Journey from Guayaquil to Lima

Maanantai lokakuun 22. paiva oli aurinkoinen ja ilmassa leijui iloisuutta kaiken sen harmauden ja ammuskelun keskella. Heratyksen, kylman suihkun ja repun pakkaamisen jalkeen taksilla 0900 bussiasemalle. Ecuadorista saa hakea Guayaquilia turvattomampaa kaupunkia, joten suunta ei voi olla sen osalta huonompi. Tarkoituksena oli ottaa CIFA yhtion bussi Piuraan, Peruun, joita menisi muutamia jokapaiva. CIFAn bussilla valttaa helposti ylimaaraisen hengailun pahamaineisella Huaquillasin raja-asemalla, jossa kuulemma reppumatkaajia helposti huijataan/ryovataan. Kuitenkaan ilman bussiasemalle menemista tietoa aikataulusta ei loytynyt mistaan, joten maanantaiaamuna oli sen osalta ainoastaan pieni harmaa pilvi taivaalla.

Terminaalilla selvisi, etta busseja todellakin menee muutamia / paiva mutta aikaisin lahti 0720, seuraava vasta 1920 ja myohaisin 2330. Toinen vaihtoehto olisi ollut ottaa bussi Tumbesiin jonne lahti busseja puolen tunnin valein mutta Piura kuitenkin kierolla tavalla houkutteli enemman. Paatettiin ratkaista asia heittamalla kolikkoa. Kolikko suosi Piuraa, joten liput 1920 bussiin. Yhdeksan tuntia yleista hengaamista tuli kulutettua eraassa ostoskeskuksessa jossa mm.kaytiin katsomassa Sandra Bullockin leffaa (mitaan muistikuvaa minka niminen leffa oli kyseessa) ja pelattiin Time Crisis 3:n lapi, on se mahtavaa!

Suunnattiin takaisin asemalle 1800 aikoihin ja oli pieni helpotus kun sinne jatetyt rinkat oli viela tallella. Eika kukaan edes ollut piilottanut mitaan rinkkaankaan. Kun astuimme bussiin, niin hymy oli herkassa. Samalla kun meilta tarkastettiin liput, niin kasitavaramme tarkastettiin perusteellisesti seka osa matkustajista sai ruumiintarkastuksen bussin henkivartijan toimesta.

Tama mukava herra, aseella ja luotiliivilla varustettuna, oli bussin kyydissa aina Perun rajalle asti. Vartija, tai ehka pikemminkin aseistettu hovimestari, tarjoili matkan aikana ruokaa, juomaa seka pummi matkustajilta tupakkaa. Rajan ylitys sujui todella katevasti keskella yota. Ei ollut ylimaaraisia hannystelijoita ja leimojen hankkiminen kesti kokonaisuudessaan sen 10 minuuttia. Meita oli varoitettu yli tunnin odotteluista ja ihmismassoista jonka myoden kuumuus, vitutus ja taskuvarkaudet olisi yle ista. Yolla saattoi olla jotain vaikutusta asiaan :P

Perun tarkastuspisteessa tosin joku yritti royhkeesti huijata USD 10 tayttamalla maahantulokortti mun puolesta ja vetoamalla, etta han jarjesti mulle 90-paivan turistiviisumin. Tiedot etukateen selvittaneena, oli taas helppo hymyilla kun suomalainen saa automaattisesti sen 90-paivan oleskeluluvan. Kaveri jai seisomaan suuauki kun totesin ko. asian. Suomalaisia ei hirveasti taalla pain kait ole ollut kun todella harva tietaa missa Suomi on. Hyva sinansa mutta moni oikeasti on luullut, etta Suomi on jenkeissa.

Noin klo 05.00 aamulla olimme Piurassa. Toivoimme, etta matka olisi kestanyt vahintaan tunnin pari pidempaan niin ei olisi tarvinnut etsia kotia pimeassa. Lisenssillisen taksin kyytiin ja menoksi. Kuskikin oli oikein mukava ja vei meidat lahes suoraan hostelliin pienehkon kierto-ajelun jalkeen ja vaati 10 dollaria / ukko rahaa antamastaan kyydista silla perusteella, etta olemme turisteja ja tahan kellonaikaan ei turistien ole turvallista liikkua ulkona varsinkaan kun on koko omaisuus mukana. Sedalla oli hyvat perusteet ja raha vaihtoi omistajaa. 10 tunnin bussimatka maksoi 12 dollaria ja 10 minuutin taksimatka 10 dollaria.

Hotellissa oli kylma ja suihkuvesi oli kylmaa, taas. Nerokkaana piti menna viela maksamaan kaksi yota etukateen niin ei viitsinyt toisen paivan aamuna lahtea. Hotellin huoneessa oli televisio, josta tuli englanninkielisia elokuvia. Siina vierahti tiistain ja keskiviikon luppoaika nopeasti televisiota tuijottaen. Piura oli mukava ja turvallisen oloinen kaupunki. Tosin kavely on aika pitkalle ainoa asia, mita siella pystyy tekemaan. Miguel Grau, Perun sotasankari, on myos asustanut siella jonka kotona kaydessamme eksyimme eraan taidegallerian pystyttamispuuhiin. Siina hetken ihmeteltyani ja toita kehuttuani huoneessa ollut perulaisnainen tuli toteamaan, etta jos kerran tykkaatte toista niin tulkaa huomenissa avaijaisiin klo 1900, ilmasia drinkkejakin olis tiedossa. Ei tarvinnut kahta kertaa miettia mita sita tekisi.

Torstaina oli aika jatkaa matkaa Limaan Cruz del Sur -bussiyhtiolla. Yo-bussilla VIP lipuilla. Tarkoitti kaytannossa sita, etta istuin oli "sohva" ja verhot olivat kokoajan edessa. Turvallisuussyista kait. Tarjoilu pelasi kanssa. Saatiin nauttia mukavista tuoleista paivallinen ja aamiainen seka ennen nukkumaan menoa koko bussi pelasi bingoa. Bussi lahti klo 1900 torstaina ja perjantaina olimme mukavasti klo 1000 harmaassa Limassa. Ja eikun kotia etsimaan. Paadyimme Stop and Drop nimiseen hostelliin mirafloressa jonne maksoimme kerralla viikon oleskelun. Omistaja on mukava ja innokas about 30 v. latino. Naytti autollaan paikkoja, tutustutti perulaisiin surffareihin ja jatkuvasti pyytaa juhlimaan hanen kanssaan.

Kaupunkina Lima tuntuu mukavalta. Mirafloresissa pystyy pimealla hyvin kavelemaan ilman huolia ja murheita. Ihmiset osaavat espanjan lisaksi puhua muutaman sanan englantia joka helpottaa aina. Koka-kauppiaita on jokaisessa kulmassa sisaanheittajilla varustettuina.



Lauantaina tuli kaytya Perun kansallismuseossa joka naytti Neuvostoliiton hallinto-rakennukselta massiivisen palikkamaisen kokonsa ja harmaan varinsa ansioista. Illalla tuli kaytya maistamassa paikallista drinkkia Pisco Souria eli kirkasta Pisco brandya, limea ja munanvalkuaista sheikattuna, mmmm! Sunnuntaina olikin kivaa, piscon jalkimauissa, lahtea laheiselle Huaca Pucllana nimiselle preinka-rauniolle ihmettelemaan. Huaca tarkoittaa kivikasaa/pyramidia ja Pucllana oli paikan nimi. Raunioihin perehtymisen jalkeen suunta Larcomar ostoskeskukseen kattomaan Rush Hour 3, Burger Kingille ja pelaamaan Time Crisis 2 lapi :) Mistakohan loytyis ensimmainen osa?!



Maanantaina tuli yritettya etsia espanjan kielen kouluja ja paragliding kouluja mutta joko paikalliset ei osaa tehda kyltteja tai paivittaa www sivujaan silla viiden tunnin ajan ko. paikkoja tuli etsittya ilman tulosta. Innokasta hostellin omistajaakaan ei loydetty mistaan jolta olisi voinut asioita kysya. Ehka tiistaina sitten nekin bongataan. Mulla kay aika vaan vahiin silla ma olin ajatellut suunnata sunnuntaina eteenpain ja kohti Nazcaa. Teemu jaa Limaan pidemmaksi aikaa opiskelemaan ja oleilemaan, joten silla ei huolta.

Tiistai aamupaivalla mentiinkin surffaamaan kanadalaisen ja perulaisten poikien kanssa. Hubaa oli mutta kadet vaan tuppas vasymaan kun ei niilla ollut kauhonut piiiitkaaan aikaan. Rankan rupeaman jalkeen suihkun kautta syomaan ja fiilistelemaan Liman paivaa. Hetkellisen kiertelyn jalkeen paatettiin kayda leffassa kun siella oli "kaksi yhden hinnalla" -tarjous. Knocked up oli ihan hauska alkuillan komedia.

Limassa on tullut nautittua perulaisesta keittiosta ja ahmittua/syotya cevichea (perulaista "sushia" eli raakaa kalaa limessa, sipuleissa ja chilissa), juotua chicha moradaa (purppura maissista tehtya mehua. Aivan loistavaa!!) ja kaikkea muuta syotavaa aina mazamorra moradasta lehman sydamiin.