Saavuimme Ulaan-Baatorin rautatieasemalle sunnuntaiaamuna 15.10 noin klo. 7.35 pienessa kankkusessa edellisillan jaljilta. Ilta ravintolavaunussa venahti hieman Deanin ja Noelin kanssa (maistoimme samalla paikallista Gengis Khan -vodkaa) pitkaksi, koska olimme kaikki aika sekaisin aikavyohykkevaihtelujen takia, joten unta saatiin vasta noin klo. 4 paikallista aikaa. Urgh. Suuri kiitos Valtterille takistaan. Ilman sita olisin jaatynyt pystyyn in no time.
Asemalla meita odottikin sekalainen kaaos kun kymmenet vierastalojen pitajat yrittivat houkutella meita omiin paikkoihinsa. Ehdin blokkaamaan pari pyrkyria sanomalla, etta meilla on jo majapaikka mutta Heikki meni vahingossa, hieman sivuummalla, molayttamaan, etta meilla ei viela ole majapaikkaa. Soppa oli valmis. Lopulta olimme paasset suurimmasta osasta ahneista mongoleista eroon ja meita seurasi enaa kaksi sitkeinta sissia. Noin kilometrin kaveltyamme selvisi, etta kumppanukset ovat ystavia aikojen takaa ja loppujen lopuksi on ihan sama kumman valitsemme. Paadyimme, Heikin hinta neuvottelujen jalkeen, ottamaan Temujiin's guesthouse:n silla hinta oli matkalla tippunut 6$:sta 4$:iin. Myohemmin selvisi, etta Temujiin on Mongolian XXXX (maa muutettu yksityisyyden suojaamisen vuoksi) suurlahettilaan poika, joka pyorittaa Ulaan-Baatorissa omaan puolilaillista majapaikka bisnesta. Hamaraa.
Saavuttuamme Temujiinin majataloon kuoppaisen reissun jalkeen huomasimme, etta mosjoo majoittaa meidat omaan kotiinsa. No mikas siina ollessa kun hinta oli kohdallaan =) Purettuamme tavaramme saimme kayttoomme suihkun, josta tuli lamminta vetta .. JEE! =P Matkan rasitukset pois nukuttuamme lahdimme noin puolenpaivan aikaan hakemaan suomesta varaamiamme junalippuja Pekingiin. Temujiin lahti opastamaan meita UB:n kaaottisessa ymparistossa ja noin tunnin kavelyn seka monen neuvon kysymisen jalkeen loysimme toimistorakennuksen joka oli kuin sodan jaljilta (sijaitsi silti UB:n keskustassa) kavuttuamme viidenteen kerrokseen loysimme remonttimiehia vaihtamassa lukkoja oveen ja olimme kaikki (myos Temujiin) jo varmoja, etta helvetti taalla mitaan matkatoimistoa ole. Mutta kuin ihmeen kautta eraalta kaytavalta loytyi kuin loytyikin koppi 505, jossa pieni iloinen mongoli piti toimistoa ja saimme lipumme! Ilman Temujiinia emme olisi ikina loytaneet perille.
Liput saatuamme ja UB:n menoa ihmeteltyamme palasimme majataloon ja keraamaan voimia huomiseen. Myohemmin illalla juttelimme viela paljon Temujiinin kanssa ja lopulta sovimme, etta han vie meidat seuraavana aamuna kahden paivan reissulle Mongolian maaseudulle ja muinaiseen paakaupunkiin Karakorumiin seka Erdene Zuu buddhistiluostariin. (Alla kuvaa UB:n vilskeesta)
16.10.2006
Herasimme aikaisin ja nopean suihkun seka aamupalan jalkeen suuntasimme Temujiinin kanssa autolle jonka han oli edellisena iltana varannut. Ulkona odottanut kuljettaja oli yli puolituntia myohassa sovitusta, joten Temujiin antoi potkut kuskille ja palkkasi oman sukulaisensa kuljettamaan meita.
Karakorumiin on UB:sta noin 350 kilometria ja meilla oli kuulemma kaytossa koko mongolian paras tie, joten matka taittuisi nopeasti. Tai niin me luultiin =) Ensimmaisen 40 kilometrin jalkeen tie muuttui yllattaen sellaiseksi perunapelloksi etta morjes (alla kuvat tiesta ja autosta)! Nyt en yhtaan imettelekaan miksi otimme aamulla mukaan vararenkaan =)
Matkalla Temujiin kertoi paljon Mongolian historiasta ja muusta yleissivistavasta ja tuli siina myos juteltua politiikasta seka uskonnosta. Mongolialla on ilmeisesti hyvat suhteet Pohjois-Koreaan ja Temujiin kertoikin meille ylpeana, etta meilta PK on plutoniumit pommeihinsa saanut. Mahtavaa! Yleisesti Kiina on paskamaa ja Suomen kieli kuulostaa ihan Mordorin kielelta. Hmm. Kummallista ;)
Teiden varsilla aina paikan korkeimmalle kohdalle rakennettu kivi roykkio, Obo, tuo matkaajille onnea. Tarkoituksena on kiertaa roykkio kolmesti myotapaivaan samalla heittaen siihen kolme kivea. Tata tehdessamme Noel ja Elaine ajoivat upouudella maasturilla ohitsemme. What are the odd's?!
Automatkalla Temujiin kertoi seuraavia asioita:
-Hanella on tapana huijata turisteja lentokentalta omaan autoonsa ja ottaa heilta oikeille oppaille tarkoitetut rahat. Kuulemma kostoksi entiselle tyonantajalleen joka on yksi suurista mongolian matkatoimistoista.
-Hanet on karkoitettu Malesiasta hanen pahoinpideltyaan huonesiivooja koska tama kuulemma penkoi hanen tavaroitaan ja yritti varastaa hanelta. Han pelastui diplomaattipassinsa avulla. Temujiin saa palata Malesiaan vasta vuonna 2017.
-Koska UB:ssa vierastalobiznez on kovaa pelia, han oli mennyt serkkujensa kanssa eraaseen kilpailevaan majataloon ja pistanyt paikan matalaksi.
-Koska Korealaiset majapaikat ovat valtion suojeluksessa (Korealaiset ovat investoineet Mongoliaan paljon rahaa) han ei voinut muuta kuin palkata murhamiehet hommiin (1000 $). Mutta assasiinit eivat olleet loytaneet kohdetta kunnes eraana iltana kohteen kovanaamat olivat loytaneet Temujiniin ja hakanneet hanet tohjoksi (nakyy vielakin kasvoista)
Noh, takaisin asiaan. 350 kilometrin matkaan kului aikaa paalle 10 tuntia osaksi maaston ja osaksi sen takia, etta Temujiin ei halunnut maksaa paikallisille poliiseille 50 $ turistien kuskaamiseen vaadittavasta tarrasta, joten jouduimmekin ajamaan Karakorumiin tundran / arojen halki keskella pimeytta ja tieta siella ei todellakaan mennyt. Asiaa ei helpottanut yhtaan se, etta Temujiin ja kuljettajamme eksyivat reitilta (miten olisikaan kaynyt ellemme olisi heittaneet oboon kivia?!) ja jouduimme kyselemaan paikallisilta nomadeilta ohjeita suunnasta. Lopulta saavuimme pilkkopimeassa Karakorumiin ja Temujiin etsi meille kaupunkin halvimmat huoneet.
Halvimmat huoneet loytyivat, tottakai, mistas muualta kuin paikallisesta porttolasta! Soimme iltapalaa samaan aikaan kun paikallinen nuoriso alkoi imea pullo kaupalla vodkaa. Huoneemme oli kuin mikalie asemanvessa jossa paska haisi ja katosta roikkui yksinainen hehkulappu johdon varassa. Yleisessa vessassa verisiin wc -papereihin olisi pitanyt pyyhkia mutta onneksi oli omat backupit :)
No uni tuli kun sita tarpeeksi kauan yritti. Onneksi otin korvatulpat mukaan niin sain unen tod. nak. Heikkia nopeammin joka joutui kuuntelemaan naapurihuoneen saksalaisten "eroottisia" kommentteja =) (alla Heikki "hotellissa". Ikkunasta nakyy maisemaa Karakorumista)
17.10.2006
Herasimme kylmyyteen aikaisin aamulla (thank god to valtteri again silla jouduin yolla laittaa sen takin paalleni) ja viela kohmeisina komysimme aamupalle, jota ei koskaan ollut. Saimme tyytya kahviin ja Temujiinin vaimon mukaan antamaan kaaret
orttuun. Kahvipoydassa keskustelimme pitkaan Mongolian historiasta, jonka jalkeen suuntasimme Karakorumin raunioille (joita ei ollut silla se on tuhottu jo kolmesti =)) ja Erdene Zuu -luostariin. Luostarissa tapasimme uudelleen Noelin ja hanen vaimonsa, jotka olivat varanneet samankaltaisen reissun ihan oikeasta matkapalvelusta (hinta oli tietysti huimasti kalliimpi ja ei todellakaan niin extreme). Kiertelyn jalkeen kavimme katsomassa Fallista kivea, joka antaa sita koskettaneelle mahtavan suorituskyvyn =) Taman jalkeen suuntasimmekin sitten takaisin kohti UB:ta, jonne saavuimme n. klo 20.30.
Herasimme kylmyyteen aikaisin aamulla (thank god to valtteri again silla jouduin yolla laittaa sen takin paalleni) ja viela kohmeisina komysimme aamupalle, jota ei koskaan ollut. Saimme tyytya kahviin ja Temujiinin vaimon mukaan antamaan kaaret
orttuun. Kahvipoydassa keskustelimme pitkaan Mongolian historiasta, jonka jalkeen suuntasimme Karakorumin raunioille (joita ei ollut silla se on tuhottu jo kolmesti =)) ja Erdene Zuu -luostariin. Luostarissa tapasimme uudelleen Noelin ja hanen vaimonsa, jotka olivat varanneet samankaltaisen reissun ihan oikeasta matkapalvelusta (hinta oli tietysti huimasti kalliimpi ja ei todellakaan niin extreme). Kiertelyn jalkeen kavimme katsomassa Fallista kivea, joka antaa sita koskettaneelle mahtavan suorituskyvyn =) Taman jalkeen suuntasimmekin sitten takaisin kohti UB:ta, jonne saavuimme n. klo 20.30.
(Ylla kuva luostarista seka nuorista lamoista jotka kutsuvat torvillaan asukkaita seremoniaan. Seka Buddha)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti