Quito, white water rafting, Cotopaxi and Mitad del Mundo

Keskiviikkona oli vuorossa koskenlaskua Toachi ja Blanco nimisilla joilla, jotka olivat noin kolmen tunnin ajomatkan paassa 500 metrin korkeudessa. Joet olivat tasoa 3 asteikolla 1-5, joten vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti nain aloittelijalle. Mutta sita ennen paiva alkoi kivasti. Heratyskello heratti klo 0600, tai siis ainakin meidan mielesta, ja otimme suihkujen jalkeen suunnan kohti sovittua kohtaamispaikkaa klo 0630. Todellisuudessa klo oli 0530 silla heratyskello oli vaarassa ajassa. Mahtavuutta! Matkalla noutopaikkaan muutama nuori huuteli kummalisuuksia peraan joka nostatti tunnelmaa. Tasta johtuen emme uskaltaneet enaa menna tunniksi hostelliin rentoutumaan. Quiton ghetot ovat parhammillaan juuri siina aamu neljan/viiden aikaan. Adrenaliinihakuista extremeurheilua olla ulkona silloin.

Anyway, matkalle paastiin ja reissu oli kaikin puolin onnistunut. Oli mukavaa meloa kumiveneella keskella viidakkoa ja koskia. Paasimme takaisin about klo 1700 ja silloin oli todellakin hyvin marka ja vasynyt olo.

Aurinkoinen torstai paiva meni Quiton vanhaa kaupunkia ihmetellessa ja kansallismuseossa. Takaisin hostellin laheisyyteen paastyamme varasimme lennot maanantaiksi Galapagos saarille. Samalla tein myos virheen mita en kasita kuinka edes paastin sellaisen tapahtumaan. No, ostimme liput paikallisesta matkatoimistosta 350 USD hintaan ja tuntia myohemmin tajusin, etta netistakin ne olisi saanut tilattua! Pikaisen tarkastamisen jalkeen huomasin, etta netista tilaamalla liput olisi saanut 250 USD hintaan. Hetkellinen katkos johtui varmasti korkeuden aiheuttamasta happivajeesta seka eilisen koskenlaskun jalkivasymystiloista. Anyway, liput oli jo kadessa, joten itku ei auta. Saarilla olisi tarkoitus ihmetella luontoa ja sukellella noin kaksi viikkoa. Maksimissaan turisti saa viettaa siella 21 paivaa. Paluulippu on myos useimmissa tapauksissa avoin, joten jos haluaa tulla aikaisemmin pois/viipya pidempaan, niin sekin on mahdollista. Halvin hotelli on 15 USD luokkaa, mutta se varmistuu paikanpaalla.


Perjantaina olikin vuorossa Cotopaxi nimisen tulivuoren (kuvassa ylla) perusleiriin kiipeaminen 4 800 metrin korkeuteen ja sen jalkeen oli vuorossa 35 km pyoraily 3 000 - 4 000 metrin korkeudessa. Ihan pienta ja kevytta urheilua Ecuadorissa siis.



Landroverilla paastiin aina 4 500 metriin ja loput 300 korkeuserometria piti kavella. En muista koska viimeksi olisin ollut niiin rikki mutta paasin kuin paasinkin 4 800 metriin vajaan tunnin jalkeen (oikea kuva ylla). Onneksi olin laittanut 3 paitaa paallekain silla muuten sinne olisi jaatynyt kun vetta/lunta/rakeita/kivia lensi 15 bofoorin tuulessa. Hetken hengahdyksen jalkeen alas Landroverille ja pyoran selkaan. Siita alkoikin uskomattoman mieleton ja kuvan kaunis taival kohti sovittua "maalia". Vuoristotiet/-polut jylhissa maisemissa salpasi, ohuen ilman lisaksi, hengen monesti! Aivan mielotanta maisemaa! 35 km myohemmin oli tuskaisan hikinen mutta mahtavan voittoisa olo (vasemmassa kuvassa ylla noin puolessa valissa matkaa). Paatin valittomasti, etta juhlistaisin tunnetta oluella iltapalan yhteydessa mutta saakeli oluttahan ei saanutkaan kun sunnuntaina on Ecuadorissa vaalit uuden perustuslain takia. Kai paikalliset pelkaa, etta ihmiset riehaantuu vaalien alla liikaa.



Lauantaina otettiin suunta Mitad del Mundoon eli paivantasaajalle tehdylle muistomerkille missa on todellinen nolla piste. Aamulla klo 0900 ylos, ulos ja kohti yhden kilometrin paassa sijaitsevaa bussipysakkia mutta jotenkin eilinen pyoraily oli vienyt voimat ja paatettiin ottaa taksi nahtavyydelle/monumentille. Ensimmaisena oli vierailu vaaralle paivantasaajalle (vasemmassa kuvassa ylla Antti osoittaa Suomeen vaaralla paivantasaajalla). Syy miksi se on vaara paivan tasaaja on se, etta eras ranskalainen aikoinaan oli laskenut sen olevan silla leveyspiirilla missa monumentti nykyaan sijaitsee. Todellisuudessa oikea "Mitad del Mundo" on noin 240 metria monumentista pohjoiseen. Joten hetken monumentin ihmettelun jalkeen otimme suunnan oikeaan 0 -asteelle. Ja sitten se loytyi: Todellinen keskipiste (oikeassa kuvassa ylla Antti oikealla paivantasaajalla). Siella selvisi myos, etta veden pyorimissuunta on eri pohjoisella kuin etelaisella pallonpuoliskolla seka todellisessa 0 -asteella vesi valuu suoraan alas. Nyt tuli sekin nahtya ja todistettua. Kananmuna on myos helpompi saada pysymaan naulan paalla keskipisteessa (tasta on todisteena sertifikaatti). Ihminen myos painaa noin kilon vahemman 0 -asteella. Opimme myos, miten kalloja kutistetaan. On se ihmeellinen paikka se paivantasaaja. Huomenna on lepopaivan vuoro ja ohjelmassa pyykkaysta ja netissa hengailua ennen maanantain Galapagos saarille lahtoa.

Tampere - Barcelona // Barcelona - Quito

Torstai ilta meni vasyneissa tunnelmissa. Bussi lahti vasta klo 0200 ja paatin odottaa kaupungissa sen lahtoa jota olikin mukava! odottaa. Kuvittelin, etta torstai-perjantaiyon bussi olisi melkein tyhja ja sen takia saisin rauhassa nukkua mutta toisin kavi. Bussi oli aivan piukassa ja unesta ei tullut mitaan.

Kentalle paastyani fiilistelin pienen appelsiinin ja omenan kunnes huomasin, etta Teemu (johon tutustuin Koh Taolla) kopotteli kentan kaytavalla ja oli paattanyt lahtea kanssani mukaan. Sehan ei minua haittaa. Koneessa nukkumisestakaan ei tullut mitaan silla koneen moottori, joka sijaitsi 1,5 metria minusta vasemmalla, piti 120 desibelin moykkaa koko kolmen tunnin lennon ajan. Mahtavaa. Barcelonassa tunnelma klo 0900 aamulla oli kasin kosketeltavissa.

Paiva Barcassa meni kivasti. Pienehkon 7 h hengailun jalkeen nahtiin Liisa sovitussa paikassa ja paastiin aloittamaan Barcelonassa viime viikolla alkanut Merce festivaali jonka suuruudesta suomipojilla ei ollut mitaan kasitysta. Festivaali osottautui todelliseksi fiestaksi. Paljon hyviä bandeja soittamassa ympari kaupunkia. Parhaimmillaan 30 000 ihmistiä suurimpien esiintymislavojen kohdilla ja kaikki tama aivan ilmaiseksi (kuvassa alla Liisa iloisena) Hektisen viikonlopun jalkeen maanantaina odottikin lento kohti Madridia ja Quitoa. Lento Madridiin oli klo 1500 ja lento Quitoon 0155. Pitkan paivan ja odottelun jalkeen saimme klo 2100 laukut koneeseen pienen saatamisen jalkeen. Air Comet nimittain vaati, etta meilla pitaisi olla esittaa joku dokumentti josta ilmenee meidan maastapoistumis aikeet. Lipun myyntiin vaan ja paluulippua varaamaan jota emme todellakaan lunasta ;) mutta nain sita huijataan.


Koneeseen nousi meidan lisaksi kolme lansimaalaisen nakoista ihmista joten ei ihme, etta oli kohtuu gringo olo. Heti alku metreilla selvisi, etta espanjan kielen hallinta on oletusarvo kaikilta Etela-Amerikkaan matkaavilta ja englantiahan ei kukaan edes osannut. Nyt ymmarran milta japanilaisturistilta tuntuu.

Quitoon ja 2 800 metriin saavuttiin klo 0650 paikallista aikaa (-7 h suomeen nahden). Passintarkastuksessa passiin 90 paivan viisumi ja jotenkin se tarkastuksen"neiti" laitto vaaran passinumeron mulle siihen viisumiin. Saa nahda tuleeko / missa vaiheessa tulee ongelmia. Ellei maasta meinaa muuten paasta niin sitten vaan Kolumbiaan ja kartelleihin toihin. Ja kun paivantasaajalla ollaan niin lampoa oli sen 11 astetta. Anyway, taksin kyytiin ja aikaisemmin katsottuun El Taxo nimiseen "hostelliin". 7 $ yo ja perustiloiltaan ok. Taas saa totuttautua haalean kylmaan aamusuihkuun. Muutaman tunnin unen jalkeen kylille ja syomaan. Reissulta jai kateen myos koskenlaskusetti huomisaamulle. Suunnitelmissa on myos kayda ihmettelemassa Amazonin alkuja ja sademetsan jannityksia seka Galapagos saarille muutamaksi viikoksi luontoa ihmettelemaan ja sukeltamaan! (Alla kuvaa Quiton vanhasta kaupungista)

South America / Antarctica here I come!

Tänään on taas se päivä jolloin reppu on pakattu, mieli täynnä intoa (sekä haikeutta) on otettava kurssi uusiin seikkailuihin ja käytävä toteamassa (jälleen kerran), että akkulturaatio on todellakin absurdia. Tänä yönä klo 0200 hyppään bussiin Tampereella ja suuntaan kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää ja aamun Barcelonan lentoa.

Matkalle valmistautuminen oli yllättävän vaikeaa sillä kuluva kesä ylitti täysin kaikki odotukset. Nyt kun piti pakata reppu ja tsempata mieli kohtaamaan kaikkea uutta, niin ne kaikki ihanat kesän kokemukset ja hetket ystävien parissa kumpusi mielessä. Kesäkuun häät, juhannus, Tammerfest, Kotkan Meripäivät, ne monet Pyynikin viikonloput, Helsingin ja Turun vierailut, myöhäiset studion pelisessiot, sekä kaikki ne illanistujaiset ystävien parissa. Oli vaikeaa painaa muistot niille kuuluviin lokeroihin. Tosin eihän tässä ole kuin minimissään 4 kuukautta kun taas voin nauraa yömyöhään rakkaiden ihmisten parissa. Joten on siis kirkastettava mieli ja aloittaa matka kohti tuntematonta. Matka kohti Etelä-Amerikkaa ja Antarktista alkakoon!