Sunnuntaina 2.12. oli bussimatka Bolivian ja Argentiinan rajalle jossa vierahti kivasti viisi tuntia kun rajaviranomaiset tarkisti jokaisen rajan ylittajan laukun/repun/kantamuksen perusteellisesti. Jokainen rinkan osio tarkistettiin, jokainen pikku nyytti avattiin ja jokainen vaatekappale levitettiin eli koko sisalto ulos ja takaisin sisaan. Hyva, etta La Pazissa olin jarjestanyt rinkan uudelleen ja hyva kun sain tehda sen nyt taas. Tuntien jalkeen matka jatkui ja suuntana oli Salta jossa viettaisin muutaman paivan.
Salta on atmosfaarinen kaupunki monine kolonialistisine rakennuksineen ja puisto-/torialueineen seka siella on etelaisen pallonpuoliskon suurin uima-allas joka todellakin piti nahda ja on tittelinsa ansainnut eli allas on massiivinen! Pieni jarvi keskella leirinta aluetta. Hulluutta. Saltaan paastyamme kamat kuntoon ja syomaan Bife de Chorizoa ja juomaan paikallista viinia. Taivaallista! (kuvassa alla vuoden -77 viinipulloja Mendozan viinitiloilla)
Tiistaina suuntasin Salta Rafting nimisen yhtion leirinta alueelle kahden tunnin paahan Saltasta silla olin ajatellut tehda keskiviikkona Zipliningia aka Flying Foxia (ihmiset jotka on kaynyt Uudessa Seelannissa tunnistaa tosta nimesta varmaan paremmin). Eli vaijerin varassa korkeuksissa kiidetaan lujaa. Pisin setti olisi/on/oli 500 metria vuorelta toiselle. Paikalle saavuttuani teltta pystyyn ja nauttimaan luonnosta. Illalla oli perus argentiinalainen barbeque eli lihaa, lihaa, lihaa ja taas vahan lihaa. Toki, viinia oli kans ;)
Keskiviikko 5.12. alkoi silla kun kaksi Uusi-Seelantilaista paatti tehda heidan oman paikallisen grilliplajayksen eli maahan monttu, monttu tuleen, hiilloksen paalle lihat, lihojen paalle lehdellisia oksia, oksien paalle markia riepuja, riepujen paalle maata ja paketti hautumaan paivaksi. Maittava ja lihallinen setti olisi valmis zipliningin jalkeen (alakuvissa ylarivissa ja vasemmalla alhaalla). Tolla ruualla on nimikin joka muistaakseni on hangy tai vastaava (alakuvissa oikealla alhaalla jatkat laittamassa riepujaan). Anyway, kaiken ton ihmettelyn jalkeen oli ziplingin vuoro. Yhdeksan linjaa, vauhtia 100 ja saakelin hauskaa mutta voimia vievaa hommaa! Tuli myos tehtya nayttava nurinkurinen X viimeiselle linjalla ;) Vauhdikkaan paivan jalkeen paasi syomaan kiivien tekemaa lihajuttua ja oh my mita settia!! Maukkaan ruokailun ja oluen jalkeen olin aivan voimaton jonka takia kommin telttaan klo 2000. IPod korville ja unille. Herasin tosin klo 2200 aivan saatanalliseen myrakkaan. Seuraavat 10 minuuttia olikin mielenkiintoista aikaa. Ensiksi naureskeltiin telttakaverissa sita ettei tarvinnut olla ulkona. Sitten telttabuddy totesi, etta sen puoli vuotaa vetta (ei englantilaiset osaa laittaa telttaa pystyyn) ja vaikka olin laittanut oman puolen teltasta kuosiin ja kirealle niin ei se hirveesti lohduta jos vetta tulee sisaan toiselta puolelta. Tosin en stressannut sen kummempia kun allani oli ilmalla taytettava makuualusta. Ulkona kuitenkin vetta tuli enemman ja mulle tuli siina kaikessa fiilistelyissa jumalaton vessahata. Siina sita sitten naureskellessa kiroilin, etta kait ulos pitaa menna ja telttabuddy vetisissa fiiliksissaan toivotteli hyvia tuokioita. Kun kaannyin teltan oviaukolle tunsin teltan pohjan olevan kuin vesisanky. Avasin teltan vetoketjun ja katselin kun buddyn uuden karheat Niken tossut kelluivat pois teltan laheisyydesta. Koomista katseltavaa! Vetta oli kivat 20 cm ja nousi kokoajan eli teltassa ei todellakaan pystyisi nukkumaan varsinkaan kun sinne sisalle nyt tulvi kokoajan vetta lisaa. Seuraavan 0,5 sekunnin aikana singahdin takaisin telttaan, kerroin tilanteen buddylle, nappasin kamat ja suuntasin laheiseen bussiin yoksi jossa oli oikein mukavaa yopya aamuun asti :)
Aamulla sai hihitella aluetta kohdellutta vedenpaisumusta. Sateen takia toki takaisin lahto vahan viivastyi kun bussi jai mutaan kiinni ja muutenkin teltat piti pesta laheisessa joessa.
Salta Raftingista oli suunta pieneen 12 000 asukkaan Cafayateen, jossa vierahti muutama paiva viinitiloja kierrellessa ja niiden tuotteita maistellessa. Kaupunki sinansa oli mukavan pieni, idyllinen ja chilli viinikyla jossa viinikellarit on auki kaikille ;) Cafayatessa tuli myos juotua Suomen itsenaisyyspaivan kunniaksi yhta alueen parhaimmista viineista ja ah! mita se tekikaan ihmiselle!! (Ylakuvassa Antti bodegan oviaukolla ja alakuvassa Antti maistelee tuotteita)
Cafayatesta suuntana oli Cordoba, jonne matkatessa yovyin yhden yon Catamarcassa. Cordoba on Argentiinan toiseksi suurin kaupunki joka on myos suuri opiskelija kaupunki. Cordobassa kaytiin porukalla syomassa argentiinalaisessa buffetissa jossa oli kevyt viiden metrin pihvi tiski, josta sai ihan mita vaan lihaan liittyvaa. Toki paikassa oli myos sushia, muuta meren elavaa, salaattia eri olomuodoissa, jalkiruokatiski, kiinalaista eli kaikkee! Ravintolassa sait myos valita oman maaran pastaa purkeista, ojensit annoksen pastatiskin mammalle joka sitten valmisti mieleisen annoksesi siina edessa. Jalkkariksi pannukakkua ja taas sai ihmetella kun kokit pyoritteli ilmassa rommilla liekitettya ja karamellisoitua omenapannaria. Komeaa ja vaan nelja euroa koko setti. Cordobassa tuli nautittua sivistyksen tuomista elokuvista ja ostoskeskuksista.
Cordobasta suuntasin Mendozaan eli takaisin viinitiloille silla Mendozan alue tuottaa 70 % Argentiinan viineista! (alakuvassa oikealla viinit kypsymassa tynnyreissa) Kolme paivaa hurahti mukavasti. Ei voi muuta sanoa kuin, etta paikalliset viinit (varsinkin luomuviinit!) on/oli aivan loistavia! ;) Tuli myos kaytya suklaatehtaassa joka teki, tottakai, suklaata mutta myos jumalaisen makusia suklaalikooreja! (kuvassa ylla)
Mendozasta suunta olikin muutamaksi paivaksi Chile ja sen paakaupunki Santiago de Chile. Matkalla Chileen sai ihmetella Andien korkeinta vuorta Aconcagua (ylakuvassa oikealla Aconcagua Mendozan viinitilalta nahtyna) joka on maailman korkein vuori, heti Himalajan vuorien jalkeen. Santiago on/oli mukava kaupunki. Kauniit puistot ja kadut on piedetty hyvassa ja puhtaassa kunnossa seka Plaza de Armasin ympariston kavelykaduilla sai nauttia katuesiintyjia joista katu-oopperaa oli jaatava hetkeksi katsomaan silla se on musta aika outo valinta katuesiintymiseen. Hyvin parivaljakko siina oopperaa veteli. Tosin laheinen makki veti mun huomion kun sen tuomista nautinnoista ei hetkeen ole paassyt nauttimaan. Santiagossa aika sujahti nopeasti ja lauantaina 15.12. lensin Buenos Airesiin kun olin sopinut nakevani Teemun siella. Lento kokonaisuudessaan meni hyvin mutta vieressa istui about 175 kiloinen juopunut argentiinalainen mies joka fiilisteli kaytavan toisella puolella olevaa keski-ikaista kaunotarta. On se hianoo hommaa! :) Onneksi sain istua rauhassa ja nauttia Chilesta salakuljettamaani chilia ja koneen valipalaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti