Trans-Siperia 10. - 15.10

Junamatka alkoi mukavasti. Kamat saatuaemme hyttiin, joka oli mukavahko, tutustuimme muihin samassa vaunussa olijoihin. Oikean puoleisessa naapurihytissa matkasi englantilaiset Noel ja hanen vaimonsa Elaine. Vasemmalla puolella oli pari saksalaista jotka olivat omissa oloissaan kokomatkan. Saimme nauraa heidan molotuksilleen melkein joka ilta. Das ist Klassik kuului ja salamavalot vilkkuivat kun he kuvasit "jotain" suihkussaan / kabiinissaan. Sairasta.

Samassa vaunussa matkasi viela muutama englantilainen ja ruotsalainen, joiden nimia en valittettavasti muista. Tosin ne viimeisen hytin englantilaiset eivat ensimmaisen illan jalkeen hirveesti jutelleet silla he ivailivat meille jotain ja tottakai, tai siis, vahingossa menin ivailemaan takaisin =)

Myohemmin samana iltana suuntasimme ravintolavaunuun, jossa tutustuimme englantilaiseen Deaniin (joka oli matkalla suoraan Pekingiin ja myohemmin kanssa Australiaan), irlantilaisiin Johnny, Colum ja Gordon (jotka matkasivat Irkutskin kautta UB:iin ja Pekingiin ja loppujen lopuksi Australiaan), kanadalaiseen Felixiin seka australialaiseen Neliin ja ruotsalaisiin nuoriin joiden nimea en muista. Johnnylla oli kivasti viulu mukana jolla han vingutteli perus irkku vingutuksia. Ihmiset taputti ja jalat tomisi. Mukavaa. Seuraavalla kertaa pitaa vaan muistaa, ettei osta Georgialaista limua. Ei hjuva. Tosin Ossi vois pitaa siita, silla siina oli sellainen aniksen maku =)

Muut paivat menivat aikalailla samalla tavalla. Nukuttiin pitkaan, pelattiin Skip-boa, syotiin nuudeleita / kuumiakuppeja ja iltasin istuttiin ravintolavaunussa jutustellen ja ihmetellen. Paitsi torstai oli pienoinen poikkeus. Ostimme yhdelta juna-asemalta hieman vodkaa ja joimme sen sitten iloisesti pois ravintolavaunussa. Ensimmaisen pullon jalkeen seurasi toinen ja toisen jalkeen kolmas (ylakuvassa Heikki ennen iltaa ja alemmas illan jalkeen). Heikki niiden pullojen jalkeen, lippa kainosti otsalla, alkoi "vaittelemaan" muiden matkustajien kanssa. Tosin kaikki eivat olleet aivan samalla aaltopituudella, paitsi irlantilaiset, varsinkaan Dean joka varmasti ajatteli, etta selvitaankohan tasta hengissa. Noh, Heikki lahtikin aikaisemmin nukkumaan =) Jain viela muutamaksi tunniksi muiden kanssa.

Junassa elamisen ainoa ongelma oli se, etta me elettiin junassa Moskovan ajassa vaikka ulkona aikavyohykkeet vaihtuivat. Joten aina ei ollut varma etta oliko ilta vai aamu ja missa ihme me ollaan. Osa matkatutuista jai Irkutskissa ihmettelemaan Baikalia, joten kysasin Deanilta ja irkuilta mailiosotteita josko sita vaikka tormattaisiin Ausseissa, josta kaikki oli kovin innoissaan.