Isabel saaren ainoaan kaupunkiin, Puerto Villamilliin, saavuttiin 1645. Puerto Villamill on rakennustyomaata muistuttavaa kompleksi jonka infrastruktuuri on pahasti kesken. Ehka 5-10 vuoden paasta muutaman sadan asukkaan kyla on hieno-resort alue. Katukivet ja osa taloista pyritaan rakentamaan laavakivesta jotta ymparistohaitat olisivat mahdollisemman pienet. Anyway, rinkka hotelliin ja ihmettelemaan uhanalaisten ja vaarassa olevien maakilpikonnien keskusta jossa kasvatettiin kilpikonnia tiettyyn ikaan ennen kuin ne vapautettiin luontoon. Hetken ihmettelyn jalkeen suunta takaisin "kaupunkiin" ja flamingo lammen kautta hotelliin, jossa iltapalan jalkeen nukkumaan silla keskiviikkona olisi tarkoitus suunnata hevosilla Sierra Negra tulivuorelle joka purkautui viimeksi 2005.
Aamulla 0730 aamiaiselle ja 0800 autolla hevostilalle katsastamaan menopelit tulivuorelle. Semisti jannitti kun ei hirveasti ole tullut ratsastettua. Hevosia hetken ihmeteltyani sain alleni leppoisan kaakin ja pienen testailun jalkeen olin kuin uudelleen syntynyt John Wayne! (vasen ylakuva) Matka polyisilla tulivuoripoluilla tulisi taittumaan kivuttomasti. Hevosen selasta muutenkin oli mukava ihailla ymparille avautuvaa nakoalaa (oikea ylakuva). Hieman yli tunnin jalkeen paasimme kraaterin reunalle, joka on maailman toiseksi suurin tulivuoren kraateri (Ngorongoro Tansaniassa on suurin). Pienta hoyrya nousi paikoitellen kraaterista ja samalla erotti hyvin vuoden 2005 purkauksen laavavirran. Suuntasimme kuitenkin 1979 purkauksen alkulahteille silla sinne paasy oli huomattavasti helpompaa ja en tieda olisko 2005 purkauksen aluille edes paassyt.
Nakymat olivat karut mutta kauniit. Hevoset jouduttiin jattamaan about tunnin kavelymatkan paahan 1979 purkauskohdasta silla maasto muuttui todella vaikea kulkuiseksi. Tuliperaisessa ja auringon paahtamassa maastossa tuli ihmeteltya laavan kulkua, virtauskohtia (oikea ylakuva), tunneleita ja sen muodostamia kumpuja. Paikoitellen oli reikia joista tunsi tulevan lamminta ilmaa/kaasua/hoyrya. Jannittavaa! (vasemmassa yla kuvassa Antti ryomi eraan ahtaan laava tunnelin lapi) Yli tunnin alueella vaeltelun jalkeen suuntasimme takaisin hevosille ja soimme aamiaisella jalkeen tehdyn muutaman voileivan lounaan, jonka jalkeen hevosten selkaan ja takaisin. Olimme Puerto Villamillissa takaisin noin 1600 aikaan ja nopean hotellissa kaynnin jalkeen lahdettiin katsomaan kanavaa jonne White tip hait menevat lepaamaan. Komiata katseltavaa kun noin metrin paassa makoilee lahemmas 30 haita (oikea alakuva) jonka lisaksi 10-20 haita uiskenteli kanavassa puhdistautumassa puhdistaja kalojen avustamana. Alueen lahistolla oli muutenkin paljon meri-iguaaneja ja merileijonia (vasemmassa alakuvassa merileijonan poikanen lepaamassa laiturilla) joita tuli ihmeteltya. Muutaman tunnin jalkeen kiertelyn jalkeen hotellille, suihkuun, iltapalalle ja iltapalalle silla vene takaisin Santa Cruziin ja Puerto Ayoraan lahti aamulla klo 0600. Meidan piti alunperin jaada saarelle pidemmaksi aikaa mutta kaiken keskeneraisyyden keskelle ei tehnyt mieli jaada.
Torstaiaamuna 2,5 tunnin meren ihmettelyn jalkeen saavuttiin takaisin Puerto Ayoraan 0840. Rinkat samaan hotelliin kuin aikaisemminkin ja kaytiin hankkimassa halvin eli $ 25 / hlo retki perjantaille Santa Cruzin ylamaille joissa kaydaan katsomassa Los Gemelos nimisia kahta vulkaanista vajoamaan, Galapagos kilpikonnia luonnossa ja isoa laava tunnelia. Kalliimpi retki olisi ollut n. $ 100 ja sisaltaa tyypin 3 naturalistioppaan. Paadyttiin tohon halvimpaan koska kahden-nelja vuoden paasta ei taalta mitaan enaa valttamatta muista. Jos tietaisi jotain kasveista, linnuista ja muutenkin enemman ymparistosta niin tyypin 3 naturalisti olisi varmasti ollut hintansa vaartti. Loppu paiva meni rentoutuessa. Kaytiin ihmettelemassa kaupungin kalamarkkinaa jossa pelikaanit oli karkylla.
Perjantaina lounaan aka almuerzon jalkeen kasipaivaa $ 25 oppaan kanssa, auton kyytiin ja kohti Los Gemelosta (vasemmassa ylakuvassa osa Los Gemeloksen pienempaa vajoamaa). Noin 40 minuutin jalkeen saavuttiin kahdelle isolle kuopalle. Opas oli todellakin $ 25 arvoinen. Koominen kuin mika eika sen jutuista mitaan oikein tajunnut. Hetken alueella kummastelun jalkeen suunta eraalle ranchille jonka mailla asustaa Galapagos kilpikonnat ihan luonnostaan (alakuva). Matkalla ranchille autoradiossa pauhasi espanja-englanti kielen opetus-CD jota opas tohkeissaan opetteli kuskinsa kanssa, aivan mahtavaa komiikkaa! Kilpikonnien luona opas kertoi, ilmeili ja esitti kilpikonnien kahden tunnin pariutumisyrityksesta. $ 25 dollaria rupes tuntumaan jo liian vahalta! Kilpikonnien tutkailun jalkeen suunta laavatunnelille (oikea ylakuva). Oppaan mukaan luonto oli koko luolan tehny itestaan mutta kylla pienta louhimisen jalkea kuitenki nakyi. Tosin se ei poistanut sita tosiasiaa, etta tunneli oli vaikuttava.
Lauantai oli ensimmainen paiva pitkaan aikaan kun satoi vetta. Alkuperaisen suunnitelman mukaan piti menna kokopaivaksi rannalle ottamaan aurinkoa mutta ei. Paiva tuli vietettya netissa blogin paivyksen parissa ja kauppoja kierrellessa. Kaytiin ohi mennen katsomassa kalamarkkinoiden menoa kun merileijonat pelikaanien kanssa tuli paikalle (kuvissa alla. Myos YouTubessa videopatkaa linkki 1 ja linkki 2 antaa hyvaa kuvaa siita kuinka kesyja elaimet taalla on).
Sunnuntaina sai tehda sita mita lauantaina piti eli olla rannalla, auringossa ja grillata rasittunutta ruumista! Viimeiset nautinnot Galapagos saarista silla maanantai aamuna olisi tarkoitus lentaa Guayaquiliin ja ottaa suunta Ecuadorin rannoille. Kolmen viikon urheilutuokion jalkeen on vaan pakko antaa kehon palautua ja rentoutua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti