostaa ihan Mordorin kielelta. Hmm. Kummallista ;)

Teiden varsilla aina paikan korkeimmalle kohdalle rakennettu kivi roykkio, Obo, tuo matkaajille onnea. Tarkoituksena on kiertaa roykkio kolmesti myotapaivaan samalla heittaen siihen kolme kivea. Tata tehdessamme Noel ja Elaine ajoivat upouudella maasturilla ohitsemme. What are the odd's?!

Automatkalla Temujiin kertoi seuraavia asioita:

-Hanella on tapana huijata turisteja lentokentalta omaan autoonsa ja ottaa heilta oikeille oppaille tarkoitetut rahat. Kuulemma kostoksi entiselle tyonantajalleen joka on yksi suurista mongolian matkatoimistoista.

-Hanet on karkoitettu Malesiasta hanen pahoinpideltyaan huonesiivooja koska tama kuulemma penkoi hanen tavaroitaan ja yritti varastaa hanelta. Han pelastui diplomaattipassinsa avulla. Temujiin saa palata Malesiaan vasta vuonna 2017.

-Koska UB:ssa vierastalobiznez on kovaa pelia, han oli mennyt serkkujensa kanssa eraaseen kilpailevaan majataloon ja pistanyt paikan matalaksi.

-Koska Korealaiset majapaikat ovat valtion suojeluksessa (Korealaiset ovat investoineet Mongoliaan paljon rahaa) han ei voinut muuta kuin palkata murhamiehet hommiin (1000 $). Mutta assasiinit eivat olleet loytaneet kohdetta kunnes eraana iltana kohteen kovanaamat olivat loytaneet Temujiniin ja hakanneet hanet tohjoksi (nakyy vielakin kasvoista)

Noh, takaisin asiaan. 350 kilometrin matkaan kului aikaa paalle 10 tuntia osaksi maaston ja osaksi sen takia, etta Temujiin ei halunnut maksaa paikallisille poliiseille 50 $ turistien kuskaamiseen vaadittavasta tarrasta, joten jouduimmekin ajamaan Karakorumiin tundran / arojen halki keskella pimeytta ja tieta siella ei todellakaan mennyt. Asiaa ei helpottanut yhtaan se, etta Temujiin ja kuljettajamme eksyivat reitilta (miten olisikaan kaynyt ellemme olisi heittaneet oboon kivia?!) ja jouduimme kyselemaan paikallisilta nomadeilta ohjeita suunnasta. Lopulta saavuimme pilkkopimeassa Karakorumiin ja Temujiin etsi meille kaupunkin halvimmat huoneet.

Halvimmat huoneet loytyivat, tottakai, mistas muualta kuin paikallisesta porttolasta! Soimme iltapalaa samaan aikaan kun paikallinen nuoriso alkoi imea pullo kaupalla vodkaa. Huoneemme oli kuin mikalie asemanvessa jossa paska haisi ja katosta roikkui yksinainen hehkulappu johdon varassa. Yleisessa vessassa verisiin wc -papereihin olisi pitanyt pyyhkia mutta onneksi oli omat backupit :)

No uni tuli kun sita tarpeeksi kauan yritti. Onneksi otin korvatulpat mukaan niin sain unen tod. nak. Heikkia nopeammin joka joutui kuuntelemaan naapurihuoneen saksalaisten "eroottisia" kommentteja =) (alla Heikki "hotellissa". Ikkunasta nakyy maisemaa Karakorumista)

17.10.2006

Herasimme kylmyyteen aikaisin aamulla (thank god to valtteri again silla jouduin yolla laittaa sen takin paalleni) ja viela kohmeisina komysimme aamupalle, jota ei koskaan ollut. Saimme tyytya kahviin ja Temujiinin vaimon mukaan antamaan kaaretorttuun. Kahvipoydassa keskustelimme pitkaan Mongolian historiasta, jonka jalkeen suuntasimme Karakorumin raunioille (joita ei ollut silla se on tuhottu jo kolmesti =)) ja Erdene Zuu -luostariin. Luostarissa tapasimme uudelleen Noelin ja hanen vaimonsa, jotka olivat varanneet samankaltaisen reissun ihan oikeasta matkapalvelusta (hinta oli tietysti huimasti kalliimpi ja ei todellakaan niin extreme). Kiertelyn jalkeen kavimme katsomassa Fallista kivea, joka antaa sita koskettaneelle mahtavan suorituskyvyn =) Taman jalkeen suuntasimmekin sitten takaisin kohti UB:ta, jonne saavuimme n. klo 20.30.

(Ylla kuva luostarista seka nuorista lamoista jotka kutsuvat torvillaan asukkaita seremoniaan. Seka Buddha)

Trans-Siperia 10. - 15.10

Junamatka alkoi mukavasti. Kamat saatuaemme hyttiin, joka oli mukavahko, tutustuimme muihin samassa vaunussa olijoihin. Oikean puoleisessa naapurihytissa matkasi englantilaiset Noel ja hanen vaimonsa Elaine. Vasemmalla puolella oli pari saksalaista jotka olivat omissa oloissaan kokomatkan. Saimme nauraa heidan molotuksilleen melkein joka ilta. Das ist Klassik kuului ja salamavalot vilkkuivat kun he kuvasit "jotain" suihkussaan / kabiinissaan. Sairasta.

Samassa vaunussa matkasi viela muutama englantilainen ja ruotsalainen, joiden nimia en valittettavasti muista. Tosin ne viimeisen hytin englantilaiset eivat ensimmaisen illan jalkeen hirveesti jutelleet silla he ivailivat meille jotain ja tottakai, tai siis, vahingossa menin ivailemaan takaisin =)

Myohemmin samana iltana suuntasimme ravintolavaunuun, jossa tutustuimme englantilaiseen Deaniin (joka oli matkalla suoraan Pekingiin ja myohemmin kanssa Australiaan), irlantilaisiin Johnny, Colum ja Gordon (jotka matkasivat Irkutskin kautta UB:iin ja Pekingiin ja loppujen lopuksi Australiaan), kanadalaiseen Felixiin seka australialaiseen Neliin ja ruotsalaisiin nuoriin joiden nimea en muista. Johnnylla oli kivasti viulu mukana jolla han vingutteli perus irkku vingutuksia. Ihmiset taputti ja jalat tomisi. Mukavaa. Seuraavalla kertaa pitaa vaan muistaa, ettei osta Georgialaista limua. Ei hjuva. Tosin Ossi vois pitaa siita, silla siina oli sellainen aniksen maku =)

Muut paivat menivat aikalailla samalla tavalla. Nukuttiin pitkaan, pelattiin Skip-boa, syotiin nuudeleita / kuumiakuppeja ja iltasin istuttiin ravintolavaunussa jutustellen ja ihmetellen. Paitsi torstai oli pienoinen poikkeus. Ostimme yhdelta juna-asemalta hieman vodkaa ja joimme sen sitten iloisesti pois ravintolavaunussa. Ensimmaisen pullon jalkeen seurasi toinen ja toisen jalkeen kolmas (ylakuvassa Heikki ennen iltaa ja alemmas illan jalkeen). Heikki niiden pullojen jalkeen, lippa kainosti otsalla, alkoi "vaittelemaan" muiden matkustajien kanssa. Tosin kaikki eivat olleet aivan samalla aaltopituudella, paitsi irlantilaiset, varsinkaan Dean joka varmasti ajatteli, etta selvitaankohan tasta hengissa. Noh, Heikki lahtikin aikaisemmin nukkumaan =) Jain viela muutamaksi tunniksi muiden kanssa.

Junassa elamisen ainoa ongelma oli se, etta me elettiin junassa Moskovan ajassa vaikka ulkona aikavyohykkeet vaihtuivat. Joten aina ei ollut varma etta oliko ilta vai aamu ja missa ihme me ollaan. Osa matkatutuista jai Irkutskissa ihmettelemaan Baikalia, joten kysasin Deanilta ja irkuilta mailiosotteita josko sita vaikka tormattaisiin Ausseissa, josta kaikki oli kovin innoissaan.

Moskova

Edellinen ilta meni samassa hytissa olleen Juhan kanssa tarinoidessa ja ilmeni, etta ko. kaveri oli asunut 9-vuotta Pietarissa ja saimme hanelta pienta nakemysta siita miten Venajalla homma toimii. (kuvassa meitsi Tikkurila-Moskova junassa)

Moskovaan saavuimme n. klo 8.30 sateisissa merkeissa. Kamat sailoon ja hakemaan lippuja Trans-Siperian junaan jonka jalkeen suuntana punainentori ja Lenin mauseleumi silla aikaa oli kulutettavana 14h. Lenin mauseleumille paastyamme tuli ongelmia mun vesipullon suhteen. Miliisi totesi, etta "Problem!" ja hetken ihmettelyn jalkeen kaski piilottaa pullo takin sisaan. Heikin salmiakkikossu pullo oli vaan pelkkaa daa-daata. Hammentavaa. Mauseleumin jalkeen suuntamisemme mekkaan jossa kapitalisti kohtaa entisen sosialistin. Punaisentorin Makkiin! Namia =P

Nahtavyydet nahtyamme suuntasimme takasin asemalle venaileen junan lahtoa. Dekryptasin kyrilliset kirjaimet ja muutamat muutkin koukerot ja sain selville milta raiteelta meidan juna lahtee, silla vaikka junalipussa luki junan numerona 043 niin sellaista junaa ei asemalta lahtenyt ja olimme oikealla asemalla. No, meidan junan numero olikin 4 =) .. jep. Loppuilta junaa odotellessa meni kun katselimme kuinka siivooja riepotteli juopunutta naista sen omassa kusessa, jonka se oli kaynyt tekee yhden tolpan taakse. Juna-aseman edusta oli muutenkin yhta sirkusta. Valot vilkkuu ja jengi ihan pihalla.