The Final Part Of Australia

Matka Airlie Beachilta kohti Hervey Bayta, ja Fraser Islandia, alkoi mukavasti, sillä käytiin vielä noin 30 minuutin ajomatkan päässä Airlie Beachiltä olevalla Cedar vesiputouksella katsomassa ja ihmettelemässä kun paikalliset hyppivät noin 10 metrin kalliolta putousaltaaseen. Koska paikka oli yllättävän suuresti kansoitettu, niin päätimme jatkaa matkaa ja unohtaa suunniteltu pulahtaminen. Hieno vesiputous kuitenkin.

Airlie Beachin leirintäalueen opossumi heräilemässä iltaan

Auton katto hieman vuosi kovalla sateella

Saavuttiin Hervey Bayhyn maanantaina noin kello 13 aikaan ja käytiin ensiksi tsekkaamassa meidän Fraser Island tourin toimisto, josta meillä olisi tiistaiaamuna lähtö 06.50. Paikka löytyi helposti jonka jälkeen tsekattiin itsemme läheiselle leirintäalueelle sekä teimme pienen iltapäiväkierroksen rantabulevardille. Käveltiin mm. pitkin Urangan Pier -laituria, joka on nykyään kalastajien suosima kalastuspaikka. Raikkaassa merituulessa oli mukava kävellä itse laituria, ihailla upeita maisemia ja katsella kun kalastajat yrittivät saalistaa Ahdin antimia. Itse rantakatu oli täynnä erilaisia ravintoloita ja putiikkeja. Pysähdyttiin kuitenkin perinteiselle jäätelölle :) Siitä sitten suunnattiin kaupan kautta leirintäalueelle nauttimaan loppupäivän kuumuudesta. Auringonlaskiessa, ja psykopaattisella tunnussävelmällä varustetun jäätelöauton kiertäessä leirintäaluetta, lepakot, joiden siipien väli oli lähemmäs 40 senttimetriä, aloittivat oman iltanäytöksensä pyydystäessä hyönteisiä. Hauskaa katseltavaa.

Tiistaiaamuna hypättiin ison nelivetoisen rekan kyytiin ja suunnattiin muiden matkustajien kanssa satamaan. Satamasta oli lauttakuljetus Fraserin saarelle joka on 98 % hiekkaa. Meidän touri kestäisi vain yhden päivän jolla saataisiin pintariipaisu koko saaresta. Päivä sisälsikin kaunista luontoa, korkeaa metsää, puhtaita puroja sekä jokia, hiekka”teitä” joita pitkin hurjasteltiin pomppuisasti, valkoista hiekkarantaa sekä tietenkin SS Maheno hylky. Nähtiinpähän muutama dingokin.

Dingo. Ei se bändi.

Kokonaisuudessaan päivä oli ihan mukava mutta jotenkin valmiit turistipaketit ovat raskaita. Varsinkin kun on nyt niin pitkään kaksin asiat hoidettu ja selvitty. Itse kun tekee niin saa asioita ihmetellä juurikin niin kauan kun mielenkiintoa riittää. Suosittelen saarta, mutta sen voi tehdä myös omatoimisestikin johon on hyvä varata kolmisen päivää. Me valitettavasti ei niin tehty tiukan aikataulun takia, ja matka jatkuikin kohti etelää heti kun pääsimme takaisin Hervey Bayhyn. Muutaman tunnin ajon jälkeen, juuri kun aurinko oli painumassa syvälle taivaanrannan taa, löytyi yöpaikka moottoritien varresta jossa oli muitakin campereita yöpymässä. Auto sivuun ja unta palloon.

Seuraavana päivänä matka jatkui kohti Brisbanea, ja koska Pinjalla oli kova hinku päästä halaamaan koalaa, niin suunnattiin Lone Pine Koala Sanctuaryyn. Tehtiin tässä tilanteessa poikkeus sääntöön, että ei enää koskaan eläintarhoihin. Paikka oli ihan ok (tulipahan ohi mennen nähtyä nokkaeläinkin) mutta muiden asiakkaiden/turistien käytös jäi kaivelemaan. Ihminen käyttäytyy tyhmästi yrittäessään saada kuvaa itsestään ja eläimistä. Itäisen naapurien käytös mm. emun kanssa ja kenguruiden kanssa sai raivonpartaalle. Sitten ihmetellään jos/kun eläin ahdistuksissaan näpäyttää ihmistä sen liiallisen läheisestä toiminnasta. Tämmöisessäkin tilanteessa yleensä eläin lopetetaan eikä ihmiselle aiheudu mitään muuta kuin kolaus egoon. En pysty ymmärtämään. En myöskään ymmärrä miksei paikan työntekijät puuttuneet erikoisiin tilanteisiin mitenkään. No, koalan halailun jälkeen suunnattiin läheiselle näköäalapaikalle pienelle takaluukkulounaalle ja nautittiin Brisbanen skylinestä. Kaiken sen ihmettelyn jälkeen suunnattiin Gold Coastille kävelemään rannalle ja pulahtamaan meriveteen. Sieltä jatkettiin vielä Byron Bayn majakalle katsomaan auringonlaskua. Mukava päivä kaiken kaikkiaan. Auringon laskun ja Byron Bayssa nautitun illallisen jälkeen suunnattiin Balinan ilmaiselle leirintä-alueelle. Seuraavana aamuna jäätiin vielä nauttimaan Balinan rannoista joista nelisen tunnin pötköttelyn, uiskentelun ja Pinjan juoksulenkin jälkeen jatkettiin matkaa kohti Hunter Valleytä. Yö vietettiin sillan alla eräässä pikkukylässä.

Brisbane Skyline

Gold Coast

Gold Coast

Byron Bay

Byron Bay

Byron Bay

Byron Bay

Perjantaiaamupäivällä saavuttiin Hunter Valleyyn ja tarkemmin Cessnockiin, josta turisti-infon kautta haettiin alueen tärkeimmät tiedot eli missä voisimme nukkua edullisesti. Viinitiloja kun kiertää niin ei viitsisi etsiä joka yö jotain tiettyä pusikkoa vaan on mukavempaa mennä kiertelyn jälkeen rentoutumaan (suht) turvalliseen ympäristöön. Infopisteen rouva antoikin pöydän alta vinkin, että jos ei halua maksaa kovaa rahaa alueen leirintäkeskuksiin, niin paikallisen raviradan hoitaja ottaa mailleen yöpymään AUD 10 dollarin hintaan per henkilö, mikä kuulosti houkuttelevalta. Viralliset leirintäalueet Hunterissa veloittavat AUD 50-70 per henkilö eli ei muuta kuin kurvaillen raviradalle ja sieltä kolmeksi yöksi paikka. Hyvä raha siitä, että saatiin auto sähkön päähän, suihkut, vessat ja olipahan tilalla vielä ilmainen pyykinpesu mahdollisuus! Vieläkin ihmetyttää, että paikka oli niin edullinen. Saipahan ainakin uuden kokemuksen lisää ”Erilaiset yöpymispaikat” -vihkoon.

Hunter Valley noudatti aikalailla samaa kaavaa kuten aikaisemmatkin viinitilakierrokset. Eli toinen ajoi ja toinen teki tiukkaakin tiukempia muistiinpanoja. Alla olevien viinitilojen ovien saranoita tuli väänneltyä. Suluissa muutamia esimerkkejä (sen verran mitä nyt muistaa), mitä tiloilla pelkän maistelun lisäksi tehtiin.

Tyrrell's Wines (jossa tehtiin mm. viinitila kierros ja maisteltiin chardonnay rypäleitä)
Thomas Allen Wines (omistajien kanssa jutustelua mm. Suomen talvisodasta ja kielten opiskelusta)
De Iuliis Wines (vinkkejä Napa Valleyhyn ja Sonomaan)
Oakvale (Meille kahdelle näytettiin sadonkorjuu rypäleiden puristamista ja maistateltiin semillon rypälettä)
Scarborough Wine Co. (nautiskeltiin verannolla viineistä ja ilmaisista snackseistä)
Mistletoe Winery
Leogate Estate Wines
Tempus Two
Hungerford Hill
McLeish Estate
Audrey Wilkinson Wines (täältä saimme hetkellisen jutustelun jälkeen käsin kirjoitetun lapun Poole´s Rockiin eräälle tietylle maistattajalle ja eikun kohti Poole's Rockia)
David Hook Wines
Brokenwood
Glandore Estate Wines
First Creek
Blueberry Hill Vineyard
Pepper Tree
Poole's Rock (lapun kanssa tiskille ja kohta meillä olikin erikoistyyppi kaatamassa juomia ja kertomassa tarinoitaan)
Meerea Park
Little Wine Co
Andrew Thomas
Hart & Hunter
Margan
Robyn Drayton
Tinklers (Tilan omistajan poijan kanssa maailman ihmettelyä sekä meille maistatettiin neljää eri rypälettä mm. Muscat ja kolmea muuta)
Tulloch
Lindemans
Gundog Estate
Mount View Estate
Ivanhoe Wines
McGuigan Wines Hunter Valley Estate
Tallavera Grove
Mount Pleasant Hunter Valley Estate

Yhteensä siis Hunter Valleyssä kierrettiin kolmen päivän aikana 33 eri tilaa ja yhteensä koko saldoksi tuli/jäi 89. Viinitilojen lisäksi käytiin muun muassa:

Hunter Valley Distellery (luomutislaamo jossa valmistettiin giniä, makuvodkia ja liköörejä. Paikassa pääsi myös maistamaan kaikkia heidän tuotteitaan)
Hunter Valley Smelly Cheese (täältä jäi kahtena päivänä mukaan brie)
Hunter Valley Gelato (38 asteen viilennykseen hieman jäätelöä tietenkin)
Binnorie Dairy (täältä käteen tarttui Vintage Cheddar)
Hunter Valley Chocolate Co. (suklaatasting ja tulipahan ostettua myös tryffeleitä)
Hunter Valley Cheese Shop (juustotasting)

Maanantaiaamuna, 20. päivä, lähdettiin raviradalta Cessnockin postitoimistoon josta tuli postitettua hieman viiniä kotiin. Postin jälkeen suunta olikin kohti Sydneyä jonne meidän piti palauttaa auto ennen klo 15.00. Matka Sydneyn kaupungin rajalta itse hostelliin kestikin yli kaksi tuntia joten lounas jouduttiin unohtamaan. Hostellilla oltiin noin kello 13.45 jonne tehtiin nopea check-in ja kannettiin laukut äkkiä huoneeseen ennen pikaista kurvailua kohti autovuokraamoa. Autovuokraamon pihassa rakkaan campervanin trippimittari näytti 6957,4 kilometriä. Eli ihan ok suoritus 24:ään päivään.

Loppupäivä Sydneyssä meni ihmetellessä oopperataloa, Circular Quayta sekä Harbour Bridgeä. Tehtiin samalla varaus oopperataloon La Soiree nimiseen komedia-/burleskinäytökseen. Oopperaa olisi tehnyt mieli mennä katsomaan mutta meidän muutaman päivän aikana siellä ei ollut kuin yksi oopperaesitys ja sekin vielä ensi-ilta. Eli rahaa olisi ensiksi palanut hieman päivitettyihin vaatteisiin ja yli AUD 200 lippuihin. Tyydyttiin lipunmyyjän suositukseen.

Tiistaipäivä olikin rankka kävely ympäri Sydneyä. Ensiksi käveltiin Kings Crossin metroasemalle josta junalla Bondi Junctioniin. Sieltä kävely Bondi Beachille jonne matkan varrella käytiin ihmettelemässä vuoden 2007 asuntolaani. Olipahan siellä vielä sama Dave managerinakin joka päästi asuntolaan sisään. Bondilta käveltiin takaisin Bondi Junctionin metrolle josta juna Town Halliin. Sieltä kävely Darling Harbouriin josta raikkaan merituulen, lokkien kirkunnan ja ihmismassoissa väistelyjen jälkeen käveltiin vielä kolmen ja puolen kilometrin matka jäätelölle Messina nimiseen jäätelöbaariin. Jätskin jälkeen olikin vielä vajaa kahden kilometrin kävely hostellille jonne päästyämme jalat olikin aivan letkuna. Tunnin päiväunet ja valmistautumaan illan klo 19.00 syöminkeihin The Winery nimisessä ravintolassa Afrikassa tutustumaamme Gabrielan kanssa. Ilta jatkui mukavasti aina hyvässä seurassa klo 02.00 asti jolloin luomet painuivat alas enemmän mitä niitä pystyi kannattelemaan. 

 

Keskiviikkopäivä meni lungisti ja oopperataloon valmitautuessa. Tuli siinä samalla myös avattua yksi Adelaide Hillsiltä ostettu viinipullo mitä hieman nautittiin ennen showta. Show itsessään oli älyttömän hauska! Kaksi tuntia armotonta nauramista niin, että vatsalihakset kramppasivat.

Torstaina aamulla 23. päivä lennettiin Sydneystä Queenstowniin. Lentokentällä ei ensiksi päästy melkein koneeseen koska meillä ei ollut lentolippua pois maasta. Ei riittänyt vakuutteluiksi, että meillä oli pöytävaraus Napa Valleystä ja NHL -otteluun liput. Siis ei auttanut muuta kuin ostaa liput Uudesta Seelannista Yhdysvaltoihin.

Wines, Helicopters And Shampange Under Clear Star Sky

Laskeuduttiin Melbournen kentalle torstaina 28.12. ja muodollisuuksien jalkeen suunnattiin laheiseen lentokenttahotelliin, silla seuraavana paivana haettava auton vuokraamo on hotellin lahella. Vaikka maksettiinkin vahan enemman hotellista, niin kokonaiskustannuksissa saastyttiin, silla nyt ei tarvinnut ottaa taksia (AUD 40 per suunta) keskustaan. Nyt vaan tennarit aamulla jalkaan ja kaveltiin vuokraamoon. Oltiin vuokrattu Hippie Campervan 24:ksi paivaksi ja hitto kun olikin upeeta paasta pitkasta aikaa auton rattiin ajelemaan! Vasemman puoleinen liikenne ei aiheuttanut ongelmia, silla viimeiset nelja kuukautta oli tullut katsottua liikennetta vasemmalta puolelta.

Tyylikkaasti siita sitten kurvattiin hotellin kautta hakemaan rinkat ja sitten laheiseen ostoskeskukseen ostamaan tarvikkeita. Kaupassa vierahti lahemmas nelja tuntia ja kun tultiin takaisin autolle, niin, tadaa! olin jattanut valot paalle ja sen seurauksena auton akku tyhja! No, soitto vuokraamoon, pieni valkoinen valhe, etta ei tietoa miksei auto kaynnisty ja kaverit tulivat vaihtamaan autoon uuden akun ilman mitaan lisakustannusta. Kaikkien episodien jalkeen paastiin matkaan ja otettiin suunta Melbournen keskustaan jossa nahtiin Pinjan joukkuekaveri, Sanna, ja hanen poikaystavansa, Antti, jotka ovat olleet ausseissa tyonhakureissulla Working Holiday -viisumilla.

Vietiin auto parkkihalliin about kello 16.00 ja siita porukalla syomaan Roof Top bar & cinema nimiseen baariin (ja elokuvateatteriin. Kylla. Ne muuttivat joka ilta kattoterassin elokuva"teatteriksi" ja nayttivat isolta screenilta elokuvia ja siina samalla pystyi nauttimaan cocktaileista.) seka nauttimaan parit paikalliset huurteiset. Tosin meikalainen imi Coca Cola Zeroa, silla idea oli lahtea viela illalla ajamaan kohti Great Ocean Roadia. Jossain kohtaa keksittiin, etta siirretaan auto halvemmille parkkialueille ja kun mentiin parkkihalliin maksamaan parkkimaksua niin huomattiin, etta "hittolainen!" parkkimaksu koko lauantai - sunnuntai valisen yon on vaan AUD 18 kun normaalisti se on AUD 7 per tunti. Eli mehan jaadaan parkkihalliin yoksi! Ei muuta kuin ravintolaan syomaan illallista ja lahdetaan vasta aamulla liikenteeseen peruspuliukkona parkkihallista!

Meidan koti seuraavan vajaan kuukauden verran

Meidan koti seuraavan vajaan kuukauden verran

Aamu kun tuli, ja saatiin auto ulos parkkihallista, niin kaytiin viela akkia Sannalla ja Antilla suihkussa ennen ajomatkaa. Matkasuunnitelmissa oli siis lahtea Melbournesta, ajaa Great Ocean Road, kiertaa Coonawarran viinitiloja, ajaa Adelaide Hillsiin, kiertaa sen alueen viinitiloja, ajaa Barossaan, kiertaa sen alueen viinitiloja, koukata Eden Valleyn kautta, kiertaa sen alueen viinitiloja, ja ottaa suunta kohti Airlie Beachia jonne olisi matkaa Barossasta yli 2 800 km ja Melbournesta yhteensa noin 4 300 km. Raju plajays tiedossa.

Viimein kun paastiin itse Great Ocean Roadilla, niin ymmarsi, etta onhan se kaikki sen hehkutuksen arvoinen. Upeaa ajettavaahan se on! Nahtiin kenguruja, koalia seka kakaduja ja nautittiin yleisesta fiiliksesta. Kaunista maisemaa ja surffielamaa kerrakseen! Uusi vuosi vaihtui keskella ei mitaan olevalla metsan vierustalla olevalla "kentalla", jossa katsottiin kirkasta tahtitaivasta ja juotiin Melbournen lentokentalta ostettua Veuve Clicquet -shampanjaa.

Muutaman paivan Great Ocean Roadin ajelun ja erikoisissa pusikoissa nukkumisten (mm. Old Great Ocean roadilta loydettiin todella pusikkoinen maki jonne peruutin auton. Paikka oli niin syrjassa, etta jos sinne joku hulluuksissaan olisi eksynyt, niin meille olisi voinut teha vaikka mita eika hetkeen olisi loytynyt. Taman yopymisen jalkeen paatettiin nukkua vahan "loytyvimmissa" paikoissa) jalkeen saavuttiin aamuisella Penolan kylaan joka on Coonawarran viinialueen "keskus". Siina perustankkausten, turisti-infossa ihmettelyn ja retkituolien ostamisen jalkeen paatettiin ryhtya hommiin! Ihanassa auringonpaisteessa, viinitilojen keskella tuli kierrettya viinitiloja ja maisteltua erilaisia viineja. Mukavaksi homman teki viela se, etta kaikki viinitastingit olivat ilmaisia. Siina sitten tehtiin nopea tikun veto, etta kumpi "nauttii" ja kumpi on seuraavana paivana kuskina. Kuskin arpa osui mulle mutta se tiesi sita, etta seuraava maisteluosio olisi mulla. Paatettiin vuorotella reiluuden nimissa :)

Iloinen maistelija!

Coonawarran jalkeen Adelaide Hills ja Barossa noudatti samaa kaavaa. Mieletonta ymparistoa, upeita viinitiloja ja aivan uskomatonta paikallista ruokaa. Kaytiin suklaatehtaassa hakemassa suklaata, teurastomolta lihaa, pikku leipurilta leipaa, juustolasta juustoa, siideria pienesta panimosta seka paikalliselta torilta aamupalaa. Huh! Taalla voisi helposti asua - ja lihoa! Muutamia paikkoja joista haettiin herkkua olivat Beerenberg Farm (ylivoimaisia kastikkeita mm. Garlic ja BBQ -soosi. Paikassa pystyi myos poimimaan mansikoita), Udder Delights (juustotaivas vol. 1), Melba's Chocolates (nimikin kertoo), Woodside Cheese Wrights (juustotaivas vol. 2), Barossa Valley Cheese Company (juustotaivas vol. 3 mm. triple creamy brie), Barossa Valley Brewing, Schulz Butcher (alyttomia leikkeleita ja makkaroita! Olivat voittaneet Australian paras pekoni -kilpailun vuosina 2011 ja 2012. Valitettavasti ei ostettu rajoitettujen sailytystilojen takia, joten se jai testaamatta), Maggie Beer (mm. päärynä siideri) ja lauantainen Barossa Farmers Market (paikan paalla tehdyt päärynä-manteli leipä ja juusto-tomaatti toast sekä "intialainen" muffinsi. Ai etta!)

Barossa Farmers Market

 

Viinitilat vaihtelivat todella pienista "harrastus"tiloista ison luokan viinitarhoihin. Upeaa oli jutella viinin tekijoiden ja omistajien kanssa niiden tarhoista ja tiluksista. Mieleen painuvia jutusteluja oli muun muassa Proterolla jossa omistaja kertoi tarinaa siita kuinka hanen miehensa oli eraana paivana tullut kotiin ja kertonut hassanneensa kaikki rahat tilaan! Oli kuulemma ero lahella :) Siella kuitenkin iloisesti tekivat viinia ja sain tiskinalta, todella kuivaa, siideria 2 x 0,75 litraa. Viela en uskaltanut maistaa :) Fernfield Winesin taas oli nuori pariskunta ostanut kaksi kuukautta sitten. Olivat paattaneet siirtya kaivosmaailmasta viinimaailmaan. Siella nekin iloisesti pyoritti tilaansa ja maistatti, vahan kompelosti tosin, viiniaan. Ei ehka viinimaailma ollut viela taysin sisaistynyt. Mutta se annettakoon anteeksi. Kokonaisuudessa kaikki oli valilla alytonta jopa. Rahaa paloi kun tuli ostettua viinia ja siideria eri tiloilta mutta onpahan sitten kotona jotain mita muistella jos sinne asti saastyvat.

Erikois"asiantuntija"

Loppujen lopuksin kun startattiin auto kohti itaa, oli plakkarissa 56 viinitilan tuttavuudet ja takana lahemmas 400 lasia viinia per naama. Tasta olisi hyva jatkaa kun paastaisiin Hunter Valleyyn, Uuteen Seelantiin ja Jenkkeihin. Erikoista, etta vaikka en viinista tieda sen ihmeellisemmin, omasta mielestani ainakaan, niin nyt on jo kayty Argentiinan, Etela Afrikan seka Australian viinitiloja. Reissu kun saadaan paatokseen niin on ihmetelty viela muutama muukin viini ja tutustuttua niita valmistavien filosofeihin.

Lista nautituista viinitiloista:

Balvanes Of Coonawarra
Majella Wines
Wynns Coonawarra Estate
Redman Wines
Katnook Estate
Patrick of Coonawarra
Coonawarra Wine Gallery
Parker Coonawarra Estate
Barristers Block And Poetic Justice Wines
Bird In Hand
Hahndorf Hills Winery
Nepenthe
Shaw & Smith
Johnston Winery
Protero Wines
Kersbrook Hill Winery
Lindfold Road Wines
Malcom Creek
McGuigan Barossa Estate
Jacob's Creek
Peter Lehman
Rolf Binder
Chateau Dorrien
Yelland & Papps
Hobbs of the Barossa Ranges
John Duval Wines 
Massena 
Schwarz Wine Company
Sons of Eden 
Spinifex
Teusner Wines
Saltram
Penfolds
Kaesler
Elderton
Torbreck
Greenock Creek Wines
Hentley Farm Wines
Two Hands Wines
Tscharke
Seppeltsfield Wines
Chateau Tamunda
Turkey Flat Vineyards
Lambert Estate
Yalumba
Fernfield Wines
Henschke
Torzi Matthews
Poonawatta Estate
Irvine Wines
Heathvale
Forbes & Forbes
Eden Valley Wines
Radford
Eden Hall
Wolf Blass

Bonuksena paastiin maistelemaan viela McLaren Valen ja Clare Valleyn viineja. Ei haitannut.

2 800 kilometria taittui yllattavan helposti. Ajettiin noin kolmen tunnin ajovuoroja ja 2,5 ajopaivan jalkeen oltiinkin jo Airlie Beachissa. Toisen paivan 1 280 kilometrin ajoplajays helpotti asiaa mukavasti. Matka oli kylla mielenkiintoinen. Pienen pienta kylaa, erikoista bensa-asemaa ja loputtoman tasaista maaseutua joka paikassa. Nopeusrajoitus 100/110 km/h alueilla, joka muistuttaa perunapeltoo, en ymmarra miten paikalliset uskaltaa ajaa sellasilla teilla tollasilla nopeuksilla. Rekat jatkuvasti takapuskurissa ja joutui muutenkin kokoajan paastamaan takaatulevia ohitse. Tiensivuissa oli myos kuolleita kenguruita kokoajan. Mm. viimeiset kilometrit toisen ajopaivan illalla joutui ajamaan 60 km/h (110 km/h alueella) kun kengurut hyppivat jatkuvasti tielle, ja melkein ajettiinkin kahden paalle. Onneksi sain vaistettya ja/tai kengurut pompittua parempiin suuntiin.

On the Road Again -Willie Nelson

Tie"Keittio"

Parempi tiekeittionurkkaus. Naita onneksi on Australiassa paljon! Eli sahkogrilleja puistoissa ja picnic paikoilla. Joissain tilanteissa viela suihkujen ja vessojen laheisyydessa.

Airlie Beachille kun paastiin, ja vaikka aurinko oli ja painunut horisonttiin, niin fiilis oli kylla erikoinen! Paikka ei ole juuri muuttunut sitten kuuden vuoden, jolloin olin taalla viimeksi. Hassua. Siina hikisen nihkeina mentiin mun entiseen tyopaikkaan Beaches:iin suihkuun kun tiesin eraan jemmasuihkun truckereille. Pikkureppuun suihkukamat pakattuina kaveltiin muina miehina mestoille eika kukaan ihmetellyt mitaan. Lampiman suihkun kautta suunnattiin eraalle todella pimealle parkkipaikalle yopymaan. Toisena paivana varattin aktiviteetit suurelle valliriutalle ja Whitehaven beachille. Suurella valliriutalla snorklattiin, ihmeteliin riuttaa puoliupoksissa olevalla sukellusveneella ja nautittiin auringosta. Sukeltamaan en mennyt silla olin sukeltamassa taalla viimeksi enka halunnut kayttaa siihen nyt ylimaaraista rahaa. Varsinkaan kun snorklatessa nakee taysin samat asiat. Pinja bookkasi itselleen viela 10 minuutin ja AUD 125 helikopterilennon Heart-reefille. Siina kun Pinjan lahtoaika laheni, meilta tultiin kysymaan, etta halutaanko lentaa kopterilla takaisin Hamiltonin saarelle ja ottaa sielta vene Airlieen yhteensa AUD 200 per naama (normaalisti AUD 399 per hlo). Nopeilla mietinnoilla paattetiin vaihtaa 2,5 tunnin venematka 35 minuutin kopterilentoon jossa nakisi Heart-reefin, Whitsundayn saaret seka Whitehaven beachin ilmasta. Kaikki tama viela selostettuna. Ei paha. Todellista reppureissaamista! :D Samaisena aamuna saatiin sitten myos laittomasta leiriytymisesta AUD 220 sakot. Tulipahan paivalle hintaa ainakin ja samalla paatos, etta siirrytaan leirinta-aluille.

Ohjaamossa

"Maverick"

Great Barrier Reef

Heart Reef

Great Barrier Reef

Whitehaven Beach

Whitehaven Beach

Perjantaina piti menna purjeveneella Whitehaven beachille mutta saa oli niin myrkyisa, etta meille annettiin mahdollisuus ottaa rahat takaisin. Otettiin, silla ei veneella / rannalla ole kiva olla rajussa bofoorissa ja vesisateessa. Asia ei harmittanut silla nahtiimpahan ranta ainakin upeasti ilmasta kasin. Ja meikalainen paasi ko. rannalle viimeksi vuonna 2007, ja vaikka ranta onkin yksi luonnon ihmeista, niin ranta on aina ranta.

Sunnuntaina onkin taas siirryttava tien paalle ja suunnattava kohti etelaa. 20. paivan auton palautus siintaa edessa ja sita ennen on viela nahtavaa. Seuraavaksi on vuorossa Fraser Island!