Pakse, Si Phan Don (Don Khon), Pakse 9.1. - 14.1.

Tiistai paiva menikin puhtaasti energiaa keratessa ja elokuvia katsellessa (ylakuvassa kuvaa Paksesta). Kavin Tuomon ja Markon kanssa Mekongin rannalla kelluvass ravintolassa fiilistelemassa ajasta ja paikasta riippumattomuutta. Ah, on se kivaa kun ei ole kiire minnee! :P

Keskiviikkona alkoi matka Heikin, Tuomon ja Markon kanssa kohti Si Phan Don:ia aka 4000 islands eli etela-laosin ja kambotsan rajalla on saaristo jossa aika pysahtyy, maisemat ovat kauniita ja sivistyksesta ei ole tietoakaan. Tai jos sijoittuu Don Khongille/Done Detille niin saa nauttia internetaikakauden huumasta (60 000 kip:ia / tunti eli 6 $ / tunti eli aivan helvetisti!) aggregaatin huutaessa taustalla. Mutta tallaisiin humputuksiin emme halunneet vaan suuntasimme (hetkellisen neuvottelun jalkeen, silla venemiehemme ei olisi halunnut lahtea heittamaan sinne mutta raha avaa portit) yhden saaren pidemmalle, Don Khonille. Taalla lankkareita ei ole laheskaan niin paljon kuin kahdella aikaisemmalla saarella ja meno on sen mukaista. Kanoja, porsaita, ankkoja, lehmia, vesipuhveleita, koiria ja kissoja tepastelee ympariinsa samalla kun itse joutuu stressaavasti pohtimaan riippumatossa (kuvassa alla) potkotellen, kaannanko paata nyt vai kohta?! Sahkon tuomasta huumasta sai nauttia klo 1800 - 2200 valisena aikana jolloin bungalowiemme omistajat vaivautuivat kaynnistamaan aggregaattinsa. Sen piskuisen valon haipyessa yon pimeyteen avautui uskomattoman kaunis ja ajatuksen pysayttava tahtitaivas ilman valosaasteen hairintaa. (Ylakuvassa on muutama itikka sen ainokaisen valon ymparilla)





Torstaina vuokrasin polkupyorat Tuomon ja Markon kanssa silla valin kun Heikki jai nukkumaan/chillamaan bungaloweille. Lahdimme polkemaan Don Khonin pienia hiekkateita kun eteemme ilmestyi Li Phi vesiputous jonka voimakkaat kuohut pisti miettimaan syntyja syvia. Vajaan tunnin pohtimisen jalkeen jatkoimme matkaa ja paadyimme eraalle hiekkarannalle (ylla kuvaa polusta rannalle) jossa tuli naureskeltua, katetun teltan alla, kolmelle suomalaiselle jotka seisoivat hiekkarannalla taysin valkoisina ja olutpullot kadessa klo 12. Takaan, etta ne jatkat palo ja ne palo pahasti kun yksi pojista "hieman" punoitti :P .. No, mita pienena oppii sen vanhana muistaa.



Hetken telttafiilistelyn jalkeen huomasimme, etta eras mies kuljettaa "Edeang Cave"lle ja kun kukaan ei paikasta tiennyt (ei loyry netistakaan nain jalkikateen) ostettiin sika sakissa ja hypattiin kyytiin. Matka oli uskomaton, kuin olisi hypannyt suoraan johonkin luontodokumenttiin. 40 minuutin venematkan, Kambotsan ja Laosin rajan tuntumassa (vasemman puoleisessa kuvassa vasemman laidan ranta on kambotsaa ja oikean laidan laosia), aikana joutui monesti toteamaan kuinka maisemat ja luonto kavi vain kauniimmaksi ja kauniimmaksi. Kun paasimme perille "luolaan" saimme todeta, etta mitaan luolaa ei ole vaan mies tarkoitti aluetta jossa oli paljon isoja koskia (ala kuvissa), putouksia ja koskemattomia rantoja (oikeassa kuvassa ylla). Aika kului nopeasti kaikkea sita paljoutta ja komeutta ihmetellessa ja suuntasimme takaisin iltapaivasta nalan kurniessa. Maittavan ruuan jalkeen ilta kului mukavasti riippumatossa, suitsukkeiden palaessa ja Tuomon Ipodia kuunnellessa olemattomista kaiuttimista.






Perjantaina lahdettiin pyorilla koko jengi Done Detille (kuvissa ylla) kiertelemaan ja katselemaan toisen saaren elamaa. Done Detin ja Don Khonin yhdistaa vanha ranskalainen rautatiesilta jonka avulla ohitettiin Mekongin pahat kosket. Tavara purettiin Don Khonin etelakarjessa ja kuljetettiin junalla Done Detin pohjoisrannalla jossa laiva lastattiin. Done Det oli mukava mutta lansimaalaisempi. Perusturisteja huomattavasti enemman. Polkupyora keikan jalkeen suuntasimme takaisin bungaloweille jonne Marko ja Heikki jaivat chillaamaan kun taas lahdin Tuomon kanssa etsimaan luonnon uima-allasta, jonka olisi pitanyt olla muutaman kilometrin paassa mutta jota ei ollutkaan. Pettymys unohtui nopeasti silla pyoraretki kokonaisuudessaan oli mieleton. Tuli poljettua pienen pienia hiekkapolkuja keskella bamburyteikkoa ja -metsaa seka ihastellessa saaren maalaismaisemaa. Loysimme bamburyteikon keskelta sillan jonka toisella puolella kyltin mukaan olisi vaikka mita, aina jazz-baarista hiekkarantoihin. Jatkoimme matkaa kivikkoisessa ryteikossa ja jouduimme toteamaan ylitse paasemattomien kallioiden ja kosken kohdalla, etta siella ei todellakaan ole mitaan! (viela) Poljimme takaisin ja otimme tielta viela pienemman ja piilossa olevan polun ja poljimme sita hetken aikaa kunnes joutu vetaseen lukkojarrutuksen kun vesipuhveli tuijotti tiella (vasen kuva alhaalla). Siina pohdittiin, etta miten elikko saadaan pois tielta kun se tajusi itse vaistya ja paineli bambukkoon tohkeissaan. Tuntien jalkeen palattiin takaisin bungaloweille ja syomaan. Ilta meni samalla tavalla kuin edellinenkin.



Lauantaina herattiin Tuomon kanssa klo 0600 katsomaan harvinaisia Irrawiddy delfiineja kun muut jabat jai nukkumaan. Paikallisen ravintolan omistaja oli kertonut, etta paras aika nahda delfiinit on klo 0700 ja paatettiin sitten noudattaa mamman neuvoa ja lahtea aamusta. Poljettiin samalle rannalle josta otettiin matka "Edeaniin" ja pyydettiin venemiesta heittamaan meidat delfiineille. 20 minuutin virtausten ja pienten koskien jalkeen saavuttiin eraalle kivelle jonka paalle noustiin seisomaan ja tahystamaan delfiineja. Parin minuutin tahystamisen jalkeen venemies kiljahti ja osoitti horisonttiin. Ei tajuttu Tuomon kanssa muuta kuin, etta mies taisi nahda delfiinit ja nyt pitaisi nousta veneeseen. Kaverilla oli mieleton haukansilma silla kun ite yritin tahystella niin en nahny mittaa! Kohta oltiinkin delfiinien lahella ja ne kavi pinnalla hengittelemassa. Pahaksi onneksi kamerasta loppu akku kun rupesin ottamaan kuvia ja kuvat delfiineista jai saamatta. (Alla Antti ja Tuomo matkalla delfiineille)

Delfiiniretken jalkeen kolloteltiin loppupaiva riippumatossa, syotiin ja ihmeteltiin.

Sunnuntaina aloitettiin matka takaisin kohti Paksea. Aamupalan ja hetken riippumatto kollimisen jalkeen hypattiin pitkahantaveneeseen ja kohti mannerta ja kylaa josta paikallisbussi lahtisi (alakuva). Paikallisbussi tosin oli lava-auto eika mikaan perus bussi mutta kylla kolme tuntia lavalla menee helposti :) Pakseen paastyamme jatkoimme chillaamista. Syomisen ja Mekongin rannassa katsotun auringon laskun jalkeen painuttiin huoneeseen katsomaan Star Wars episodi 5: The Empire Strike Back (IMDB:n linkki).